Ihmisen psyyke on tosiaan ihmeellinen.

Minä en kyllä varhaisilla viikoilla vielä miettinyt mitään nimiä tai masun sisältöä. Vauva oli toivottu ja niin edelleen, mutta itsesuojeluvaistoa oli kuitenkin sen verran. Viikkoon 12 asti en ajatellut sikiötä juuri lainkaan, enemmän sitä mietti käytännön asioita. En kertonut siinä vaiheessa vielä kenellekään edes. OIkeastaan vasta viimeisellä kolmanneksella rupesin aktiivisemmin miettimään vauvaa, minkähänlainen se on, keksimään hellittelynimiä jne..

kaikki luonnossa pyrkii itsesuojeluun ja tasapainotilan säilytykseen, niin myös ihmisen mieli. pakkohan sen on noin ajatella, eihän monikaan kasassa kestä jos ajattelee sen niin, että eliminoi lapsen(sa).



mutta toisaalta - realismin nimissä - kyllä minä näistä toivotuistakin raskauksistani ajattelen, etteivät ne mitään lapsia ole ennenkuin niiden keho on siinä vaiheessa, että pystyy elämään ilman että minun kehoni pitää organismia elossa. sitä ennen ne ovat kyllä ihan jotain muuta. ja erityisesti ennen 7-8 viikkoa, kun ei ole edes aivosähköistä toimintaa, niin kyllä, minulle ne ovat lähinnä " solumöykkyjä" .

Aborttiin pääsee viikkoon 12 asti ja joissakin tapauksissa paljon pitempäänkin. " Solymöykky" (jossa siinäkin on jo kaikki tieto olemassa) on siinä vaiheessa kun munasolu kiinnittyy kohtuun. Eli abortointi vaiheessa sikiö on täysin ihminen.

sikiö on koko ajan ihminen. Mutta mitäs jos tekin koettaisitte ymmärtää minua, joka en silti ole samaa mieltä!

Minikokoinen, mutta ei todellakaan mikään solumöykky. Kaikki raajat ym oli niinkuin pitääkin, sydän sykki jne.

Mitä toivoo ja odottaa, sitä ajattelee! Joku joka on suunnitellut ottavansa koiran, tutkii niitä ja käy katsomassa emää kun se on tiineenä, mietiskelee millainen pentu on ja keksii sille nimeä. Naapuri, joka ei halua koiraa, ei voisi välittää tuon taivaallista jonkun koiraemon mahassa kasvavista pennuista.

muttapa mutta, kun se solumöykky on omassa kropassa, niin en minä ainakaan pystyisi abortoimaan edes ei-toivottuna tai vammaisena tms.

...(sehän se biologisesta näkökulmasta on alusta loppuun) lapsi on kuitenkin erittäin toivottu ja jo kovin rakas vaikka vasta puolessa välissä raskautta mennäänkin. Olen myös törmännyt tuomitseviin asenteisiin, tyyliin etkö rakasta lastasi, tämän leikkisän nimittelyn takia. Tiukkapipoista... Niin mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseen, onhan tuo jo itsesuojeluvaiston kannalta aika normaalia " kuolettaa" tuntemuksensa tilassa, jossa varmasti kokee jonkin asteisia äidillisiä tunteita.

Vierailija:

Kohdussa kasvava sikiö on oma lapsi, rakastettu, toivottu. Sille keksitään jopa " nimi" . Sille puhutaan ja mietitään mitä se milloinkin jo siellä kohdussa tekee. Paitsi... jos sikiöstä jostain syystä halutaankin päästä eroon. Silloin se onkin loinen! Ei ihmislajia ollenkaan. Ei sillä silloin ole käsiä, jalkoja. Se nähdäänkin yllättäen vain epämääräisen solurykelmänä, joka ei siis ole ihminen.

Abortin tein niin aikaisessa vaiheessa(siis yhden synnytyksen jälkeen) että en mä ainakaan ehtinyt kiintyä tms. siihen ja raskaustestin tuloksen nähtyäni soitin ja varasin ajan keskeytykseen.

Teidän, joista varhaisissa ultrissa näkyy jo ihan kokonainen ja selvästi erottuva ihminen kannattaisi (tai ehkä ei, jos haluatte pysyä uskossanne) katsella hieman muiden eläinten sikiöiden kuvia. Esimerkiksi kana ja lehmä näyttävät yllättävän samanlaisilta ihmisen kanssa sikiövaiheessa. Se, että jollain on raajat, ei tee siitä ihmistä.



Itselläni viimeisessä raskaudessani oli myös päällä sellainen tilanne, että ei ollut ollenkaan varmaa, että siitä seuraisi minkäänlaista vauvaa saatikka kahta elävää sellaista ja vasta ihan loppuraskaudesta annoin itselleni luvan todella kiintyä ja innostua tulossa olevista vauvoista. Minusta ei ole kovin hedelmällistä normaaliraskaudessakaan sijoittaa hirveästi tunteita siihen alle 12 viikkoiseen alkioon ja sikiöön ja ajatella sitä vauvana, jota se ihan oikeasti ei ole. Se voi olla tuulimuna, kohdunulkoinen, kuollut tai täysin elinkelvoton siinä vaiheessa ilman, että sitä vielä edes tietää. Todennäköisyys ei edes näille ole ihan pieni, vaan keskenmenot ovat enemmän kuin yleisiä.

Fletch:

Minusta ei ole kovin hedelmällistä normaaliraskaudessakaan sijoittaa hirveästi tunteita siihen alle 12 viikkoiseen alkioon ja sikiöön ja ajatella sitä vauvana, jota se ihan oikeasti ei ole. Se voi olla tuulimuna, kohdunulkoinen, kuollut tai täysin elinkelvoton siinä vaiheessa ilman, että sitä vielä edes tietää. Todennäköisyys ei edes näille ole ihan pieni, vaan keskenmenot ovat enemmän kuin yleisiä.

Ja jos monien muiden nisäkkäiden sikiöt ovat hyvin samannäköisiä kuin ihmisen sikiö, niin mitä sillä on merkitystä? Ihmisen kohdussa on pieni ihmisen alku, koiran kohdussa on koiran alku.



Myös simpanssit ja monet muut kädelliset ovat hyvin samannäköisiä kuin ihmiset, mutta se ei tee ihmisestä vähemmän ihmistä.

Mitään lisäominaisuuksia siihen ei putkahda myöhemmin. Jos se oli tuulimuna niin sitten sitä ei ollutkaan vaikka niin luuli.

Fletch:

selvästi erottuva ihminen kannattaisi (tai ehkä ei, jos haluatte pysyä uskossanne) katsella hieman muiden eläinten sikiöiden kuvia. Esimerkiksi kana ja lehmä näyttävät yllättävän samanlaisilta ihmisen kanssa sikiövaiheessa. Se, että jollain on raajat, ei tee siitä ihmistä.

Vierailija:

Fletch:

Minusta ei ole kovin hedelmällistä normaaliraskaudessakaan sijoittaa hirveästi tunteita siihen alle 12 viikkoiseen alkioon ja sikiöön ja ajatella sitä vauvana, jota se ihan oikeasti ei ole. Se voi olla tuulimuna, kohdunulkoinen, kuollut tai täysin elinkelvoton siinä vaiheessa ilman, että sitä vielä edes tietää. Todennäköisyys ei edes näille ole ihan pieni, vaan keskenmenot ovat enemmän kuin yleisiä.

Totta, että suotuisassa tapauksessa siitä voi kehittyä ihminen samalla tavalla kuin mistä tahansa hedelmöittyneestä munasolusta (ja se on jo monta karikkoa enemmän välttänytkin kuin se hedelmöittynyt munasolu), mutta ei se silti vielä ole ihminen. Se on sikiö, joka mahdollisesti saattaa kehittyä ihmiseksi, mutta voi myös olla kehittymättä.

Vierailija:

Ja jos monien muiden nisäkkäiden sikiöt ovat hyvin samannäköisiä kuin ihmisen sikiö, niin mitä sillä on merkitystä? Ihmisen kohdussa on pieni ihmisen alku, koiran kohdussa on koiran alku.

Myös simpanssit ja monet muut kädelliset ovat hyvin samannäköisiä kuin ihmiset, mutta se ei tee ihmisestä vähemmän ihmistä.

En sanonut, että RAAJAT tekevät siitä ihmisen, kerroin vain että näin omin silmin sen pienen ihmisenalun, ja se ei todellakaan ollut mikään epämääräinen solumöykky, vaan se näytti aivan täsmälleen samalta kuin20-viikkoinenkin. Vain paljon pienempi.



Milloin ihminen sitten on kasvanut riittävästi että sitä voi sanoa ihmiseksi? SItten kun se on täysikasvuinen? Voihan lapsikin kuolla, vaikka sen kehitys on vielä keskeneräinen. Vastasyntynytkin voi kuolla heti syntymänsä jälkeen. Ehtikö se olla ihminen?

Lapsenikin on ihminen, joka saattaa elää ja kasvaa aikuiseksi, tai sitten ei.

Fletch:

Se on sikiö, joka mahdollisesti saattaa kehittyä ihmiseksi, mutta voi yös olla kehittymättä.

Vierailija:

Olisko teistä joista pelkkä liha tekee ihmisen, järkevää siittää ja synnyttää sataprosenttisen aivokuolleita ihmisiä, joilla ei ole mitään tietoisuutta itsestään? Takuuvarmasti koskaan, ei edes mahdollista koskaan tulla? En tietenkään väitä että sikiö on aivokuollut, mutta eipä sillä alussa hääviä aivotoimintaa ole, enkä osaa surra vielä sen lihan elämisen lakkaamista ihmiselämän menetyksenä.

jollain alle 12 viikkoisella sikiöllä, jolla on hyvin vähän tietoisuutta.