HEH...Anoppiongelma täälläkin ja neuvoja tarvitaan :-)
Itse olen vakaasti päättänyt sen, ettei anopin, apen, äidin tai isän tarvitse osallistua perheemme arkeen millään tavalla. He ovat aikoinaan oman arkensa, paljon raskaamman, pyörittäneet. Lastenhoitoapua saa kyllä muualtakin kun osaa etsiä.
Tärkein tehtävä isovanhemmilla mielestäni on se, että he ovat yhtenä aikuisena lapsen elämässä, turvana ja henkisenä tukena. Ei syöttämässä ja pyyhkimässä pyllyjä! Jos välimatka onkin pitkä, niin aina voi kyläillä kun sopii, ja tullessa eletään talossa talon tavalla.
Kommentit (8)
Moi,
appi ja anoppi asuvat 300 km päässä. Eivät käy meillä kuin muutaman kk välein kun heille sopii viikonloppuna. Tulevat pariksi tunniksi, eivät ole lapsen arjessa, ottavat vaan valokuvia. EI syöttämistä, ulkoilua lapsen kanssa joka on 1v 8kk.
Nyt sitten anoppi ilmoitti tulevansa appiukon kanssa äitienpvä vkonloppuna että käytäis yhdessä syömässä.
Viime vuonna oli sama asia. Syötiin anopin eka mummovuoden takia.(mun äitienpäivää ei juhlittu, vaan mummoa). Me ilmoitimme että miehen työn takia ei olisi sopivaa tulla silloin, johon anoppi sanoi että SYÖTÄIS vaan yhdessä, eihän siihen aikaa menisi...
Tällaista tämä on. Ihan HIRVEETÄ. EI mitään osallistumista lapsen elämään arkena. Mua tympii ihan kauheasti. onko muilla vastaavaa?ja mitä tekisimme? Olen yrittänyt sanoa, että anoppi voisi tulla viikollakin kun on vapaapäiviä, mutta aina silloin kun on oma viikonloppuvapaa niin voivat tulla.
Kuulostaa minusta ihan normaalilta " perus" anopilta. Meidän anoppi asuu lähempänä, mutta nähdään vain muutaman kerran vuodessa, ja kyläilyt ovat suht virallisia. Leikkii lasten kanssa tavallaan, kahvitellaan jne. Ja tämä sopii ainakin itselleni erinomaisesti. Tietysti jos välit omiin vanhempiini olisivat yhtä etäiset, voisi olla rasittavaa. Omat vanhempani ovat sen sijaan paljon läheisemmät, ja nämä suhteethan ovat suoraa perua lapsuudenkodista. Jos miehellä on hieman vähemmän läheiset suhteet vanhempiinsa, niin kyllähän sitä yhteyttä pidetään luonnostaan hieman harvemmin. Toisaalta ehkä heidän suvuissaan on muutenkin toisenlainen kyläilykulttuuri.
Itse en oikeastaan odotakaan, että isovanhemmat kyläillessään alkaisivat arkisiin puuhasteluihin, syöttämään, vaipattamaan ja ulkoiluttamaan lapsia. Jos osallistuvat niin ok, mutta mikä merkitys on loppujen lopuksi sillä mitä yhdessä tehdään, kunhan edes nähdään ja puuhataan jotain yhdessä?
Oikeasti tuntuu hieman hassulta lukea näitä anoppivalituksia. Ehkä on miniöissäkin syynsä siihen, että välit ovat usein ongelmalliset, kun ihan varmasti joku valittaa oli anoppi sitten millainen tahansa. Koskaan ei ole sellainen kuin miniä toivoisi ;). Voisi yrittää pitää mielessä, että kukin anoppi on omanlaisensa, jokaisella on oma mielikuva siitä minkälainen isoäiti ja anoppi haluaa olla jne. Avatkaa suunne, jos on toivomisen varaa, mutta antakaa myös anopeillenne hieman tilaa olla omia persooniaan!
Syysnasu.
Olen ehkä vähän liian herkkähipiäinen asian suhteen. On totta, että kyläilykulttuuri ja sosiaalinen kulttuuri on erilaisia kun on kyse eri suvuista ja perheistä.
Silti vähän ärsyttää että lapsen kanssa ei olla, vaan otetaan " parhaat palat" . Voisihan siihen lapseen alkaa jo luoda suhdettakin. Kun samat appivanhemmat eivät sanallakaan kysele meidän kuulumisia tms niin alkaa ahdistamaan...
Meitä on moneksi. Toisaalta joku voisi olla onnellinen kun appivanhemmat kävisi harvoin,ja heitä näkis vain ravintolassa...
Huoh! Ymmärrän kyllä, että on helpompi olla yhden lapsen kanssa kerrallaan, mutta en toisaalta tajua, miten ei voi ojentaa reilusti kättään poikansa perheelle silloin, kun on rankka pikkulapsiaika menossa. Eri asia olisi tietysti se, että et olisi anopille kiitollinen ja todella kyykyttäisit häntä kaikin keinoin ja käyttäisit vain piikana (mistäs minä tiedä, vaikka tekisitkin niin :D). Meidän anoppi tuntuu pitävät lastenlasten tapaamista yhtenä harrastuksena, joka ujutetaan noin kerran kuussa kalenteriin muiden lomaan. Ei puhettakaan mistään spontaanista ja pyyteettömästä avusta rankan arjen keskellä. Lisäksi hän antaa ymmärtää ainakin kaveripiirilleen olevansa hyvinkin omistautunut mummo (aargh). Virailla pitäisi vuoron perään puolin ja toisin, vaikka meille olisi helpompaa, että hän tulisi meille. No, hän tekee omat valintansa itse, eli elää reipasta keski-ikää harrastuksineen päivineen. Sen me luonnollisesti hänelle sallimme ja sehän on vain positiivista. Mitäs se meille kuuluukaan. Me ei kuitenkaan haluta osaltaan kaiken tän kiireen keskellä mukautua osaltamme siihen. Hän mukautuu, jos haluaa suhteen lapsiin. Se on mun periaatteeni.
Nimenomaan näkisin tuon valtataisteluna. Irrota itsesi valtataistelusta ja jätä hänet ihmettelemään, kun lapsenlapsia ei näykään mailla halmeilla. Tämä edellyttää, että itse tiputat kaikki odotukset " ihanasta vanhanaikaisesta mummosta" ja otat mitä saat (tai lapsesi saavat). Mä en jaksa ainakaan kantaa yhdenkään isovanhemman isovanhemmuutta hartioillani. Jos ei nappaa, ei nappaa.
Eli ongelma lyhykäisyydessään tämä: välit anoppiin huonot (en kaipaa neuvoja suhteen parannukseen - yritetty on, ei toimi!) ja nyt hän on ilmoittanut, että ei enää aio tulla meille (asuu n. 100km päässä ja käynyt kerran-2 krt. kuussa).
Meillä kaksi lasta;6kk ja 2.5v.
Aiemmin anopin käydessä olin todella kiitollinen,kun sain esim. kerran kuussa ns. vapaapäivän hänen ja mieheni hoitaessa lapsia. Ilmoitin kiitollisuuteni myös aina anopille!
Nyt hän on ilmoittanut, että on saanut piikomisesta tarpeekseen ja suostuu tapaamaan lapsia ainoastaan omassa kotonaan ja poikansa kanssa (minulla ei ole mitään tätä vastaan, kun en edes ole tahtonut näihin vierailuihin osallistua...miehen mieliksi usein olen mennyt).
Eikä tässäkään vielä mitään...mutta nyt hän on asettanut ehdon, että tahtoo luokseen vain yhden lapsen kerrallaan (ja poikansa - luonnollisesti)!!!
Anoppi on aina valittanut näkevänsä lapsia liian harvoin ja pelkäävänsä, että nämä vieraantuvat hänestä...
Kysyin mieheltä mihin tämä " yhden lapsen logiikka" oikein perustuu, eikä hän oikein osannut sanoa muuta kun, että voi paremmin keskittyä yhteen lapseen kerrallaan. HALOO - onhan siellä 2 aikuista paikalla!!!
Onhan ne lapset täällä meidän kotonakin yhtäaikaa :-)
En tiedä olenko vain ilkeä mutta itselleni tulee mieleen, että onko tämä anopin valtapeliä ja keino kostaa hirveälle miniälle...eipä saa enää vapaapäivää?!
Nyt kaipaisin neuvoja miten perustella miehelle, että on hyvä ottaa molemmat lapset mukaan samanaikaisesti. Kun kasvavat,alkavat varmasti ihmetellä tätä järjestelyä...
Jos saan vakuutettua miehen uskoisin, että tämä onnistuu myös kääntämään anopin pään - toivottavasti :-)
Ei se vapaapäivä pakollinen ole, mutta hyvin tarpeellinen joskus!!!
Kiitokset vastaamaan vaivautuneille ;-)
Eli ei ole ihan tavatonta. Kai kyseessä on se että yhteen lapseen voi keskittyä ja oikeasti kahden lapsen kanssa on rasittavampaa/menoa enemmän ja touhua enemmän. Isovanhemmat voivat rasittua omasta mielestään liikaa useamman lapsen kanssa ja toiset haluavat keskittyä sen yhden lapsen kanssa toimintaan kerrallaan. Kaksi isovanhempaa tosin voivat paremmin keskittyä kahteen lapseen kuin yksi isovanhempi: Mutta oletko varma ettei lastenne hoito jää lähinnä vain anopin harteille? Hoitaisiko appiukkonne myös lapsianne, varsinkin kun kyseessä eri sukupolven mies, jotka eivät tyypillisesti ole paljoa pieniä lapsia hoitaneet.
Varmasti ärsyttää tuo heidän suunnanmuutoksensa ja voit jutella siitä miehesi kanssa ja kysyä hänen mielipidetään. Mutta vaikea sanoa voitko oikeasti tehdä jotain asialle.
noin kerran kuussa jompikumpi
anoppi on ikäihminen ei millään jaksaisi molempia kerralla
voisiko äitisi ottaa toisen lapse aina samana päivänä kun toinen on anopilla ?
Meillä tepsi anoppiin (ja omaan mieheeni) aikoinaan se, että sanoin palkkaavani lastenhoitoapua. Anopille välähti mieleen, että mitä kaikkea kamalaa voikaan tapahtua, jos joku vieras hoitaa hänen pikku mussukoitaan... ;)