Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako lapsiaan enää kasvattaa kilteiksi?
29.03.2008 |
Kun katselee ympärilleen, niin huomaa että kiltteys ei todellakaan ole in. Ei työpaikoilla, ei ihmissuhteissa, ei elämässä yleensäkään. Ei todellakaan enää nykyään ole hyvä juttu myöntää että " olen kiltti luonteeltani" . Paljon coolimman kuvan antaa jos kertoo " olevansa tuhma tyttö/poika" .
Nykyään pitää joskus olla suorastaan juonitteleva ja osata tarvittaessa olla ilkeä. Lähiaikoina olen kuullut myös lastenkasvatuksessa sinänsä aika karulta kuulostavaa lausahdusta " pitää kasvattaa lapsi niin että se pärjää tässä kovassa maailmassa" .
Mitä mieltä olette?
Kommentit (6)
Jotain kertonee sekin, että peruskristilliset arvotkaan eivät enää ole " in" . On " jotenkin noloo" kertoa olevansa uskovainen ja olevansa sitä mieltä, että muita pitää kunnioittaa jne, jne.
SILTI minä aion henk. koht taistella sitä vastaan, että maailma muuttuisi pahaksi ja ettei hyvyyttä enää kunnioiteta. Itse ainakin kerron ylpeänä, että mulla on tälläiset arvot ja myönnän olevani kilttikin. Samaa yritän opettaa lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ateisti. En ymmärrä, miten nämä asiat voidaan taas tähänkin vetää. Hyvyys on perusarvo kaikissa kulttuureissa ja vakaumuksissa. Ateistin lapsikin voi olla käytökseltään hyvä.
Aidosti kiltti ihminen on suosittu ja pärjää todennäköisesti hyvin elämässä.
Monesti nämä tuhmat tytöt/pojat ei pärjää elämässään koska heillä ei ole eväitä siihen. Lapsena opitut hyvät tavat ja sosiaaliset taidot ovat ne jotka meitä kannattelee aikuisena ja niillöä pääsee pitkälle.
Alue: Aihe vapaa
Sitä kummastelin tässä yks päivä, puhuessani ystäväni kanssa sijoituksista... Sanoin sijoittavani taiteeseen ja ostan uuden maalauksen sopivan osuessa kohdalle. Hän ihmetteli, miten voin tehdä näin, eivätkö lapset sotke tauluja tms.
Ei meillä lapset ole koskaan edes yrittäneet kurkotella siihen suuntaan. Käytetty pienestä asti museossa, ymmärtävät taiteen arvon ainakin jollain tasolla.
Muutenkin meillä on pyritty opettamaan käytöstapoja ihan pienestä asti. Paljon helpompaa elää lasten kanssa, jos eivät keskeytä aikuisia, osaavat syödä sivistyneesti paremmissa paikoissa, eivätkä tuhoa sisustusta kyläreissuilla.