Nauttiiko moni mies ihan oikeasti perhearjesta?

On entinen alkoholisti, ja todellakin onnellinen kun on perhe ja jonkinlainen rytmi elämässä.

Minä olen muutenkin ihan ihmeissäni miehestäni. Hän todellakin poikkeaa miesstereotypiasta ihan täysin.

Olen nähnyt hänen jopa vapaaehtoisesti leipomassa, imuroimassa, PESEMÄSSÄ SAUNAA ja VESSAA, täyttämässä tiskikonetta jne.



Tässä talossa taitaa asua kaksi naista, joista toisella paljon parempi luonne.

Miksi aina ajatellaan, että lapset ovat taakka? Itse olemme heidät halunneet ja tehneet, meillä on vastuu heistä.



Emme me ole kallionkielekkeellä riippumassa kun on PAKKO tehdä jotain, me touhuamme lasten kanssa jatkuvasti (meillä se tarkoittaa pulkkamäkeä+eväsretkeä, eläinpuistoja ja metsässä vaeltelua). Mieheltäni ei tarvitse kysyä, että tekisitkö tämän ja tämän, tekee pyytämättäkin. Voin sanoa 100% varmuudella, että mieheni (sekä minä) nautimme perhe-elämästä!

Arkea kyllä sietää. Eli ei ole iltoja poissa vaan kotona.

Ja joo, tekee muistipeliä lasten kanssa tai lukee niille.

Pyydettäessä.

viime syksynä. Meitä on neljä lasta ja aina on touhunnut meidän kanssa,tekee ruuat,siivoo ym mielellään.



Sellaiseen mieheen en ole törmännyt koskaan.

hyvä ja vastuuntuntoinen isä mun mieheni on, ja aina välillä se seisahtuu ja sanoo ettei voi uskoa miten sen elämästä ei puutu mitään. Kai se on nauttimista? Enpä itsekään nauti sen enempää tai vähempää. On upeita hetkiä, ja sitten ihan kurjia. Ja tavallisia.



Oma isäni muuten ei nauttinut, ja vetäytyi töihin ja harrastuksiin. Arki kokonaan äidin puolella. Joka ei muuten varmaankaan nauttinut myöskään, vaikka hyvä äiti olikin. Hoiti velvollisuutensa.



(Hei, miten ihmeessä toi nauttiminen itse asiassa oikeasti pitäisi nyt ymmärtää?)

ollaan kotona ja yritetään päästä pärjäämisen ja sietämisen ja nauttimisen tasolle edes kerran päivässä.

Ja siis mieheni hoitaa osuutensa kotitöistä, ja hoitaa lapsia ihan samoin niinkuin minäkin.



Omia harrastuksia meillä on yhtä paljon kodin ulkopuolella, ja molemmlla kyllä tarve myös omaan aikaan.

Kyllä tuo mies tykkää poikaa hoitaa ja leikittää. Sen näkee+itse niin sanoo. Kotitöistä me emme pidä, ne vaan on tehtävä. Oma isäni samalla lailla hoiti meitä ja jaksoi leikkiä kanssamme.

mutta esim hoitovapaalle ei suostuisi jäämään, eikä halunnut pitää edes kaikkia mahdollisia isyyslomaviikkoja, sanoi että kyllä töissä pääsee vähemmällä.

Mun mielestä lapset eivät ole vain naisten omaisuutta. Isällä on oikeus lapsiinsa. Lapsilla on oikeus isäänsä.



Mä nautin, kun mulla on omaa aikaa ja mies viihtyy lasten kanssa ja lapset isänsä kanssa.



Meillä ei olla koskaan edes harkittu eroa.



En olisi mennyt yhteen ja perustanut perhettä miehen kanssa, ellei hän olisi ollut hurrrrjan lapsirakas, tullut toimeen lasten kanssa ha halunnut suurperhettä.

Siedän ja yritän kestää sitä mutta en erityisemmin pidä siitä. Hoitovapaalle en jäisi, kuten ei miehenikään.



silti HALUAMME olla molemmat lasten kanssa paljon, mutta esim. pitkä pääsiäinen ja lasten pitkään kestäneet sairastelut olivat meille vanhemmille rankkoja...



Välillä sitä haluaisi päästä tekemään muutakin ja tiedän että mieskin ajattelee usein tällä tavoin. Rakastaa lapsiaan ja tekee paljonkin heidän kanssaan, mutta ei halua että elämä pelkästään pyörii lasten ympärillä.

Välillä tuntuu, että nauttii perhearjesta enemmän kuin minä, pyhä äiti.

Ainut asia erona on vaan se että miehen oletetaan aina juoksevan baareissa ja pitävän perhearkea ahdistavana ja kun taas nainen on huono äiti jos uskaltaa valittaa.

Ehkä jopa enemmän kuin minä. Varmasti jäisi kotiin jos minulla olisi hyvä palkkainen työ. Itse kun olen työttömänä niin ei mitään mahdollisuutta tähän. Minä taas jaksan kotona paremmin kun pääsisin käymään töissä.

Ja mieheni näyttää nauttivan arjesta. Juuri viimeksi työmatkalla ollessaan sanoi soittaessaan ikävöivänsä jopa esikoisen kiukkuilua ja hänen kanssaan väittelyä. Nyt äsken lähti pulkkamäkeen kahden nuoremman kanssa ja on muutenkin puuhaillut lasten kanssa koko aamupäivän.



Mieheni on sellaisessa työssä, että on välillä pidempiä aikoja kotona ja sitten pidempiä aikoja töissä. Tekee meillä useimmiten ruoat ja siivoaakin jonkin verran. Esimerkiksi meillä mies pesee lattiat ja ikkunat melkeinpä joka kerran (paitsi töissä ollessaan, mutta silloin ei kyllä ikkunoita pestä).

Vierailija:

Minä olen muutenkin ihan ihmeissäni miehestäni. Hän todellakin poikkeaa miesstereotypiasta ihan täysin.

Olen nähnyt hänen jopa vapaaehtoisesti leipomassa, imuroimassa, PESEMÄSSÄ SAUNAA ja VESSAA, täyttämässä tiskikonetta jne.

Tässä talossa taitaa asua kaksi naista, joista toisella paljon parempi luonne.

Itse asiassa varmaankin usein enemmän kuin minä. Hänestä on ihanaa tehdä lasten kanssa ihan tavallisia juttuja.



Oletko ap koskaan miettinyt, että miksi valitsit itsellesi samanlaisen miehen kuin isäsi oli? Tuossa voisi olla itsereflektion paikka ennen kuin otat seuraavan samanlaisen, ja ennenkuin tämä sama malli tarttuu omiinkin lapsiisi. Kaikkia sukupolvet ylittäviä traditioita ei ole tarpeen jatkaa.

Mies oikein jo odottaa, että hänen " lomansa" alkaa. Eihän tää siis mitään lomaa ole pienten kaksosten ja kolmevuotiaan kanssa, mutta stressaavaan työelämään verrattuna aivan ihanaa kuitenkin. Itsekin haluaisin olla vielä kotona pidempään, mutta pakko on jomman kumman käydä töissä, että saadaan asunto- ja autolainat maksettua ja vähän ruokaa ja vaatteitakin.