Gallup: Kokemuksia lääkäreistä ja hoitajista

Meillä kolme lasta, neljättä odotellaan (rv 14 menossa).

Näitä kahta (jo olemassa olevaa, nuorinta) yritellessämme olemme kääntyneet saman yksityisen gynen puoleen, jolta saatu AINA yhtä hyvää ja asiallista " palvelua" :)

En voi kuin kiittää ja niiata, halatakin on tehnyt mieleni useastikin ;)

Tosi asiallinen ja hienotunteinen lääkäri on, jännitin kovasti vastaanotolleen menoa (ekan kerran), mutta kun " tutuksi" tultiin, tykästyin tyyliinsä kerta kerralta enemmän.

Kuunteli, vastaili kysymyksiini, ymmärsi, kannusti, ja ennenkaikkea oli tosi hienotunteinen puheissaan.

Ei lupaillut liikoja, mutta realistisesti kertoi faktat.



Hoitajat (joita 2) ihan ok, ainakin toinen.

Toisesta vähän " huonoa sanottavaa" .

Mieleeni on jäänyt, kun pitkän yrittelyn jälkeen aloin (nykyistä kuopustamme) odottamaan, ja soittelin tuolle hoitajalle iloisena, että " tein juuri positiivisen raskaustestin" ;) Ja tietty ilakoin tilanteesta, niin tämä töksäytti mulle, että " älä nyt vielä innostu, viikkoja on vielä niin vähän, voi tapahtua vielä ihan mitä vaan" :(

Juu, ymmärrän tuonkin, mutta...miksi ihmeessä lannistaa noin, kuka tahansa tuossa tilanteessa olisi onnensa kukkuloilla.



Tapahtuneesta jo vuosia aikaa, kun tämä lapsukainen jo 4 v, mutta...ikävät kokemukset jäävät kyllä mieleen, ikävä kyllä.



Mutta kun lääkäristä niin hyvät kokemukset, uskaltauduin jälleen kerran turvautumaan apuunsa, ja nyt siis onnellisesti raskaana, ilman hoitajan tympeitä kommentteja ;)



En viitsi tässä paljastaa gynen nimeä tai paikkaa jossa kävimme.

kaikki meni loistavasti, ekasta clomikuurista raskauduin ja viikolla 8 oltiin ultrassa. Lääkäri piti pitkän puhuttelun siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Ei edes onnitellut. Oli aika sekava olo, kun tultiin lääkäristä pois.

En usko, että kellään oikeasti lapsettomuudesta kärsivällä on yltiöpositiivisia kuvitelmia, että kaikki menee aina kuin leikiten. Mutta kun se on jo saavutus, että on ylipäänsä raskaaksi tullut ehkä vuosienkin yrittämisen jälkeen. Eli pientä hienotunteisuutta joskus kaipaisi...



terv Meeri

Kerran tilailin folli-ultraan aikaan, hoitaja totesi että tehän olette raskaana. No lopputulos oli että lueskelin jonkun muun potilastietoja.

Meidän lääkäri ei sanonut yhtäkään ylimäärästä sanaa meille ja hoitajillekin vain murahteli, reseptit iski kouraan. Punktiossa kyllä jotain outoa vitsaili, mutta minua ei siinä tilassa hirveesti naurattanut. Miehestä oli tosi huolissaan ja hänen vointiaan kyseli kivespunktion jälkeen monesti, minulta ei kysynyt mitään, vaikka olin 19 munasolun keräyksen jälkeen tosi kivuissani... Miehelläni ei edes oikeasti ollut kipuja!

Hoitajat olivat onneksi mukavia ja heiltä sai kysellä sitten kaikkea. Olin aika pettynyt, kun soitin plussauutista, niin ei tuttu hoitajakaan onnitellut, antoi vain ajan ultraan. Onkohan joku sovittu käytäntö? Ultrassa oli onneksi kaikki hyvin ja sitten saimme onnittelut!

Olemme toki todella kiitollisia ihanasta vauvastamme myös lääkärille, mutta jos olisimme yksityisellä, valitsisimme toisen lääkärin.

julkisella, heistä ei ole mitään pahaa sanottavaa. Joskus siellä oli sijaisia, mutta hekin asiallisia. Sen sijaan yksityisellä ei lääkärin kanssa kyllä yhtään sopinut kemiat yhteen, lääkäri mm. ihmetteli, miksi meille on tehty ivf, vaikka olen tullut raskaaksi inssistä (kohdun ulkoinen) ja kysyi mieheltä heikon siittiötilanteen selvittyä että onko hänellä sellainen olo, että olisi kivessyöpä... (julkisella tämä jälkimmäinenkin asia otettiin hieman rauhallisemmin ja tehtiin uudet tutkimukset, joissa kaikki olikin ok, huono tilanne oli siis kuumeen aiheuttama). Toisaalta tuolla yksityisellä hoitaja oli todella ihana, joten se korvasi paljon. Minulle on kyllä aina sattunut huonoissa tilanteissa empaattiset lääkäri ja hoitajat, joten olen varmaan ollut onnekas.

Tuli vahva tunne, että oltaiskohan samassa paikassa hoidossa? Lääkäri mies (esitteissä joku naislääkärikin olisi olemassa?) ja lisäksi kaksi naishoitajaa.



Minulle nimittäin myös toinen naisista sanoi 4 vuotta sitten soittaessani veritestin tuloksia, että niin heikko arvo (hcg 271) ettei ultraa vielä kannata lähteä varaamaan.



Loukkaannuin sydänjuuria myöten (ihan kuin itse ei ymmärtäisi että mitä tahansa voi tapahtua ennen kuin se lapsi syntyy) ja päätin etten enää heidän puoleen käänny.



No kyllä käännyin ja en voisi ainakaan parempaa lääkäriä kuvitella, nyt kun kyseisen lääkärin on oppinut " tuntemaan" . Mielestäni on aina yhtä hupaisaa+arvostettavaa, kun hän kysyy etunimeäni käyttäen, miten menee ja katsoo sitten silmiin, ja kuuntelee mitä vastaan.. Vastaavaa ei pahemmin kotioloissa tapahdu ; )

Mulle tuli kyllä vahva tunne myös, että kyse voisi olla samasta lääkäristä, kun sun kirjoituksesi luin ;)

Tuo lääkäri nimittäin puhuttelee nimellä ;)

Se tuntuu mielestäni " erikoiselta" , mutta toki kohteliaalta ja mukavaltakin.

Niin minua kuin välillä vastaanotolla mukana ollutta miestäni puhuttelee tosiaan etunimeltä, että tyyliin " XXX, mitä mieltä olet, jos kokeilisimme tätä hoitoa?"



Ja totta, kyseessä on mieslääkäri, vähän vanhempi henkilö...mitähän arvelisin iäkseen...aika paha mennä arvuuttelemaan.

Paljastettakoon vaikka, että nimikirjaimensa ovat K.R.

Aivan ihana lääkäri, mulla on välillä meinannut jo houkuttaa kapsahtaa kaulaansa (halaten ;) ), niin hyvää palvelua ja kohtelua olen saanut :)



Ja tosiaan, heittää huumoria, mutta EI koskaan mitään yliampuvaa tai loukkaavaa, saati härskiä tms.

Semmoista " sopivaa" , mikä ainakin muhun " uppoaa" , ja joka kerta olen poistunut vastaanotoltaan hyvillä mielin, välillä jopa nauraen :D

Kuitenkaan ei ole hassuilullaan menettänyt ns. ammattiuskottavuuttaan, päinvastoin, tyyli+ammattitaitonsa= mies oikealla alalla, oikealla asenteella ;)



Mun miehenikin on kommentoinut hänestä, että " onpa harvinaisen mukava ja asiallinen lääkäri" .

Osaa todella suhtautua vaikeaankin asiaan asiallisen rauhoittavasti, ja JOS vielä aihetta tulee ko. hoitoihin (mitä epäilen että EI tulis, JOS tää neljäs raskaus menee loppuun asti toivotulla tavalla, jäänee perheemme kuopukseksi), niin EHDOTTOMASTI käännytään tuon lääkärin puoleen :)



Ihan oikeasti teki mieleni halata häntä viimeksi alkuraskauden ultran jälkeen, hän niin lämpimästi onnitteli meitä molempia (mua ja miestäni siis) kädestä pitäen, ja olis tehnyt mieleni tuumata, että " hyvää jatkoa vaan, emme kenties enää tapaa" ;)



Hoitajista toinen on vähän " happaman" oloinen, mutta ihan ok, jollei ois suustaan päästänyt tuota ikävää kommenttiaan.

Onneksi kaikki jatkui hyvin, ja tuo ko. lapsukainen on jo 4 v vanha kaveri, mutta ikävä muisto tuosta kommentista säilyy mielessäni, sille en vaan voi mitään.



Kerrohan, luuletko vielä, että kyse samasta lääkäristä? :)

Juu, samasta lääkäristä tuntuu olevan kyse! En voisi kuvitella parempaa ja asiantuntevampaa lääkäriä, kuin tuo kyseinen!



Hoitajat ovatkin sitten luku sinänsä.. En oikein pidä erityisesti kummastakaan. Se minun mielestä periaatteessa mukavampi oli niin v-mäinen tuolloin kun onnistuin plussaamaan, mutta nyt viimeisimmässä epäonnistuneessa pas:ssa tuloksia soittaessani oli sitten taas tosi mukava ja järjesteli asioita eteen päin. Ovat mielestäni liian fiilispohjaisia tyyppejä. Onneksi vikassa punktiossa oli ihan eri hoitaja eikä kumpaakaa näistä.



Mitäs muuten pidät alkionsiirto -tilanteesta? Itse koen sen ihan kamalana, kun tuntuu, että yleisöä on sen verran reippaasti, että tekisi mieli peittää kasvonsa. Miestä en suostu ottamaan ikinä mukaan, kun klinikan puolesta silmäpareja on jo tarpeeksi tilannetta valvomassa.



Entä onko lääkäri siirtänyt sinulle yhden vai kaksi alkiota? Meille aikanaan siirsi joka kerta kaksi, mutta nyt on täysin sillä linjalla, että vain yksi siirretään per kerta.



Aion vastaisuudessa käydä myös ns. normaalit gynekäynnit hänen vastaanotollaan, kun tuntuu, että kaikki muut tapaamani gynet ovat jotenkin aina omituisia..

Meidän historia on semmoinen, että mulla ex-suhteesta 1 lapsi, ja tämän nykyisen mieheni kanssa 2, ja kolmatta yhteistä odotellaan.



Tämä eka yhteinen sai alkunsa melko pian, 4 kk yrittelyn aloittamisesta, mutta...kuukautiskierrot venähtivät tosi pitkiksi, ja käännyin ko. gynen puoleen.

Tehtiin " varuiksi" siemennesteanalyysi (meidän ehdottamanamme), minkä tulos oli ok.

Sain Lugesteron-kuurin, tasaamaan kiertoja, ja seuraavasta kierrosta sai alkunsa tuo poikamme, joka nyt 5,5 v.



Toista yhteistä toivoimme pienellä ikäerolla, ja yrittelyn aloitimmekin tosi pian tuon pojan synnyttyä, eli pojan ollessa vain 2 kk vanha.

Kun kuukautiseni alkoivat synntyksen jälkeen, tulivat aivan miten sattuivat, ja käännyin taas tuon gynen puoleen.

Sain taas Lugesteron-kuurin, ja sitten odottelin vaan vuotoja, mutta niitä ei tullutkaan, koska....olinkin raskaana ;)



Kolmatta yhteistä aloimme yrittelemään loppuvuodesta -05, ja taas vähän samaa juttua, eli kierrot alkoivat venähtää.

Pitkään sinniteltiin ennenkuin käännyimme gynen puoleen, ja teetätimme uuden siemennesteanalyysin, mikä jälleen ok.

Mussakaan ei mitään " vikaa" todettu, joten Lugesteroneilla taas kerran jatkettiin.

Muutaman Clomifen-kuurinkin söin, ilman mitään varsinaisia hoitoja, -> ei tulosta.

Viime marraskuussa mulle tehtiin tuolla klinikalla elämäni 1. inseminaatio (kera Clomien ja Pregnylin), mutta ei tulosta edelleenkään :(

Joulukuu olikin " hoitopaussi" - kuukausi, sillä laskin, että ovulaatio sattui juuri pahaan hetkeen, kun heillä oli supistettu aukiolo (joulu ja loppiainen).

Mutta...elämä yllättikin " luomusti" , ja tammikuun puolivälillä alkoi tuntumaan siltä, että -jotakin on tekeillä massussani-, ja patam...miltei 2,5 v yrittelyn jälkeen olinkin raskaana ;)



Jollei olis tärpännyt, oltais EHKÄ kokeiltu vielä pari inseminaatiota, ja sitten EHKÄ kokeiltu ivf:ää.

Mutta siis muista hoidoista mulla ei kokemusta, ainoastaan tuo yksi inseminaatio, mistä ihan hyvä kokemus (vaikkakaan ei tuottanut toivottua lopputulosta).

Tuntuihan se aika " ajoitetulta" , kaikkinensa, omat ravaamiset siellä ultrattavana (en bongannut koskaan edes digitaalisella ovistestillä ovulaatiota, joten siksi useat ultraukset per kierto) sekä miehen " osuus" , mutta jokseenkin rennolla mielellä siellä kävin :)



Tykkäsin, että ne labran eukot olivat tosi ystävällisiä (fertiliteettilabraa meinaan), ja tervehtivät aina yhtä ystävällisesti, sekä vastailivat kivasti kysymyksiimme.



Mä en henk.koht. tuntenut mitenkään erityisen " kiusalliseksi" oloani siellä käydessä, ajattelin aina, että -mitäpä se muille kuuluu miksi täällä olen- (vaikkakin varmaan kaikki tiesivät miksi siellä käydäänkin), eikä miehenikään sanonut koskaan, että " en tuu mukaan" , ei toki joka kerralla mukana ollutkaan.



Olen kuullut (tiedän nimeltä ja kasvoilta) naispuoleisen gynen, joka tuolla myös ajoittain vastaanottaa, ja positiivista palautetta olen hänestä kuullut, mutta en koskaan asioinut hänen kanssaan.