Vinkkejä millä pääsen eroon turhasta tavarasta? Olen raivannut

Jos niin käy että tarvitset, niin etkö voi siinä tapauksessa hankkia uutta tilalle (olettaen, että kyse on jostain kynttilänjaloista - pahvilaatikoista puhumattakaan)?

Vierailija:

Esim. meillä on äitini isän äidin kihlajaislahjaksi saamat ruokailuvälineet jota emme ikinä käytä, mutta en tuon tarinan takia tiedä voinko luopua niistä vai en...

2

Koen vääräksi täyttää kaatopaikkoja. Toki tiedän ja tiedosta, että uusi tavara on se, mikä saastuttaa, eikä meille oikeastaan turhaa hankitakaan. Mutta muutama vuosi sitten meille tuli tavaraa sukulaisilta, kun muuton vuoksi aloitimme elämän ilman huonekaluja ym. Ja nyt vasta olen havahtunut siihen, etten tarvi tai halua kaikkea mitä olemme vastaanottaneet. Eli pitäisi heittää pois jonkun toisen antamaa. Ja sen kaatopaikkasyyllisyyden lisäksi tulee se, että pitäisikö antajan lupa kysyä, ennen kuin tavarasta hankkiutuu eroon.



Eikä meillä ole edes paljon tavaraa. 66 neliön asunto, toki kaapeissa tavaraa, mutta paljon sellaista, jota emme käytä.

Sieltä tavara päätyy kyllä sellaselle ihmiselle, joka sitä tarvitsee. Pääasia on, että ei hanki lisää tavaraa vain huvin vuoksi.

Vierailija:

mutta mulla on joidenkin tavaroiden kanssa joku ihme henkinen jumitus. En pysty luopumaan vaikka haluaisin...miksi ihmeessä näin on? Esim. henkkamaukan kesämekko, ostettu uffista EUROLLA. Todennäköisesti en ikinä käytä, mutta en pysty luopumaan enkä ymmärrä miksi...ajattelen että voin käyttää sitä jos menen kesähäihin!!!! Mikä mua VAIVAA???

mutta mulla on joidenkin tavaroiden kanssa joku ihme henkinen jumitus. En pysty luopumaan vaikka haluaisin...miksi ihmeessä näin on? Esim. henkkamaukan kesämekko, ostettu uffista EUROLLA. Todennäköisesti en ikinä käytä, mutta en pysty luopumaan enkä ymmärrä miksi...ajattelen että voin käyttää sitä jos menen kesähäihin!!!! Mikä mua VAIVAA???

jos on paljon rojua jemmassa. En tiedä onko tämäkään ihan tervettä!

Vierailija:

jos on paljon rojua jemmassa. En tiedä onko tämäkään ihan tervettä!

mutta vähän helpottaa, kun ei hanki lisää. Ostan nykyisin lähes yksinomaan vain tarpeeseen. Ja esim. vanhoista rakkaista villapaidoista, joita en käytä mutta ei henno viskatakaan, olen tehnyt sohvatyynyjä.

- minä pakkaan turhan/ hyvät vatteet, lelut, kirjat... mustiin jätesäkkeihin ja lähetyskirppis noutaa ilmaiseksi

ps. astiat pahvilaatikkoihin...



- kierrätyskeskus ( aika ranttu nykyään siis) noutaa ilmaiseksi m.. lelut ja lehdet



- myyn vain reimatecit ja legot...yms. merkkitavaran



- lahjoitan myös tukiperheille vaatteita



ps.

- huonekalut noutaa hgin kaupunki työ ja toiminto kuljetusmaksua vastaan

Näin pystyn perustelemaan itselleni paremmin että sen voi ihan hyvin pistää kiertoon. Eli saan rahaa siitä ja lisäksi tavara pääsee hyvään " uuteen kotiin" .

Mulla on vakio että säännöllisin väliajoin käyn tavaroita läpi. Usein sellainen tavara mistä ei vuosi sitten voinut luopua onkin nyt aivan turha ja sen voi laittaa kiertoon. Olen myös huomannut että jos tavaralle löytää uuden kodin, se helpottaa siitä luopumista. Eli kannattaa kysellä kavereilta onko heillä käyttöä rojuillesi!

Kun vaan pääsisi eroon tuosta henkisestä ongelmasta...tai tajuaisi edes mistä se pohjimmiltaan johtuu :/

Paras tapa ehkäistä rojuuntumista kotona on olla äärimmäisen kriittinen hankintojensa määrän (vähäinen) ja laadun (erittäin korkea) sekö estetiikan (hipoo täydellisyyttä ja kestää aikaa).



Jos roinaa on päässyt kertymään, ainoa keino on jatkuva raivaaminen: ensi pois itsestäänselvyydet, helpot jutut. Sitten kun kaikki paikat on käyty läpi, aletaan kierros uudestaan, nyt haaviin joutuvat ne, jotka läpäisivät ensimmäisen seulan. Näin jatketaan, kunnes on väljää, viihtyisää ja mukavaa.

ja kehoitettiin laittamaan pahvilaatikkoon varastoon kaiken, minkä kokee tarpeettomaksi. Ja vuoden päästä voi heittää sen laatikon meneen/ viedä kierrätykseen. Koska sitä laatikkoa ei ole kuitenkaan aukaissut kertaakaan.



Näin voi testata paljon kamaa, paitsi mulla toi ei toimi vaatteissa.... +15kg ja kolme lasta on valitettavasti tuoneet kaappiini huiman määrän ihania liian pieniä vaatteita, joihin joskus vielä kuvittelen mahtuvani. Totuus lienee aivan toinen, mutta en vaan voi heittää niitä vaatteita pois. Koska jos joskus vaikka mahtuisinkin. Silloin todennäköisesti muoti on jo ihan toinen.



Eli menenpä siivoamaan vaatekappini!



ps. Olen myynyt satoja tavaroita kirpputorilla ja jäänyt katumaan yhtä. Oranssi takki olisi nyt ihana päällä. Miksi, oi miksi luovuin siitä taannoin?! Mutta se on AINOA.

En myöskään pysty luopumaan niistä en tiedä miksi myöskään.

Nyt mennyt jo luvattoman pitkä aika ja pitäs alkaa käydä ylähyllyjä uudelleen läpi ja eikun tavaraa mäkeen ja varastosta.

Haaveissa muutto kaupunkiin niin voisi jo pikkuhiljaa aloitella uutta luopumiskierrosta.

Ensinäkin se että mahtuu vielä jonain päivänä, on valitettavasti usein aika epätodennäköistä.

Ja sitten mä olen miettinyt että jos käykin niin onnekkaasti että saan laihdutettua niin että mahtuisin taas pieniin vaatteisiin, niin PALKITSEN itseäni sillä että ostan itselleni sopivat vaatteet. Koska muoti on silloin varmaan jo ajanut ohi näiden vaatteiden.

Osaatko sanoa että voiko luopumiseen pakottaa itsensä vai onko se tuulimyllyjä vastaan taistelua ennenkuin saa paikattua itsessään henkiset vammat?

Sopikaa että aikuisten kesken ei osteta joululahjoja (ne kun tuppaa olemaan näitä pannulappu-tuikkukynttilälinjaa), samoin lasten kanssa voi sopia että isän- ja äitienpäivänä vain jotain käytännöllistä lahjaksi. Tai aineettomia lahjoja, yhdessä oloa tai kivaa tekemistä :-)