Itkettääääää
Tässä tulee aikamoinen valitusvirsi...
Tein viime viikolla raskaustestin, joka näytti plussaa!! Ja koska raskaus oli odotettu ja erittäin haluttu, niin sitähän luulis et naama olisi yhtä virnettä mutta...
Onnistuin murtamaan oikean käden keskisormen viime lauantaina ja tästähän seurasi tietenkin lastoitus ja jonkin asteinen vammaisuus. Eilen aamulla sitten puurnasin äidilleni ihan kunnolla kuinka kamalaa elämä on yhdellä kädellä. Ei olisi pitänyt, koska voin kertoa et mielummin yksi käsi kuin ei yhtään!
Murphyn laki.. noin puoli tuntia puurnauspuhelusta olin tyhjentämässä tiskikonetta kun kahvikuppi lipesi otteestani ja tipahti tiskipöydälle. No minä yritin sitten fiksuna pelastaa sen ja lopputulos on kolme tikkiä vasemman käden etusormessa.
Ainoa asia jonka nyt pystyn tekemään yksin on surffailla netissä ja kirjoitella yhdellä sormella. Ja tietenkin itkeä, paljon!! Ei koskaan ole ollut näin toivoton olo.
Jos tämä vauva selviää loppuun asti, niin ihmeissäni olen. Särkylääkettä ja vielä lisää särkylääkettä, täydellinen ruokahaluttomuus, hirveä ahdistuneisuus etc.
Voi elämän kevät!
-Pikku-Tirri
Kommentit (6)
Ajattele sitä asian valoisaa puolta: Sinun ei vielä tarvitse " kädettömänä" hoitaa pikkuista vauvaasi.
Parantele kätesi ja hymyile vastoinkäymisille, ei maailma niihin kaadu. Moni oikeasti vammainen henkilö antaisi mitä vain, jotta saisi edes surffailla netissä. Sinä kuitenkin paranet, etkä ole vammautunut pysyvästi.
...En halua mitenkään vähätellä vaivojasi, mutta huonomminkin voisi olla.
Tsemppiä, kyllä se siitä.
Voi sua... Tiedän miltä tuntuu kun KAIKKI asiat menee pieleen. Mikään ei onnistu mihin ryhtyy. Ärsyttää, pinna venyy, tuntuu että ei jaksa, elämä mättää ja ennen kaikkiea itkettää koko ajan!! Mulla ollut tämä raskaus samanlaista. Nyt loppusuoralla olen vasta sisäistänyt, että hormoonithan ne mielialoja heilauttelee... Viime raskaudessa ei ollut ko. ongelmaa havaittavissa, mutta tämä raskaus ollut todellista tunteiden vuoristorataa. Itseäni helpotti se kun tajusin, että tosiaan hormoonit ovat aika pitkälti syypäitä siihen hirmuiseen ryöpytykseen missä tuntuu koko ajan olevan tunteiden kanssa. Anna aikaa itsellesi... =)
Rv 37+0
Nuo viestit auttaa kummasti.
Tiedän ettei tämä kestä ikuisesti ja olen kyllä paljon ajatellut niitä joilla oikeasti on vaikeaa, mutta itsesääli...se on hassu juttu.
Kun on tottunut koko ajan touhuamaan ja koska entuudestaan olisi hoidettavana 3 lasta, 3 koiraa ja kissa, niin kieltämättä tulee huono omatunto kun katsoo miehen rehkivän. Minäkään kun en edes pysty yksin pukeutua. Hommat ei lopu kesken =).
Ei olisi enään kuin 1½ vikkoa, niin saan toisen käden paketista. Voitte vaan kuvitella mitä kaikkea olen suunnitellut tehdä, jahka on edes yksi käsi käytössä.
Olen kyllä onnekas monessa mielessä. Lapset ja mies ovat terveinä (kaiken a-o) ja auttavat mua mukisematta.
Huomiseksi kun lähtevät tarhaan, kouluun ja töihin, niin ovat suunnitelleet mulle kasan leffoja, kahvit termarissa, aamupala ja lounaan valmiiksi jääkaappiin. Tässä taas itkun aihe...
-Pikku-Tirri
Niinhän se menee, että kaikki vaivat tulevat kerralla. Mutta onneksi sulla on netti. Ehkä tällä kaikella oli jokin tarkoitus.. että otat nyt vähän rauhallisemmin :) Kyllä se siitä. Tuskin olet ainut, joka joutuu särkylääkettä syömään tilapäisesti raskausaikana! Nyt meet katselemaan postimyyntisivujen vauvanvaatteita ja alat unelmoida tulevasta :)
fanny 10+6 (jota itkettää myös ja vieläpä ilman syytä)
että " tyhmyys" lisääntyy... Mä esikoista odottaessani fiksuna koitin sauvasekoittimella soseuttaa jäisiä mustikoita... Eihän siitä mitään tullut, vaan ne vain pomppivat karkuun. Koitin sitten fiksuna sekoitinta putsata sormella, ja sekoitin lipsahti kädestäni niin, että painoin sen vahingossa käyntiin sillä seurauksella että terä napsahti luuhun hetkessä. Onneksi ei mennyt koko sormenpää. Sen jälkeen en ole kertaakan laittanut töpseliä seinään ennenkuin vehje on astiassa ja samoin ottanut töpselin pois heti. Edelleen tästä on muistona tunnoton alue sormessa, joka kyllä muistuttaa itsestään kivuliaasti jos kättä palelee tai on pahat ilmat tulossa.
En sen jälkeen ole raskaana juuri koneisiin koskenut...
Maaria 41+2
Hei,
eikös se mee niin, että nyt on kaikki onnettomuudet tullu, eikä niitä oo enää luvassa..? :))
Rohkeasti vaan eteenpäin, kyllä kaikki järjestyy!
T. Arkis