Entä, jos ei ole hyvä missään? Tytär kysyi pahan.

annat alakoululaisen leimata luokkakaverinsa luuseriksi perheolojen tähden. Eihän sillä lapsella ole osaa eikä arpaa tuollaisiin juttuihin, mihin on sattunut syntymään! Ei hänestä tiedä, vaikka mihin olisi ainesta. Mutta koskaan sitä ei pääse näyttämään, jos edes kaverit eivät pysty solidaarisuuteen!

se on vain löydettävä- se kasvattaa itsetuntoa

Joillain lahja ei ole näkyvää, kuten musikaalisuus, liikunnallisuus tms. Joillakin se lahja tulee näkymään myöhemmin. He ovat ehkä mainioita kuuntelijoita, erinomaisia vanhempia, hyviä opettajia...

-perheolot tai tausta ei kerro mitään tulevasta, köyhistä ja kurjista oloista voi päästä vaikka minne.



-vaikka ei lapsena tai nuorena osaisi tai olisi kömpelö niin se ei tarkoita ettei myöhemmin voisi osata aivan eri tavalla ja hyvin.



-Jokainen osaa jotain ja kukaan ei osaa kaikkea pitää paikkansa! Ihmiset päätyvät eri hommiin ja kaikille ammatti ei ole niin tärkeä ja kaikille ei harrastuksilla ole niin väliä. Ihmisen osaamista kaikilla alueilla ei voi päätellä esimerkiksi kouluosaamisesta tai ammatista..

Perheeni oli köyhä, asuimme kaksiossa meitä lapsia oli kolme, sitten vanhemmat. Vaatteet oli itsetehtyjä tai serkkujeni vanhoja. Olin vielä rumakin rilleineni, kömpelö, enkä harrastanut mitään.



Mutta ne entiset luokkakaverit ovat edelleen synnyinsijoilla, työttöminä ja kouluttamattomina. Minä olen tehnyt uraa ulkomaillakin. Onneksi kaikki ei ole menetetty, vaikka heikommat kortit saisi alkujaan.

...molemmat tyttöjä

ja liikunnassa, helposti provosoituva ja väkivaltainen, ei pysy kärryillä luokkatovereiden jutuissa ja valehtelee paljon. Minä sitten tiedän, että lapsella on kurjat lähtökohdat, mikä selittää paljon hänen käytöksestään. Mutta tuskinpa olisi erityisen lahjakas missään, vaikka kotona olisivat asiat paremmin.

Uskotko sinä ihan oikeasti sitten, että jokainen, jokaisessa joka ei oikein missään pärjää, olisikin ainesta mihin vain? Ihan aikuisten oikeasti?

Ap

Vierailija:

annat alakoululaisen leimata luokkakaverinsa luuseriksi perheolojen tähden. Eihän sillä lapsella ole osaa eikä arpaa tuollaisiin juttuihin, mihin on sattunut syntymään! Ei hänestä tiedä, vaikka mihin olisi ainesta. Mutta koskaan sitä ei pääse näyttämään, jos edes kaverit eivät pysty solidaarisuuteen!

Toinen on nätti ja hoikka, toinen vähemmän sievä, isokokoinen lapsi. Nätimpi on aina ollut ikäisiään edellä kehityksessä, oppii uskomattomalla nopeudella jne. Toinen on kömpelö, vaatinut terapiaa puheen kanssa ja vaikeuksia oppia asioita. Mutta tällä isolla ja kömpelöllä on nuottikorvaa ja kaunis lauluääni. Nauttii mielettömästi laulamisesta. En ole huolissaan hänen tulevaisuudestaan, sillä hänellä on jotain, josta hän nauttii suunnattomasti, ja jossa hän voi olla erittäin hyvä.

multilahjakkuus tuskin näyttäisi multilahjakkuudelta jos kotona ei kannustettaisi koulunkäyntiin eikä annettaisi mahdollisuuksia harrastaa



fiksukin lapsi voi alisuoriutua rankasti, jos kotiolot ei motivoi yrittämään eikä kotiväki anna virikkeitä



lasten koulumenestystä ei tutkimuksissa selitä pelkästään luontainen lahjakkuus vaan vanhempien sosioekonominen asema on ihmeen suuri välittäjä siinä

Se on ihan täys fakta. Se että löytyykö se alue/asia missä on hyvä riippuu monesta asiasta. Jos ei koskaan saa mahdollisuutta tai ei kannusteta yrittämään erilaisia asioita niin miten sen voisi löytää?



Kurjalta kuulostaa sun asenne:( Samoin lapsesi asenne.

minä uskon, että lapsissa on potentiaalia. Surkeissa oloissa kasvaneilla lapsilla voi olla ihan puutostiloja, masennusta jne. juttuja, jotka peittävät heidän kykynsä. Kaikista ei ole nobel-tason fyysikoiksi, mutta kaikista on löytämään paikkansa maailmassa. Jos rakastettu kehitysvammainen voi itsenäistyä, käydä töissä jne, niin pitäisi sen onnistua normaaliltakin nuorelta.



Jonkun täytyisi vain uskoa ja luottaa, että heikommissa kantimissa oleva nuori saisi itseluottamusta siihen omille siiville nousuun!

hyvä baletissa vai työssä Siwan kassalla! Kaikilla on jokin, missä he ovat hyviä! Ei voi arvottaa sen mukaan, missä tämä nerokkuus heissä esittäytyy.



Mun mummoni ei kouluja ollut käynyt, mutta oli hemmetinmoinen leipuri aikoinaan työelämässä ja vielä eläkkeelläkin. Ei tarvitse olla maailman paras. Ainoastaan hyvä.

Vierailija:

Ei tarvitse olla maailman paras. Ainoastaan hyvä.

oletan, että varastomiehilläkin on muuta elämää kuin työ. Voivat olla hakoja sängyssä, hyviä väittelemään Rousseaun merkityksestä tai ihan mitä tahansa. Pääasia, että he itse ovat löytäneet sen jutun elämässään.

Vierailija:

oletan, että varastomiehilläkin on muuta elämää kuin työ. Voivat olla hakoja sängyssä, hyviä väittelemään Rousseaun merkityksestä tai ihan mitä tahansa. Pääasia, että he itse ovat löytäneet sen jutun elämässään.

oman keskinkertaisuutensa äärellä.

Meillä ihan hyvä perhe vielä ja me muut sisarukset normaaleja vahvuuksinemme ja heikkouksinemme, mutta tämä yksi veli ei ole ikinä onnistunut missään. Ei ole musikaalinen, eikä liikunnallinen, koulussa ei ole ikinä pärjännyt, vaikka tosissaan yritti, ammattikouluun pääsi vain jämäpaikoille, armeijasta tuli maitojunalla pois alle kahdessa viikossa, ammattikoulusta valmistui mahdollisimman kehnoilla papereilla ja ei pärjää koulutustaan vastaavissa töissä (on suurtalouskokki.) Ison osan aikuisuudestaan on ollut työttömänä. Ei ole ollut tyttö- (tai poika)ystävää ikinä, maksullisissa on joskus käynyt, joten ei ole neitsyt, ei ole kavereita, asuntonsa on sikolätti, ei harrasta mitään, tuijottelee päivät pitkät telkkaria, kavereita ei ole ikinä ollutkaan. Ei ole edes onnellinen, eikä sitäkään ole ollut kuin viimeeksi joskus pikkupoikana, jos silloinkaan.

Hän sanoi, että oletpas, olet erittäin taitava ottaamaan suihin.

Ehkäpä nämä keskinkertaiset varastomiehet ovat sitten hyviä kestämään oman " heikommuutensa" , siis riittävän vahvoja hyväksymään omat puutteensa ilman, että masentuisivat tai tuntisivat alemmuutta muita kohtaan.



Olen itse melko kaunis ja lahjakas (tai ainakin aika hyvä) useammassakin asiassa. Olen esim. hyvä esiintyjä, sosiaalisesti menestyvä ja ainakin joillain osa-alueilla älykäs. Minun puutteeni on huono itsetunto ja jatkuva riittättömyyden tunne. Opiskelen yhteiskuntatieteitä, ja sitäkin kautta minulle on suotu luultavasti keskimääräistä paremmat mahdollisuudet kyseenalaistaa yhteiskunnan vaatimuksia ja ymmärtää, että monet vaatimukset ja standardit perustuvat kulttuurisiin ja sosiaalisiin tekijöihin ennemmin kuin siihen, mikä " oikeasti" on hyvää tai kaunista. Tiedosta ja ns. älyllisestä potentiaalista huolimatta en jotenkin vaan osaa hyväksyä omia " puutteitani" , vaan tunnen jatkuvaa alemmuuden ja riittämättömyyden tunnetta.



Se että jokainen on hyvä joissain, ei tarkoita että pitäisi olla hyvä matemaattisesti, liikunnallisesti tms. Se voi tarkoittaa myös sitä että osaa olla empaattinen, tahtoo vilpittömästi hyvää, yrittää parhaansa, tai vaikka että osaa ELÄÄ ELÄMÄÄ ja olla onnellinen.



Ja sille kaikessa epäonnistuneesta veljestään kertoneelle totean vain, että tuo kuulostaa siltä, että veljelläsi on jokin oikea ongelma, masennus, kehityshäiriö, tai vaikkapa joku vahvasti vaikuttava traumaattinen kokemus. Ja epäonnekseen (sain sen kuvan että mitään ei ole edes yritetty tehdä veljen auttamiseksi) myös läheisiä, jotka eivät ole kovin hyviä ainakaan eläytymään toisen tilanteeseen, tai puuttumaan ajoissa silloin kun sitä tarvitaan...