Sielunhoitoa tarjoalla. Kysymyksiä/avautumista teologille?

koetko olevasi uudesti syntynyt kristitty? haluan vain tietää ennen kuin kysyn.

Olen vasta opiskelija, mutta yritän auttaa parhaani mukaan.

Itse olen jo viimeiset 20 vuotta halunnut olla uskossa, paljon menetyksiä takana.

Tuntuu vaan siltä, että arkikiireissäään ei oikein ehdi olla uskossa.

Pelastua kyllä haluaisin, ikävä kaikki edesmenneitäni, muunmuassa kuolleena synnytettyä vauvaani.

Kun uskon Jumalan johdatukseen, mutta en siihen, että asiat tapahtuisivat ilman että me itse niihin vaikuttaisimme. Siis minä uskon, että meidän pitää pysähtyä ja miettiä tulevaisuuttamme esim. jotta voimme tehdä oikeat ratkaisut.



Enkä pysty hyväksymään sitä, että ihminen olisi luonnostaan paha ja vain uskon kautta pääsee hyvyyteen. Siis tämä luterilainen oppi...



Mä en ole hyvä näissä asioissa, puhumaan uskosta ja uskonnosta. Ja juuri nämä kohdat on sellaiset, missä joudun alakynteen "oikeinden" uskovaisten kanssa.

Jumala näkee sydämeesi.



Kuolema on elämää, ja jokainen meistä tulee sen kohtaamaan. Pelkäämällä et voi sitä väistää. Neuvoni onkin, että kohtaat jokaisen läheisesi kuin viimeistä kertaa, älä lähde tilanteista pois vihastuneena, koska jokainen kerta voi olla viimeinen. Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, ja tee muille kuin haluiasit itsellesikin tehtävän.



Jokainen meistä elää rakkaimpiensa sydämessä senkin jälkeen, kun aika meistä jättää. Tärkeintä on, että tässä elämässä pyrit rakastamaan läheisiäsi.



Ap

Jos/kun olet syytön, sinun on turha kantaa syyllisyyttä tapahtumista. Olet tehnyt parhaasi. Katkeruus riistää sinulta ja rakkaimmiltasi sen ilon ja energian, jota elämiseen tarvitaan. Palveluksen itsellesi ja rakkaimmillesi teet sillä, että katsot menneeseen ja armahdat itsesi. Itsensä ruoskiminen ei kannata. Olet hyvä, arvokas ihminen. Älä anna epätoivon viedä, vaan keskity tulevaisuuteen, koska siellä elämä on.



Ap

Uskon Jumalaan, mutta en kuulu kirkkoon. En koe olevani uudesti syntynyt. Koen olevani enemmänkin deisti, joka ei usko kristinuskon Jumalaan, vaan meitä kaikkia uskovia yhdistävään Jumalaan, korkeampaan voimaan.



Ap

Vastaisin sinulle samaa kuin nro 3:lle. Sinulla on usko sydämessäsi. Usko ei ole rituaaleja, vaan sydämen tila. Halu uskoa riittää. On tervettä olla kriittinen ja epäillä, ajatella omilla aivoillaan. Väkisin ei voi ketään pakottaa uskomaan.



Sinulla on toivo, jonka Jeesus meille antoi. Se kantaa kaiken epäilyksen yli.



Se jolla on toivo, pelastuu. Uskon, että sinä ja rakas lapsesi ovat hellässä huomassa.



Ap

Olet ehkä vääräuskoinen vakaumuksellisen kristityn mielestä. Täytyy kuitenkin muistaa, että raamatun tulkinta on ihmisten vastuulla. Se mikä Raamatun ns. kaanonisen lukutavan kannattasta on oikein ei ole sitä välttämättä historioitsijan mielestä. Järjen käyttö on sallittua, enkä usko siihen, että Jumala tahtoo meiltä sokeaa uskoa. Usko ei ole vain rituaaleja ja mantroja, vaan jotain sellaista, jossa annamme itsemme jonkun korkeamman käsiin.



Ap

Mikähän minä sitten oikein olisin? Miksi itseäni nimittäisin "vääräuskoinen vakaukseton kristitty" ei oikein houkuttele :)



Mitä itse ajattelet/uskot noista asioista?



nro 6

Mieleeni tulee, että olet lähinnä agnostikko, jos uskot Jumalan olemassaolon olevan kuitenkin mahdollisuus. Et kiellä, etkä myönnä. Ajattelet järjellä asioita, ja se on mielestäni vain positiivista. Kritiikitön usko on mustavalkoista ja jopa vahingollista.



Ap

Vilpittömiä kysymyksiä (ja juu, tiedän että näitä on monta ;))



1) Mikä se pyhä kolminaisuus on? Miten kristinusko voi olla monoteistinen ja uskoa "Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen" samaan aikaan?



2) Miten Jeesus saattoi olla "Jumalan poika" - mitä se tarkoittaa? Vai oliko Jeesus siis oikeastaan Jumala itse? Jos oli, miksi Jeesus rukoili Jumalaa, pyysi apua (ristillä) jne? Ja mitä sitten ylösnousun jälkeen oikein tapahtui: istuuko Jeesus Jumalan valtaistuimen vierellä vai sulautuivatko he taas yhdeksi-ja-samaksi (monoteistiseksi) Jumalaksi?



3) Miksi ihmeessä Jeesuksen piti kuolla? Eikö Jumala olisi voinut vain päättää antaa synnit anteeksi kaikille jotka uskovat häneen, ilman että kenenkään ihmisen (sitähän Jeesus myös oli) täytyi kärsiä ja kuolla? Olisihan mahd. uudet opinkappaleet (uuden testamentin opetukset) voitu lähettää vanhaan tapaan jonkin profeetan suulla. Siis mikä se ristinkuoleman logiikka oikein on? Miten se liittyy kaikkien ihmisten pelastukseen? Minkä takia juuri siitä, että uskoo ristinkuoleman takana olleen jokin lunastusidea, on tullut sielunpelastuksen kulmakivi?



4) Ja se helvetti - miten kukaan, vaikka olisi miten hirvittävän paha ihminen tahansa (tai, jos se on siitä kiinni, ei vaan usko Jeesuksen lunastusuhriin) voi ansaita yhden ihmiselämän aikana iankaikkisen kadotuksen ja kärsimyksen? Eikö se ole... no, ihan kertakaikkiaan kohtuutonta?



5) Miten kukaan voi olla onnellinen Taivaassa, kun tietää toisten (kenties itselleen rakkaiden ihmisten, tai muuten vaan niiden "lähimmäisten, joita tulee rakastaa kuin itseään" ;)) kärsivän Kadotuksessa?

6) Mikä se on se kristinuskon Antikristus? Onko se Paholainen itse? Vai Paholaisen apuri? Vai Paholaisen pomo? Vai... siis mikä?



Niin, ja lisäyksenä kysymyksini vielä se, että minua kiinnostaa nimenomaan kristinuskon opinkappaleet, siinä toivossa että tunnet ne opintojesi puolesta - oletan että monet näistä jutuista eivät kuulu sinun uskonnolliseen vakaumukseesi ollenkaan.



(Minun puolestani saavat muutkin asioista tietäväiset vastailla... Näin monessa kyssärissä saattaa olla hommaa yhdelle teologille. :))

että minkä takia sinä ja kaltaisesi aiheutatte minulle stressiä vesittämällä ja muuttamalla kristinuskoa? Vaikka et itse kuulukaan kirkkoon, niin kaltaisiasi on siellä pilvin pimein ja siksi olen vähitellen huomannut vieraantuvani kirkosta. Mutta on raskasta lähteäkään "kotoaan" ja ruveta etsimään uutta paikkaa itselleen.

kerrot, että et usko kristinuskon Jumalaan. Miksi sitten puhut Jeesuksesta, joka antaa toivon?

Uskon Jumalaan, mutta en kuulu kirkkoon. En koe olevani uudesti syntynyt. Koen olevani enemmänkin deisti, joka ei usko kristinuskon Jumalaan, vaan meitä kaikkia uskovia yhdistävään Jumalaan, korkeampaan voimaan.

Ap

Ammatillisesti hoidettu sielunhoito on enemmän kuuntelua ja kokonaisvaltaisen ymmärryksen hakemista keskustelukumppanin tilanteesta kuin pikaisten "oikeiden" vastausten antamista. Olisin itse varovainen vastaamaan nopesti ihmisten kysymyksiin, vaan ennemmin kysymään takaisin ja tarkentamaan, mitä ihminen todella kysyy, kun hän kysyy jotakin.

Kerrotko, millaista sielunhoitoa tarjoat, mihin se perustuu? Millainen on ihmiskäsityksesi ja mistä aineksista olet sen kasannut?



Ihan uteliasuudesta kiinnostaa, kauanko olet opiskellut teologiaa ja minkälaisiin töihin aiot hakeutua?



Toivon, ettet käyttäisi sielunhoitokäsitettä määrittelemättä sitä heti alkuun, koska se harhauttaa ihmisiä luulemaan, että on kyse kristillisestä sielunhoidosta. Kyse on samasta kuin kerran ovikelloa soitti kaksi henkilöä ja he kertoivat, että keräävät kirkon jollekin avustustoiminnalle rahaa. Kuinka moni muu kuin minä älysi kysyä, mistä kirkosta on kyse. Ei ollut nimittäin ev.lut. kirkosta, mistä vakiintuneesti Suomessa käytetään kirkko-nimitystä. Keräys oli tietenkin ihan luvallinen, mutta mielestäni siinä harhautettiin ihmisiä pimittämällä, mistä kirkosta tosiasiassa oli kyse (en viitsi mainita ko. kirkkoa).



Samoin terapeutiksi voi kuka tahansa kutsua itseään, mutta psykoterapeutti on suojattu ammattinimike. Ihmisten on "kuluttajasuojan" vuoksi oikeus tietää, kenen kanssa he puhuvat ja missä viitekehyksessä liikutaan.