Näin niitä nalkuttavia akkoja syntyy!!!

Yllätys yllätys en sit pääse luutuamaan lattiaa tänään ja huomennakaan ei ehdi kun lähtään lomille.



Ap

Mun sisko on samanlainen hidastelija Iida. Jos meidän piti joskus lapsena lähteä jonnekkin, niin se oli vissi ja varma kenen takia me melkein aina myöhästyttiin.

Nykyisin, jos meidän pitää lähteä johonkin sukujuhliin, niin ilmoitamme tuon tilaisuuden alkamis ajankohdaksi esim. klo 11.00, vaikka se oikeasti olisi esim. klo 12.30. Silloin hyvät mahikset, että tuo ehtii ajoissa paikalle.

perussiivousta! Yleensä se olen minä joka siivoaa, kiitos miehelle että on avuksi. Välillä on vaan vähän patistettava. :)

Meidänkin piti ulkoilla yhdessä, mutta mies sanoikin menevänsä mieluummin yksin. Ei kuulemma välitä aina mun kanssa olla, kun on jo kaiken päivää. Mies on yrittäjä ja tekee kotona töitä, pyörähtää päivän aikana keittiössä kahvilla ja syömässä ja saattaa muutaman sanasen kanssani vaihtaa. Monesti työpäivä kestää iltakuuteen ja loppuilta meneekin lasten kanssa. Illalla oon niin naatti, että nukahdan heti. Vauva 1,5kk...

Otan osaa, sama hidastelija täälläkin. Poikkeuksena on, että jos aion lasten kanssa johonkin, hän on avuliaana pakkaamassa ja laittamassa meitä matkaan. Niinpä koko porukalla lähteminen on vain äärimmäisissä tapauksissa.



Lähtemiset on aikamoisen stressaavia näissä oloissa :-) Mutta helpottaa kun ollaan jo liikkeessä.



Jos johonkin on meno, hoputan äijän jo aamulla suihkuun, eikä vasta puoli tuntia ennen lähtöä. Lähdön vaikeus on kai geeneissä, miehen vanhemmat ovat samanlaisia. Omassa lapsuudenkodissa isää myös odotettiin aina autossa. Äitiraasulla ei ollut edes korttia.

Esim. ihmettelen miksi yläkerrasta ei kuulu imurointia ja kun menen katsomaan niin mies järjestää tärkeitä papereita. " Kun nämä pitää olla järjestyksessä" . Aivan oikein, mutta jos nyt ensin imuroitais ja sitten laittaisit ne paperit? Mutta aivan vilpittömästi, on tosi hienoa, että se auttaa! Odottelen vaan yleensä rauhassa, että saa omat hommansa valmiiksi ;)



Muuten, mun ei auta edes hoputtaa miestä suihkuun yms hommiin aikaisin jos ollaan johonkin lähdössä. Ei se vaan mene! Sanoo, että onhan tässä vielä paaaljon aikaa. Ja sit viime hetkellä juoksee tukka putkella ja ollaan myöhässä. Joka IKINEN kerta. Ja vaikka kuin sitä hoputan niin ei. Se ei vaan jotenkin tajua aikaa..? Hitaasti hommaa, lopulta kamala kiire. Ja minä laitan sillä aikaa kaiken valmiiksi ja odotetaan lasten kanssa valmiina. *huoh*



Ot, kummityttöni oli meillä viikon kesälomallaan. Viikon lopuksi hän huokaisi, että " luulin papan olevan maailman hitain ihminen, mutta kyllä hän on paljon nopeampi kuin XXX (eli mieheni)" . :D Eräämmän kerran odotettiin miestä.



Ap

elvollisuus miehillä on mukautua naisten aikatauluihin vapaapäivänä?

Vierailija:

elvollisuus miehillä on mukautua naisten aikatauluihin vapaapäivänä?

temperamenttikysymys ap

olen ruokkinut ja hoitanut lapsen, siivonnut keittiön, raivannut lelut lattialta ja imuroinut. Mies heräili paljon myöhempään, istui pitkään keittiössä keksejä murustellen ja kahvia juoden, nyt odottaa että lähtisin hänen kaverikseen lasten kanssa ulos.

Ja minä ihan oikeasti nuorena mietin, että miten jotkut naiset katkeroituvat parisuhteessaan niin, että nalkuttavat. Ajattelin, että minusta ainakaan ei tule sellaista! Hah! Elämä opettaa.



Ap

Me ei edes yritetä tehdä tollasia suunnitelmia, koska halutaan ottaa rennosti. Miksi pitäisi ehtiä siivota ennen päiväunia? Me saatetaan viettää aamupäivä lattialla leikkimässä lasten kanssa koko perhe. Naureskellaan miehen kanssa että pitäis varmaan siivota, ja ryhdistäydytään yhdessä sitten jossain vaiheessa. Ei meillä silti mikään läävä ole, asiat vaan tehdään omalla painollaan.



Ymmärrän kyllä niitä jotka ovat luonnostaan niin aikaansaavia, etteivät vaan kestä pelkkää oleilua. Mäkin olen oikea tehopakkaus töissä, mutta kotona en nalkuta mistään.

Vierailija:

temperamenttikysymys ap

Yleensä, jos tiedän, että meidän on PAKKO ehtiä johonkin tiettyyn aikaan, sanon miehelle 30 min aikaisemman ajan. Esim. pitää olla perillä 18.00, sanon ajaksi 17.30, siten ollaan perillä 18.00. Mutta jos mies itse tietää oikean ajan niin ollaan 15-45 min myöhässä.

Ap

syntyi 7v sitten,se turha hössötys ja stressaaminen jäi pois.



Äitini on kans vieläkin ihme höslääjä;mä en ymmärrä miten maailma voi kaatua siihen jos esim. lattioita ei ole pesty aikoihin niin miks se pitää just TÄNÄÄN tehdä. Mä teen jos jaksan ja huvittaa.



Eikä meilläkään ole silti likainen tai sotkuinen koti.



Mutta niinhän sitä sanotaan,että hosumalla ei saa aikaiseksi mitään..

Mutta eikö miehesi tosiaankin ansaitsisi yhtä kiireetöntä aamua viikossa?



Sinä taidat olla se hössääjä joka säntäilee paikasta toiseen, että saa hommat toimimaan =).



Olisiko tosiaan tämän aamun voinut pyhittää rauhalliselle perheaamulle ilman siivouksia, ja ulkoilunkin olisi voinut hoitaa vaikka iltapäivällä.



Kiireettömät perheaamut viikonlopuissa ovat sitä parasta itseään, kokeilepa vaikka heti huomenna. =)

laittaudutaan valmiiksi, ulkoillaan ja siivotaan. No minä yritän kaikkeni ja yks vaan venyy. Sit ihmetellään miksi on sotkuista. Kun ei yksi ihminen kaikkeen repeä!

Ap

Vierailija:

Me ei edes yritetä tehdä tollasia suunnitelmia, koska halutaan ottaa rennosti. Miksi pitäisi ehtiä siivota ennen päiväunia? Me saatetaan viettää aamupäivä lattialla leikkimässä lasten kanssa koko perhe. Naureskellaan miehen kanssa että pitäis varmaan siivota, ja ryhdistäydytään yhdessä sitten jossain vaiheessa. Ei meillä silti mikään läävä ole, asiat vaan tehdään omalla painollaan.

Ymmärrän kyllä niitä jotka ovat luonnostaan niin aikaansaavia, etteivät vaan kestä pelkkää oleilua. Mäkin olen oikea tehopakkaus töissä, mutta kotona en nalkuta mistään.

Ei meillä muuten ihan oikeasti olekaan kuin kiireetöntä perhe-elämää kun ei ton kanssa voi kiirehtiä. Ja viimeksi on kunnolla siivottu yli 2 kk sitten (!), sillä se vaan siirtyy ja siirtyy jos minä en kääri hihoja.



No, nyt on mun 30 min ohi ;) Pakko mennä. Palailen kuitenkin myöhemmin jos ois ehdotuksia. Ja minuakin saa kritisoida ;)



Ap

=)

Mulla samanlainen, tai vielä " pahempi" mies. Vaikka hän olisi eilen innostuneena tehnyt ajankäyttösuunnitelman, tänään hän yleensä elää kuin ei sitä olisi olemassakaan. Hänestä nyt vaan tuntuu erilaiselta kuin eilen.



Teen niin, että jokaiseen hänen suunnitelmaansa lisään 2 tuntia. Siis että aloitus on todennäköisesti 2 tuntia myöhemmin kuin hän sanoo ja jokaiseen vähänkin isompaan toimintaan menee 2 tuntia enemmän kuin hän esittää. Näin selviän polttamatta päreitäni.



Usein asiat peruuntuvat kokonaan ja kun ne ovat sitä luokkaa kuin käynti siskoni tupareissa niin sanon siskolle jo etukäteen että tulomme ei ole ihan varmaa. Joihinkin tilaisuuksiin varaudun menemään yksin.



Pahimmillaan mieheni on juhlapyhien aikana. Mitä isompi pyhä, sitä todennäköisemmin hän vetäytyy täysin kuoreensa ja kieltäytyy kaikesta kommunikoinnista ulkomaailman kanssa. Älkuvuosina polttelin päreitäni , raivosin ja nalkutin, mutta siitä tilanne tietenkin meni vain pahemmaksi, ei parantunut yhtään. Niinpä olen oppinut ottamaan hänet sellaisena kuin hän on.



Ja hänkin jalomielisesti ottaa minut sellaisena kuin minä olen: aina tärppästikkelinä, aikataulut selvillä, ajoissa, aktiivisena ja usein ärhäkkänä. Hänen näkökulmastaan olen stressaantunut ja käyttäydyn hermostuneesti.

Meillä on kamala läävä tämä koti nyt, kun töissä oli niin kiirettä ja kaikki jäi rästiin. Illalla olin kiukkunen ja mies sanoi että älä hermoile, siivotaan huomenna yhdessä. Noh, eipä tuo ole vieläkään petistä ylös päässyt. Minulla on mennyt jo 3tuntia raivatessa tätä sekamelskaa, nyt vois alkaa sitten imurointiin ja pesuhommiin kun vaan huvittais.



Minäkin tykkäisin, että hommat tehtäis aamusta alata pois, niin sitten voisi rentoutua. En pysty siihen jos on kotihommat tekemättä.