Mita helvettia teen, kun mies ei koskaan kysy, etta miten minun paiva meni. Etta mita minulle kuuluu. Lapselta aina kysyy miten paiva meni (paivakodissa)

puolestaan ihmettelee, mikset sä koskaan kerro sille miten sun päiväs meni...

perussuomalainen mies taitaa olla?

Tässä yhtenä päivänä päätin, että puhun vasta kun mies jotain kysyy tai alkaa puhumaan. Ekana päivänä ei edes huomannut että en sanonut sille mitään, lapsille tietty normaalisti juttelin. Seuraavana aamuna töihin mennessä kysyi, että mitä minä mökötän kun ei passaa mitään puhua, kuljetaan siis työmatkat yhdellä autolla. Sanoin etten mökötä, mutta ei vaan ole asiaa. Vielä meni pari päivää ennenkuin miestä alkoi oikeasti häiritsemään se täydellinen hiljaisuus, ei ollut oikeasti tajunnut ettei puhu mitään ellen minä kysy tai aloita jotain jutustelua. Ei tilanne paljoa ole parantunut, kunhan vain tein pientä tutkimusta :) Miehet vaan taitaa olla tuollaisia.

moniko suomalainen puhuu tunteistaan päivittäin?

Ap on niin perusnainen kun olla voi. Tehdä nyt tikusta asiaa kun ei muuta keksi. Herranjumala! Kerro hänelle miten päiväsi on mennyt. Ja kerro mulle, millä tavalla sun elämäsi on huono sen takia, että miehesi ei sitä kysy?

Vierailija:

Että siis sillä tavalla ymmärtää, että toiselta ihmiseltä voi niin kysyä.. Mun kuulumiset eivät vaan varmaan kiinnosta..

Helvetti.

Voihan sitä kälättää taukoamatta vaikka itsekseen, tai miehelle, mutta kiinnostaako häntä ja ylipäätään kuunteleeko hän?



Kyllä minä ainakin kaipaan että mies aina välillä kyselisi kuulumisiani, minäkin olen kiinnostunut hänen työ- ja muista mietteistään.



Ymmärrän sinua ap. Meillä sama tilanne ollut aina. Jokin aika sitten homma kärjistyi minun totaaliseen " hermoromahduksee" (ei sanan vars. merkityksessä.) Oikeasti tuntui että kaikki, ystäväni, äitini ym. kyllä juttelivat minulle omista asioistaan ja minä kyselin heiltä heidän kuulumisiaan, mutta kukaan ei kysynyt mitä minulle kuuluu.



Jonkin muun riidan yhteydessä tämä asia ryöppysi ulos oikein voimalla. Taisi mieskin tajuta oloni, ainakanin hetkellisesti on ottanyt tavkseen kysellä myös minun kuulumisiani.

Meillä ainakin mies ennemmin pitää työasiat työpaikalla ja puhuu kotona muista asioista. Olen oppinut tämän vuosien kuluessa hitaasti, mutta varmasti ;) Ehkä se sinunkaan miehesi ei vain haluaisi puida työjuttuja työn ulkopuolella? Ei se välttämättä ole tietoista välttelyä, eikä hän varmasti halua sinua loukata.



Itse hölöttäisin vaikka kuinka paljon myös työpäivän kuulumisiani, enkä yhtään ihmettele, miksei mieheni niistä juurikaan multa kysele... Olenkin opetellut puhumaan työjutut töissä ruokiksella työkavereiden kanssa ja elämään muuta elämää työpäivän jälkeen myös puheen tasolla. Välillä se on hankalaa, kun tekisi mieli purnata edes miehelle joistakin jutuista, kun töissä ei aina oikein voi. Mutta toisaalta se on tosi tervettä, enää ei tule työjutut uniinkaan :)



Terv. ex-työnarkomaani

eikä koskaan kysy, että miten mun päivä meni. Mulle se ei ole ollut mikään ongelma, kerron jos on kerrottavaa... :)

Ei vittu kiinnosta, voisko olla

Itse taistelin aikoinaan ja yritin saada miehen oppimaan tämän taidon, mutta eihän miestä voi muuttaa. Hyväksyin lopulta asian ja säästin kuulumisten kertomiset kavereille.

Vierailija:

Että siis sillä tavalla ymmärtää, että toiselta ihmiseltä voi niin kysyä.. Mun kuulumiset eivät vaan varmaan kiinnosta..

Helvetti.

Ihmisillä on erillaisia tapoja tässäkin asiassa. Se että ap kokee tämän kysymättömyyden heti siten, että miestä ei kiinnosta, kertoo aika paljon siitä, miten itsekeskeisesti hän ajattelee. Miksi miesten pitäisi aina toimia kaikissa asioissa juuri niin kuin nainen haluaa? Pitäisi osata oikeassa välissä kysyä kuulumiset, tuoda kukkaset, muistaa nimipäivät, helliä ja halia. Voi taivaan vallat.



Mitäpä jo te naiset yrittäisitte pari päivää elää niin, että täyttäisitte kaikki miestenne JULKILAUSUMATTOMATkin toiveet. Eipä olisi helppoa. Menkääpä vähän itseenne ja miettikää miltä tuntuisi elää tuollaisten jatkuvien täysin turhien vaatimusten edessä. Olkaa aikuisia, itseänne arvostavia naisia, älkää tuollaisia saakelin marttyyreitä.