Miksi mielenterveydelliset ongelmat ovat häpeällisempiä kuin fyysiset sairaudet?
Kommentit (9)
Kun ihminen elää toisessa todellisuudessa, häntä on vaikea kohdata. Toisin kuin vaikka jalkansa katkaissutta.
ja saada ihmiset tajuamaan, että ne ovat sairauksia siinä missä fyysisetkin sairaudet. Ja kuka vaan voi sairastua. Mutta mitähän tämän eteen voisi tehdä, vinkkejä? ap
voi olla se, että monet, varsinkin vanhemmat ihmiset, luulevat, että mielenterveysongelmat ovat sairastuneen omaa syytä.
Usein jos joku kertoo avoimesti sairasudestaan, niin ihmiset ovat vaivautuneita ja käyttäytyvät oudosti ja välttelevästi.
Tähän voisikin kertätä kokemuksia, minkälaista kuuntelemista ja reaktiota ihminen kaipaa,kun kertoo olleensa vakvasti sairas ja asian liittyvän mielenterveyteen?
ongelmaisella persoona jotenkin muuttuu, et siis ole " sama" ennakoitava ihminen kuin ennen/terve. Siis se ihmisen tärkein muuttuu radikaalisti.
Lievemmät mielenterveysongelmat tuntuu toisten mielestä olevan lusmuilua, laiskuutta ja saikun metsästystä.
Jos menee jalka poikki, sen näkee hölmömpikin, milloin kaveria voi taas pyytää lenkille. Mutta mielenterveysongelma ei näy yhtä selvästi päälle. On vaikea tietää, missä kunnossa ihminen on, ja moni uskoo, että ongelmat ovat elinikäisiä. Onhan se totta, että sairaan kanssa on hankalampaa tulla toimeen kuin terveen, mutta minne raja vedetään, etenkin kun hyvät lääkkeet pitävät oireet lähes poissa.
Mielenterveyden ongelmat muuttavat ihmisessä juuri niitä asioita, millä on toisille ihmisille väliä. Jos kaverilla on jalka kipsissä, se ei muuta muiden kannalta mitään olennaista kyseisessä ihmisessä. Jos kaveri on masentunut, se muuttaa lähes kaiken. Lisäksi mielenterveyden ongelmissa raja sairaan ja terveen välillä on paljon fyysisiä sairauksia häilyvämpi ja tervehtyminen yleensä kestää pitkäänkin, uusiminen on tavallista ja monet eivät ikinä palaa ennalleen. Kun tähän vielä lisätään muille aiheutunut vaivan määrä, sillä mielenterveysongelmaiset ovat yleensä hyvin rasittavia läheisille ja lisäksi niiden kanssa muut tuntevat itsensä avuttomiksi, niin ei välttämättä ole suuri ihme, etä mielenterveysongelmiin suhtaudutaan eri tavalla kuin somaattisiin ongelmiin.
sairas ei tise huomaa olevansa sairas.
Lisäksi harhaiset jutut voivat olla todella pelottavia. Vaikka miten yrittäisi olla neutraali, niin joskus se on vaikeaa. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että tämä on asia, jossa voisimme tehdä todella paljon. Tavoite olisi, että mielen hauraus olisi yhtä vähän hävettävä asia kuin luiden hauraus.