Kaikki luokan tytöt pyydetään synttäreille paitsi yksi - voiko mitään tehdä?
Arnica:
Mä olen kuvitellut opettajan tehtävän olevan auttaa ammattitaitoisesti lasta oppimaan vuosikurssin asiat ja auttaa lapsia kasvamaan sosiaalisiksi yksilöiksi, jotka pärjäävät ryhmässä. Jos ongelmia syntyy ymmärtääkseni opettajan tehtävä on ohjata lapsi tukiopetukseen, kouluterveydenhoitajalle, koulupsykologille tai näiden puuttuessa muuhun sopivaan hoitoon tai ainakin kehottaa vanhempia järjestämään lapselleen hoitoa.
Ihan hyvin sanottu, Arnica, vaikkei se käytännössä ole ihan noin yksinkertaista ja mekaanista! Sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen opettaminen kouluissa mm. ryhmätöiden avulla on hirmuisen tärkeää. Tosin toisille oppilaille sos. taitojen oppiminen on työläämpää kuin toisille eri syistä johtuen. Usein aikuisen oma malli sekä koulussa ja kotona riittäisi aika pitkälle ja lapset oppisivat kuin vahingossa. Hyvillä vuorovaikutustaidoilla pärjää yhteiskunnassa ja hallitaan omaa elämää aikuisena.
Usein vain on niin, että olemme sillä tavalla keskeneräisiä (me ihmiset), ettemme aina osaa asettua siihen toisen ihmisen asemaan keskustellessamme, emme tunnista toisen ihmisen vilpittömiäkään tarkoitusperiä, kun olemme jo valmiiksi epäluuloisia ja hyökkäysasemissa emmekä aina tunnista edes omia tunteitamme. Opettajan ja vanhempien välisessä vuorovaikutuksessa nämä saavat aikaan väärinymmärrystä ja turhaa syyttelyä, josta osa pahoittaa mielensä pitkäksikin aikaa. Tämä luo kireän ja epäluuloisen ilmapiirin, joka ei juurikaan edistä oppilaan/lapsen kasvua ja kehitystä. Tämä pitkäksi venähtänyt keskustelu on siitä hyvä esimerkki.
Olen huomannut käytännössä, kuinka avoin luottamuksellinen vuorovaikutus luo parhaimmillaan sellaista kaikkien hyvinvointia edistävää lumipalloefektiä sekä koulussa että kotona ja toimii oppilaan/lapsen kasvua ja kehitystä edistävästi ja se on kuitenkin varmuudella vanhempien ja useimpien opettajien ykköstavoite. Hyvä vuorovaikutus vaatii kuitenkin luottamusta, toisen kunnioittamista, halua nöyrtyä ja toisen näkökulman todellista "näkemistä" ja ymmärtämistä puolin ja toisin. Lasten olisi kauhean tärkeää nähdä tänä avioerojen, piittamattomuuden ja juurettomuuden aikakautena, että kaksi tai useampi aikuista haluaa ja osaa toimia yhteistyössä.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: ilman muuta opettajalta voi/pitää kysyä luokan sosiaalisista suhteista, jos se askarruttaa mieltä! Opettaja on kuitenkin avainasemassa suvaitsevan ilmapiirin luomisessa luokassa. Kysymyksesi oli avoin ja vilpitön, vastaukset olivat "piiloylimielisiä" ja holhoavan opastavia, jotka ärsyttävät useimpia lasten vanhempia.
On kuitenkin totta, että opettajat ovat jaksamisensa kanssa joskus kovilla koulu-uudistusten, paperinpyörityksen ja vanhempien ja kollegoiden odotusten ristipaineessa. Tässäkään opettajat eivät ole samalla viivalla; joidenkin työmäärä saattaa olla varsin kohtuullinen tai ainakin siedettävä, toisilla tilanne voi olla oikeasti kestämätön. Suurin osa opettajista on ns. kutsumusopettajia, jotka oikeasti haluavat auttaa oppilaitaan, koska kokevat sen työn tärkeäksi , merkitykselliseksi ja arvokkaaksi.
"Keskeneräinen erityisope"
Kommentit (34)
Itselläni ei ole edes vielä koululaisia, mutta kyllä oletan että voin tulevan pikkukoululaisen opettajalta kysyä tällaisesta asiasta. Ap:llä kyseessä kolmannet synttärit, joille ainoastaan oma tytär luokan tytöistä jätetty kutsumatta, tottakai vanhempi huolestuu mistä on kyse. Opettajahan se on ainoa joka voi nähdä kokonaisuuden - miten luokassa lasten kemiat sujuvat ja kiinnittää huomiota onko jotain muutakin syrjintää tapahtunut.
Mitä synttärikutsuihin muuten tulee, lähtökohtaisesti pitää olla kyllä vanhemmalla vastuu että huolehtii ettei tällaista tilannetta oman lapsen synttäreillä tule. Oman tyttäreni eskariryhmässä on tyttö, jota niin tyttäreni kuin minäkään emme olisi halunneet synttäreille kutsua, mutta on ihan päivänselvä asia että häntä ei ainoana ole jätetty kutsumatta. Jos ei haluta kutsua yhtä, niin sitten jätetään muitakin kutsumatta. Pitäisi kuulua ihan normaaliin tapakasvatukseen.
Toki minäkin teen kaikkeni, jotta jokaisella oppilaallani on hyvä olla ryhmässä ja jotta jokaisella on kavereita. Kiusaamistapauksiin puutuun ankarasti, jos niitä tulee. Tällä hetkellä minulla on niin ihana porukka, että olemme selvinneet todella vähällä selvittelyllä. :)
Mutta tämä ei nyt ollutkaan ap:n alkuperäinen aihe eikä pointti. Aloitettiin keskustelu synttärikutsuista ja siihen vastasin. Opettajan on todellakin tänä päivänä vedettävä raja johonkin, mitä hän suostuu tekemään ja mitä ei. Itselläni on mukava luokka ja upeita vanhempia, mutta moni kollegani on todellakin väsähtänyt vanhempiin. Opettaja saa olla oikean ammattinsa lisäksi psykologi, poliisi, sairaanhoitaja, parisuhdeneuvoja ja ties vielä mitä muuta ---- jos suostuu olemaan. Minä en suostu, vaan vedän rajan parhaaksi katsomaani kohtaan. Ja hyvin tullaan toimeen vanhempien kanssa.
Siis: omilla synttäreilläni ala-asteella oli opettajakin mukana kutsuttuna. :)
Mutta silloin olikin ajat vähän erit (rennompaa?) sekä open että vanhempien puolelta. Vanhemmat eivät ahdistelleet opea joka asiasta, eikä opettajaakaan mitä ilmeisimmin ahdistanut tulla meille synttäreille, sillä ainakin kuvassa poseeraa iloisena lapsilauman keskellä. ;) No, kyse olikin miesopettajasta, että se ehkä selventää.
AP:lle sanoisin, että tosi kurja tilanne, jos kyse tosiaan on syrjinnästä!
Toisaalta itse saattaisin vanhempana sallia sen, että jotakuta luokan tytöistä ei kutsuttaisi, jos sen yhden kanssa ei vaan oma lapseni tule toimeen. Itse asiassa jätimme kerran jopa samasta pihapiiristä yhden kutsumatta, kun hän ei ikinä leikkinyt lapsemme kanssa ja lapsi itse ei halunnut kutsua (mutta ei tosiaankaan kiikutettu muille kutsuja hänen nenänsä edessä!).
Myöhemmin ovat leikit alkaneet sujua ja tämä lapsi myös kutsuttu tietenkin. Tosin äitinsä ei enää tervehdi, että johtuisiko sitten tuosta yhdestä kerrasta. :P (Oikeasti vasta tämän ketjun myötä ensimmäisen kerran tuollainen syy tuli edes mieleen.)
Meilla ollut vahan samanlainen ongelma kuin alkuperaisella kysyjalla, elikka ei meidan tapauksessa ole kiinni siita etta yksi lapsi olisi hairikko. Saattaa olla koulussa parhaimpia kavereita mutta silti ei kutsuta juhliin. Tama on se mita minulla aitina on vaikea selittaa omalle lapselle!
Minusta jos luokassa tai ryhmassa on vain yksi lapsi jonka kanssa ei suju niin silti kutsutaan kaikki ja taman hairikon vanhemmat ymmartavat fiksuina ihmisina kieltaytya kutsusta. Tama olis ihanteellista.
Meilla kutsut jaetaan aamulla koulun pihassa ja seka omat lapseni etta muiden lapsia olen nahnyt itkevan tai suoraan kysyvan juhlijan vanhemmalta etta missa on mun kutsu. Minun lapseni 5v juhlat olivat syyslukukaudella ja kutsuimme koko luokan. Koska en tiennyt eika lapseni muistanut kaikkien n 30 lapsen nimea (eika koululla tai opella ole lupaa antaa nimilistaa lasten suojelun takia) sovin open kanssa etta han laittaa kutsut laukkuihin ja varmistin etta kaikille riitti. Ope sanoi ok, mutta monta viikkoa juhlan jalkeen selvisi etta yksi poika ei jostain syysta saanut kutsua ja hanen aitinsa ei nyt puhu lainkaan minun kanssani vaikka selitin laittaneeni kutsut open kautta joka vakuutti etta kaikille oli. Voihan olla etta tama poika oli itse ottanut kutsun pois laukusta ennenkuin aitinsa huomasi, en tieda. Tallaisten takia on kivempi jos ei tarvi sekoittaa opea juttuun.
Mulla ei ole oikein koskaan ollut hyvää käsitystä opettajista ja täytyy kyllä sanoa, että tämä keskustelu vahvisti tätä käsitystä. Jos opettaja ei ymmärrä AP:n viestistä, että ei hänen tarkoituksensa ole kysellä jostain parista synttärikutsusta, vaan luokan suhteista, niin on kyllä hommat pielessä. Lisäksi se, että heti kaksi ensimmäistä vastaajaa ovat opettajia, jotka julistavat, ettei asia kuulu heille, sai mun käämit palamaan.
Taukku niin ärhäkkänä oli kansankynttilöitä vastaan. Olen samaa mieltä opettajien kanssa, eivät synttärijuhlat ja niihin kutsumiset opettajalle kuulu. Ja ihan fiksua, jos kutsujen jakelu hoidetaan koulun ulkopuolella, jos kerta kaikki eivät kutsua saa. Kumpikaan opettajista ei kuitenkaan kieltänyt apuaan, jos vanhemmat haluavat tietää, miltä kaveruussuhteett ylipäätään vaikuttavat.
Eipä ole monta päivää siitä, kun tutkimuksessa oli tullut julki, että vanhemmat nimittelevät ja haukkuvat opettajia. Todella hyvänä esimerkkinä lapsilleen. Olen its kahden lapsen, joista toisella ollut hiljaisuutensa ja syrjäytymisensä takia miljoona murhetta, äitinä ollut tekemisissä vaikka kuinka monen open kanssa, mutta puhumalla kaikesta on selvitty. Hyökkäys ei ole paras puolustus!!
Taukku:
Mulla ei ole oikein koskaan ollut hyvää käsitystä opettajista ja täytyy kyllä sanoa, että tämä keskustelu vahvisti tätä käsitystä. Jos opettaja ei ymmärrä AP:n viestistä, että ei hänen tarkoituksensa ole kysellä jostain parista synttärikutsusta, vaan luokan suhteista, niin on kyllä hommat pielessä. Lisäksi se, että heti kaksi ensimmäistä vastaajaa ovat opettajia, jotka julistavat, ettei asia kuulu heille, sai mun käämit palamaan.
Kiitos Taukku, rakentavasta kommentoinnistasi. Ikävää vain, että käämisi palavat aika turhasta. Harmittaa, että olet halunnut tarttua vain johonkin yhteen lauseeseen, etkä voinut muodostaa mielipidettäsi kokonaisuuden pohjalta. Minä sekä se toinen ope (nimimerkkiä en nyt muista) kyllä osoitimme auttamishalumme viesteissämme, mutta sitähän sinä et halunnut huomata. Sinä tartuit siihen, että me puolustimme ammattiamme, jonka harjoittamiseen eivät kotona, vapaa-ajalla vietettävät synttärikutsut kuulu.
Juuri tällä viikolla keskustelin kuntamme koulupsykologin kanssa. Hän on yhdessä koulukuraattorin kanssa joutunut hoitamaan aikamoisia perheiden välisiä riitoja, jotka nekään eivät kuulu oikeasti heidän (tai koulun) hoidettavaksi. Psykologi kertoi, että riidat ovat paisuneet kuin pullataikina juuri siitä lähtien kun luokanopettaja on ruvennut vapaa-ajallaan sovittelemaan perheiden asioita. Riita on lähtenyt kahden tytön välisestä riitelystä ja siihen ovat sitten lähteneet äidit mukaan... jne. Toinen äideistä on ottanut yhteyttä opettajaan ja opettaja on kiltteyttään kutsunut perheet koolle luullen olevansa avuksi. Asia ei ole kuitenkaan ratkennut, vaan paisunut ihan kamalaksi riidaksi. Nyt opettaja ei ole päässyt eroon tästä hommasta, vaan jatkuvasti tulee soittoja, viestejä ym. kyseisiltä äideiltä, tarkoituksena vain haukkua tätä toista perhettä opettajalle... Huoh! Tätä on siis jatkunut jo vuosia.
Koulupsykologin viesti opettajille oli selkeä: Älkää missään tapauksessa lähtekö mukaan tällaiseen! Älkää sotkeentuko asioihin, jotka eivät tapahdu koulussa!
Opettajia on (Taukku) hirvittävän helppo syyllistää ja heidän niskaansa on varmasti mukava kaataa kaikki se turhautuminen oman lapsen tuottamista pettymyksistä liittyen kasvatukseen ja oppimiseen. On kuitenkin aika hurjaa yleistää noin rankalla kädellä ja mollata koko opettajien ammattikuntaa tyyliin " Mulla ei ole koskaan ollut hyvää käsitystä opettajista..." Vaikka minä nyt sitten olisinkin tämän yhden keskustelun perusteella mielestäsi täysin paska opettaja, niin eivät kaikki opettajat voi olla! Minä tunnen ihan hirveän monta tosi hyvää, empaattista, ihanaa opettajaa. Ja mikähän olikaan sinun ammattisi, vai uskallatko kertoa? On ehkä ollut aika tyhmänrohkeaa paljastaa oma ammattinsa tällä palstalla. Jep.
Mä olen kuvitellut opettajan tehtävän olevan auttaa ammattitaitoisesti lasta oppimaan vuosikurssin asiat ja auttaa lapsia kasvamaan sosiaalisiksi yksilöiksi, jotka pärjäävät ryhmässä. Jos ongelmia syntyy ymmärtääkseni opettajan tehtävä on ohjata lapsi tukiopetukseen, kouluterveydenhoitajalle, koulupsykologille tai näiden puuttuessa muuhun sopivaan hoitoon tai ainakin kehottaa vanhempia järjestämään lapselleen hoitoa.
Lapsen kasvatuksesta ja kehittymisestä täyspäiseksi pärjääväksi aikuiseksi vastuussa ovat vanhemmat. He tarvitessaan saavat kyllä ammattiapua ongelmiin, kun sitä hakevat. Aina se ei ole ilmaista, mutta apua kyllä saa.
Ehkä olen täysin väärässä. Lapseni ei ole vielä koulussa.
valttamatta liity alkuperaiseen aiheeseen, ellei kyseinen aiti ole varma etta koulussa on jotain kiusaamista tai muu selkea ongelma. Minun poikaani ei ole kutsuttu kahden hyvan kaverin synttareille koska heidan aitinsa eivat ole minun kavereitani (joku sanoi etta voi johtua heidan huonosta itsetunnostaan kin tietavat minun olevan korkeammin koulutettu kuin heidan, tieda sitten) joten minulle ei tulisi mieleenkaan kysya opettajalta talliseen apua. Minusta naihin kutsumissin vaikuttaa talla ialla viela aitien tuntemiset ja ystavyydet ja taalla ainakin aidit kutsuvat kaveriensa lapsia eivatka lapsensa ystavia. Tata perustellaan usein silla etta synttarikutsut ovat nykyaan niin kalliita jarjestaa.
pangolin:
valttamatta liity alkuperaiseen aiheeseen, ellei kyseinen aiti ole varma etta koulussa on jotain kiusaamista tai muu selkea ongelma. Minun poikaani ei ole kutsuttu kahden hyvan kaverin synttareille koska heidan aitinsa eivat ole minun kavereitani (joku sanoi etta voi johtua heidan huonosta itsetunnostaan kin tietavat minun olevan korkeammin koulutettu kuin heidan, tieda sitten) joten minulle ei tulisi mieleenkaan kysya opettajalta talliseen apua. Minusta naihin kutsumissin vaikuttaa talla ialla viela aitien tuntemiset ja ystavyydet ja taalla ainakin aidit kutsuvat kaveriensa lapsia eivatka lapsensa ystavia. Tata perustellaan usein silla etta synttarikutsut ovat nykyaan niin kalliita jarjestaa.
Enpä olekaan vielä moista kuullut. Siis että äitien suhteet, koulutukset jne olisivat kriteerejä kutsun saamiselle. En kiellä, ettei tuollaista " seurapiiriä" olisi olemassa. Onneksi en ole törmännyt. Oman lapseni useimpien synttärivieraiden äitejä en tuntenut enkä myöskään kovin hyvin niitä vanhempia, joiden lasten synttärivieraana lapseni on ollut. Kyllä nuo synttärikutsut ovat ilmaantuneet pk:n lokeroon ja kutsuja on noudatettu.
Synttärikutsuja on vaikeaa toimittaa muuten kuin jakamalla pk:ssa/koulussa. Mistä ihmeestä ne osoitteet kaivaa ja monella lapsella on vielä eri nimi kuin esim. äidillä.
AP:n ongelmahan on " Kaikki luokan tytöt pyydetään synttäreille paitsi yksi - voiko mitään tehdä?" . Koulukiusaamiset hoidetaan tietenkin koulun ja kodin yhteistyöllä ja kenties ulkopuolisin apuvoimin.
nimenomaan siitä, että opettajat eivät tuntuneet haluavankaan muuta kuin sanoutua irti luokassa selvästi esiintyvistä ongelmista tyyliin " Me vaan opetetaan, eikä olla vastuussa mistään" . Tämä asenne tuntuu olevan ikävän yleinen opettajien keskuudessa. Tällä hetkellä olen Senior specialist isossa tietotekniikka alan yrityksessä, kun sitäkin kyseltiin, mutta aikoinani olen ollut useita vuosia myöskin koulussa töissä. En tosin opettajana, mutta hyvin läheltä heidän toimiaan olen päässyt seuraamaan, enkä tosiaankaan ole niistä kovin vakuuttunut.
Kaikeksi " onneksi" molemmat lapseni ovat erityislapsia ja tuntuu, että heidän kanssaan työskentelevät aikuiset (opettajat ja avustajat) ottavat työnsä vähän kokonaisvaltaisemmin. Meillä ei muuten ole ollut opettajien kanssa ongelmia. Asiat on saatu hienosti sovittua ja APn kuvailemaa syrjimistä ei lastemme luokalla/päiväkotiryhmässä tapahdu juuri sen vuoksi, että opettajat kiinnittävät huomiota toisten huomioonottamiseen, eivätkä " vain" opettamiseen.
" Enpä olekaan vielä moista kuullut. Siis että äitien suhteet, koulutukset jne olisivat kriteerejä kutsun saamiselle. En kiellä, ettei tuollaista " seurapiiriä" olisi olemassa. Onneksi en ole törmännyt. "
Pangolin kirjoittaa Englannista (kuten minakin) ja taalla aidit vievat ja hakevat koulusta. Pienimmathan ovat vasta 4-vuotiaita. Pihalla lapsia odotellessa tietysti tulee juteltua muiden aitien kanssa ja tottakai joidenkin kanssa on jutun juurta enemman kuin toisten. Ei se mikaan sen kummempi " seurapiiri" ole. Itse koen nuo tietyt aidit oikeastaan enemman perhetuttuina, koska usein koulun ulkopuolellakin ollaan tekemisissa, vaikka lapset eivat ihan bestiksia olisikaan. Tuolla perusteella myos heidan lapsensa usein tulee kutsuttua synttareille ja ovathan lapsetkin aitien ystavyyssuhteen kautta paljon toistensa kanssa tekemisissa. Meilla on ollut, etta jos vieraita kutsutaan esim 10, niin lapsi saa paattaa 6 tai 7 ja loput kutsutut ovat serkkuja, naapureiden lapsia tai sitten noita muita tuttuja.
Koulutuksen ja kateuden vaikutukseen en oikeastaan usko. Mina en edes tieda kuin ihan lahimpien ystavien " taustan" . Tottakai tyosta voi jotain paatella, mutta useimmat sanovat vain tyoskentelevansa esim terveydenhoidon parissa tai tietokonealalla.
Taukku:
nimenomaan siitä, että opettajat eivät tuntuneet haluavankaan muuta kuin sanoutua irti luokassa selvästi esiintyvistä ongelmista tyyliin " Me vaan opetetaan, eikä olla vastuussa mistään" . Tämä asenne tuntuu olevan ikävän yleinen opettajien keskuudessa.
Ei hyvää päivää! Onpa tosiaan SELVÄSTI luokassa esiintyvä ongelma, jos äidit itkee sitä ettei heidän lastaan kutsuta kaverisynttäreille. Onko tosiaan jonkun mielestä opettajan VASTUULLA miten synttärikutsut tulee jaetuksi?
Viittaan tällä tuohon erittäin ilkeään kommenttiin; " Me vaan opetetaan eikä olla vastuussa mistään" Huh huijaa! Miten niin ei olla vastuussa mistään? Me opettajat olemme todellakin paljon vartijoina työpäivämme ajan. Olemme vastuussa paitsi siitä opetuksesta ja oppimisesta myös ihmishengistä. Teidän rakkaiden kullanmurujenne hengistä olemme vastuussa.
Minusta on törkeää ja suorastaan alhaista tulla vihjailemaan jotakin muuta sillä kokemusella että on ollut yhdessä koulussa " seuraamassa läheltä opettajien toimintaa" . Selvästikään et viihtynyt avustajan tehtävissä ja kuulut siihen ryhmään kouluavustajia, jotka eivät opettajan työtä arvosta. En kuitenkaan lähtisi tekemään elämää suurempia linjauksia yhden kokemuksen perusteella. Kouluja ja opettajia on monenlaisia ja sanoithan itsekin, että omilla lapsillasi on kelpo-opettajat.
Täytyy kuitenkin mainita, että erityisluokissa on max 10 oppilasta ja opettajalla on siellä aikaa paneutua vähän erilaisiin asioihin kuin 25:n oppilaan luokalla... Jos et tuota(kaan) tullut ajatelleeksi.
Huomaatko muuten että yleistät koko ajan erittäin räikeästi, vaikka sinulla ei ole kauhean kattavaa kokemusta opettajista? " Tämä asenne tuntuu olevan YLEINEN opettajien keskuudessa...jne"
Olisi paljon muutankin sanottavaa, mutta olkoon. En jaksa kinata ihmisen kanssa, joka niin jääräpäisesti tahtoo ajatella pahaa ammattikunnastani.
Minä ainakin luulen ymmärtäväni Zilgan ajatuksen. Eli ei opettajan tarvitse puuttua synttärikutsuihin millään lailla, ei tietenkään. Vaan kyse on laajemmasta kokonaisuudesta: kuinka sosiaaliset suhteet luokassa menevät, esim. on joku syrjitty, toinen pomottaja tms.
Oman kolmasluokkaisen suhteen olen hyvinkin kiinnostunut kaverikuvioista, ja niistä keskustellaan mm. vanhempainvartissa. Myös opettaja ottaa asian em. tilanteessa esille.