Muita äitejä, joiden väsymys ja masennuksen merkit katosivat työelämään paluun jälkeen?

Kyllä mulla ainakin on elämän laatu parantunut paljon siitä kun palasin työelämän vrt. siihen aikaan kun olin esim. kaksosteni (esikoiset) kanssa kotona 3 vuotta! Se oli liian pitkä aika mulle. Sittemmin olin vielä äippälomalla ja hoitovapaalla 1½ vuotta. Pidempään en olisi jaksanut.



Kyllä mä ainakin masennun jos olen " vain" kotona. Mä tarviin myös työtä ja harrastuksia.

tarvitsen ehdottomasti työtä voidakseni hyvin. aikuisen paikka on aikuisten parissa, ei pelkkien lasten.

työt neljän vuoden kotonaolon jälkeen ja luulen ja syvästi toivon että olo helpottaa. Minusta itsestäni sekä miehestäni minulla on ollut varsinkin kuopuksen syntymän jälkeen jonkinlainen lievä masennus. En todellakaan ole mikään uraihminen, mutta luulen ja toivon, että mielenterveyteni palautuu, kunhan pääsen töihin hermojani lepyyttämään.

että vointi on lähinnä huonontunut. Joskin uskon sen liittyvän muutokseen ja lapsen päivähoiodn aloittamiseen, joka aiheuttaa syyllisyyttä ja jännitystä. Uskon ja toivon, että asiat valostuvat kun tämä sopeutumisvaihe on ohi.

Tuli oltuu kotona lasten kanssa 5 vuotta. Syksyllä palasin takasin työelämään ja sillä ei ole ollut kyllä kun positiivisia vaikutuksia. Teen nytkin vajaata työviikkoa, mutta silti on ollut ihana päästä takasin aikuisten maailmaan. Ja on ollut ihana huomata että voi hyvällä omatunnolla unohtaa kotiasiat hetkeksi. Kyllä mä väitän että meillä on nykysin paljon parempi tuulisempi äiti kotona.. =)

kuin taivaan lintu. Mikä hermolepo olla töissä. Suosittelen! Suorastaan ihanaa. Olin lähes 3 vuotta kotona, loppuajoista koko ajan pikkasen pinna kireellä, en nauttinut yhtään. Tuntuu niinku taas eläisin, lapset ovat mitä suloisimpia ja kyllä nekin iloisempia nyt, kun äippä hyvällä päällä pääsääntöisesti.

Nyt jo kolme vuotta kaivannut takaisin kotiäidiksi...

synnytyksenjälkeinen masennus, ei tuntunut olevan valoa elämässä. Kun aloitin osa-aikatyöt, masis katosi sillä silmänräpäyksellä! Olin paljon lapsen kanssa mutta myös muuta elämää ja ajattelemista oli!

Ja eikö sitä lapsen kasvatustyötä voisi ajatella vähän vaativampana ja arvokkaampanakin tehtävänä?

Vierailija:

kynnytyksenjälkeinen masennus, ei tuntunut olevan valoa elämässä. Kun aloitin osa-aikatyöt, masis katosi sillä silmänräpäyksellä! Olin paljon lapsen kanssa mutta myös muuta elämää ja ajattelemista oli!

Vierailija:

Ja eikö sitä lapsen kasvatustyötä voisi ajatella vähän vaativampana ja arvokkaampanakin tehtävänä?

-- just joo! Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta harrastaa ja mennä ja tulla kun on lasten kanssa kotona. Eikä sitä nyt jatkuvasti iltaisinkaan viitsinyt heti ovesta lähteä kun mies tuli kotiin.

Itsekin kyllä lähdin usein lenkille tai vain jonnekin iltaisin mutta ei se sama ole kuin että olisi töissä.

Eikä mulle ainakaan mitkään harrastukset RIITÄ. Vaikka sitä olisi miten antautunut lapsilleen niin en mä ainakaan saa niistä päivistä niin antoisia. Yhtä ja samaa, yhtä ja samaa se on vuodesta toiseen.

Töissä sentään on vaihtelua päivästä toiseen...

Eikä mulle ainakaan mitkään harrastukset RIITÄ. Vaikka sitä olisi miten antautunut lapsilleen niin en mä ainakaan saa niistä päivistä niin antoisia. Yhtä ja samaa, yhtä ja samaa se on vuodesta toiseen.

Ja niin kävi myös edellisellä kerralla. Silloin 2 v. kotona, nyt n. 1,5 v.



Minulla on akateeminen koulutus ja ammatti, paljon haasteita, paljon ihmissuhdetyötä. Kaipaan älyllisiä haasteita!



Ja kuitenkin tiedän, että sitten töissä kaipaan kotiin. Koskaan ei ole tyytyväinen, sepä se hulluinta onkin.

kotona ollessa oli sentään vain yksi työ, nyt on kaksi, toinen töissä ja toinen kotona. Ei yhtään aikaa lepäämiseen, lapsille eikä perheelle, niinkuin kotiäitivuosina. Kyllä haikeana niitä aikoja muistelen.

Ihmiset ovat erilaisia, kenenkään olematta toista huonompi.



T. Vanhempi asiantuntija