Ohjaatko töissäsi opiskelijoita?

Ei kai siinä ihmeitä tehdä voi. Palautetta vaan edelleen rehellisesti, vaikka ihan yksittäisistä tilanteista. Selkeitä ratkaisumalleja tilanteisiin. Kuinka lapselle puhutaan, kuinka saadaan haettua lapsen huomio, omasta rauhallisuudesta, johdonmukaisuudesta, selkeydestä jne... Ja kun pienikin kehittyminen tapahtuu tartu siihen. " Nyt pärjäsit paremmin" tilalle selkeä konkreettinen " huomasitko kun teit niin ja niin, lapsi reagoi ..."

Varmaan jo itsestäänselvyyksiä nämä.. ;)



Harjoittelu kestää aikansa ja vastuu oppimisesta on opiskelijalla. Jos hän vain jättää neuvot huomioimatta ei siinä paljon ohjaaja voi tehdä. Jos opiskelija on eri mieltä tai jopa loukkaantuu hänellä on mahdollisuus kyllä kysyä perusteluja. Ja näinhän hänen pitäisi toimiakin. Myös opettajalle voi sanoa, että " haastavien tilanteiden ja omien tunteiden hallinnassa" olisi kehitettävää. Ja ihan esimerkkikin voisi olla ok.



12

Kaikkein kamalinta on, kun ei saa todellista palautetta. Ei tiedä, mikä on oikeasti mennyt hyvin, mikä huonosti ja miten voisi kehittää itseään. Siksi toivon aina, että palaute on rehellistä ja suoraa.



Palautteen voi kuitenkin antaa monella tavalla. Jo tekstistäsi mulle tulee sellainen kuva, että tosiaan ajattelet jonkun opiskelijan olevan " huono" jossain, ihan kuin se huonous olisi jotain pysyvää ja ikävää. Kun ajattelet, että opiskelijalla on kehityshaasteita, jotka on mahdollista korjata, myös palautteen antaminen sellaisessa muodossa on helpompaa.



Sain kerran palautteen muodossa " plussat" ja " miinukset" . Se oli minusta loukkaavaa, sillä koin, että miinuspuolet olivat jotenkin leimaavia ja korjaamattomia vikoja, joita ohjaaja minulla antoi kuin joku jumala joka tietää minusta ja osaamisestani kaiken ja voi arvostella osaamistani joka alueella. Mukavaa on ollut saada sellaista palautetta, että tähän asiaan et ole ehtinyt paneutua ja se ei siksi ole vielä sujunut, mutta jatkossa kun teet näitä hommia lisää, opit tämänkin, tai että tässä asiassa unohdit pitää mielessäsi tämän periaatteen, voitaisiin keskustella tästä tilanteesta yhdessä nyt kun on aikaa. Tällainen palaute sanoo suoraan, ettei opiskelija hallitse vielä jotain asiaa, mutta antaa tilaa kehittymisen mahdollisuudelle.



Tärkeää on myös antaa palautetta jatkuvasti, joka tilanteessa, kannustamisena, tukemisena, ohjaamisena, neuvomisena jne, ei vain niissä tilanteissa, joissa opettaja on mukana. Opettajan kuullen ehkä eniten kannattaa summata sitä, miten opiskelija on edistynyt, ei sitä, missä vaiheessa opiskelija on.



Hyvä ja suora ohjaaja vaikuttaa uskomattoman paljon oppimistuloksiin, enemmän kuin moni ohjaaja suostuu uskomaan.

Palaute on tasapainoista, kun nostat esiin hyvää, huonoa ja kehitettävää. Ei se nyt niin vaikeaa ole.

Opiskelijat tarvitsevat palautetta myös alueita, jotka kaipaavat parannusta. Voit pyytää opiskelijaa itseään arvioimaan omaa suoriutumistaan jollakin osa-alueella. Sen jälkeen voit jatkaa keskustelua esim. sanomalla, että olet samaa mieltä, että osa-alue X ei vielä suju. Älä kohdista kritiikkiä opiskelijan persoonaan vaan suoriutumiseen työssä. Työssä oppiminen on kasvamista ja kehittymistä tulevaan ammattiin. Siksi palautteen pitää olla oppimiseen kannustavaa. Sanavalinnoilla on suuri merkitystä.



Oletko saanut ohjausta tai koulutusta opiskelijoiden ohjaukseen?

Vaikea puuttua henkilökohtaisuuksiin. Siis vaikka puhetyyliin miten näille meidän asiakkaille puhutaan. Mun mielstä se kun on sisäsyntyistä, toiset osaa ja toiset ei. Ja fiksu ihminen osaa seurata henkilökuntaa ja ottaa mallia heistä.



Ja toki annan palautetta muulloinkin, kun open aikana. Tarkoitin, että open aikana en ainakaan sitä negatiivista osaa sanoa, tulee vaan etsittyä ne plussat. En siis valehtele, nostan ne plussat. Mutta negatiivisa en osaa opelle sanoa. Tulee mieleen, että murskaan opiskelijat itsetunnon.



Ja kakkosen ajatus siitä, että ajattelisin opiskelijan olevan jo valmiiksi huono ei pidä paikkaansa. Asia vaan on niin, että meidän asiakkaamme ovat pieni erityisryhmä joiden kanssa kaikista ei ole koskaan työskentelemään. Kaikilla luonteilla ei vaan pysty siinä olemaan. Ja joistakin ihmisistä näkee, että heistä ei tähän ole, muualle vamaan hyvinkin.



Opiskelija asenne retkaisee myös paljon. On opiskelijoita jotka haluavat kehittyä: kyselevät, ottavat vastaan neuvoja ja ohjausta, ovat kiinnostuneita. Joskus on sattunut opiskelija joka " tietää kaiken" , ei halua ottaa vastaan ohausta ja joka ajattelee olevansa mestari.



Kakkonen kuulosti mun mielestä tosi " aikuiselta" , suhtaudut itseesi hienosti. Haluat kehittyä, etkä ajattele olevasi mestari jo valmiiksi. Kuulostat sellaiselta, että sinua olisi kiva ohjata.

-ap

Muistissa vaan omat opiskeluaikaiset ohjaajat ja tavat. -ap

Suora palaute, ei tarvi sanoa niin missä on huono vaan sanoa missä on kehitettävää, näin ainakin minä haluan oppia ja tulee innostusta enemmän. Tsemppaus ja todellakin kannustus ja kertoa missä on hyvä ja että hyvin menee sanoa niin se on kiva.. Oppii parhaiten kun tosiaan ohjaa niin että kannustaa ja tsemppaa että hyvä hyvä vielä voit parempaankin :)

Olenko todella ainut, jonka mielestä kehitettävien asioiden sanominen tuntuu vaikealta? Ja etekö muut ole koskaan tavanneet opiskelijaa joista ei teidän mielestä ole hommaan? -ap

tottakai on vaikea sanoa, missä toisella on parantamisen varaa tai missä menee pieleen, jos ei itsekään tiedä. Mutta meidän, ohjaajina ja opettajina, hommaan kuuluu miettiä, missä. Jos opiskelija tulee minun luokseni eikä minulla ole mitään konkreettista sanottavaa, se kertoo siitä, että minun olisi pitänyt tehdä työni paremmin. Minun pitää siis etsiä jutusta hyvät ja kehitettävät puolet. (HUONOJA ei tarvitse löytää, ei niitä välttämättä ole-kehitettävää vaan.) Ja sitten lisäksi minun on nähtävä myös, milloin on aika lopettaa kehittäminen tältä osin ja siirryttävä seuraavaan juttuun.



PUhetyylin tai kirjoitustyylin kaltaisiin seikkoihin puutun harvoin. Jos puutun, teen senkin konkreettisin keinoin. NÄYTÄN tekstistä tai puheesta kohtia jotka kannattaisi muotoilla toisin ja NÄYTÄN miten ne kannattaisi muotoilla. KYSYN että " Uskotko tosiaan että asia on näin haluatko vain sanoa että senjasen mukaan asia on näin?" Haluatko välttämättä käyttää tätä sananpartta kun se on anakronistinen? Ja huomaatko, näitä kohtia on täällä muitakin.



Kun teet hommasi kunnolla, löydät sieltä kyllä ne konkreettiset keinot ja kohdat, joilla voit puuttua yleisiinkin piirteisiin.

ohjaajani vittuilee asiakkaille.

Puhuuko opiskelija töykeästi mielestäsi vai miten " erilailla" ? Miksi sinusta olisi tärkeää, että opiskelija oppii teiltä puhetyylinsä?

Heille täytyy puhua selkeästi ja lyhyesti. Ei rönsyilevää puhetta, liikaa puhetta, heiluvia käsiä yms. ylitsepursuavaa. Jos haluat asiasi ymmärrettävän on puhuttava lähes " koirakoulumaisesti" . Höpötyshetket ja hellimiset on sitten asia erikseen.



Jos opiskelijalle on kerrottu miten ja miksi näin puhutaan ja hän näkee muiden puhuvan näin, eikä sitä itse siltikään ymmärrä, niin silloin ajattelen, että hän ei varmasti koskaan opikaan tätä asiaa. Meillä on ihan henkilökunnastakin jotkut joutuneet siirtymään muualle töihin, koska heidän luonteeltaan tätä ei pystynyt tekemään. Joten se on kiinni myös luonteenpiirteestä kuinka pystyy tässä olemaan.



Myös se, että opiskelija alkaa huutamaan lapselle, koska ei hallitse lasta eikä saa käyttäytymään tätä haluamallaan tavalla, on minusta karvat pystyyn nostattava piirre. Siis huutaa kovalla äänellä lapselle, joka on vaan oma itsensä, ei tahallaan ilkeä. Opiskelijalle on näytetty miten kyseisessä tilanteissa toimitaan, kuinka lasta kohdellaan. Ja aikuiset tietenkin menevät apuun jos/kun näyttää, että opiskelija ei saa tilannetta haltuun.

Mutta jos opiskelija ei tästä kehity, ei saa vaikeaa lasta opiskelujaksonsa aikana ollenkaan " kuriin" , vaan ensisijainen toimintamalli on menettää hermonsa ja karjua, niin silloin opiskelijasta ei tähän mun mielestä välttämättä ole.



Ja opiskelija saattaa silti omasta mielestään onnistua hyvin ja jakso sujuu mukavasti. Nämä asiat on sellaisia, että moni niistä hoituu sillä luontaisella kyvyllä olla erityislapsen kanssa, sekä tietenkin esimerkin seuraamisesta ja toimimisesta niin. Toki meidän lapsemme ovat vaativia ja kenties opiskelija sitten huomaa, että hänen ei ehkä kannata tälläiseen työpaikkaan hakeutua, jos omat hermot menevät heti. -ap

ja olen kohdannut valitettavasti myös heitä, joille en todellakaan voisi suosittella uraa alallani - onneksi heitä on kuitenkin aika vähän.



Palautetta pyrin antamaan jatkuvasti, sekä positiivista että negatiivista, tällöin sen kerralla antamisesta ei tule lopulta liian suurta taakkaa.

Palautekeskusteluissa käytän hyödykseni ns. hampurilaismallia, jossa ensin käydään läpi harjoittelijan hyviä puolia ja asioita jotka ovat onnistuneet hyvin. Tämän jälkeen puutun kehittämisen paikkoihin ja parannettaviin asioihin. Lopuksi palaan vielä vahvuuksiin ja muihin onnistuneisiin asioihin. Tämä toivottavasti jättää opiskelijalle positiivisen asenteen ja itseluottamuksen, mutta kannustaa myös kohdistamaan huomionsa asioihin jotka vaativat vielä harjaannuttamista. Opiskelija kannattaa haastaa myös oman oppimisensa analysointiin, eli miten hän itse kokee onnistuneensa ja missä hän näkee vielä itsessään kehittymisenpaikkoja.