Uusi muotiilmiö - perheenisä elää kuin poikamies

Vierailija:

oikeesti ei oo vittuillu sun kirjotusvirheestä??

mäkin luin tän ketjun loppuun=)

Tuo se elannon kotiin. Mä oon kotona vauvan kanssa. Jos nyt eroisin, en pärjäis taloudellisesti. Pitää odottaa että aloitan työt. Silloin voi olla tilanne kotonakin eri. Ei voi tietää toisten väsymisistä. Mun mielestä ero ei oo ratkaisu.

Ellei jostain tule eteen uutta miestä, lähtisin heti!

Mutta samanlaista se on muillakin. Ei mies voi olla mikään äiti.

Saisit kunnalta varmasti 3h+k asunnon. Siihen asumistuet, elatustuet kunnalta+mieheltä, lapsilisät, äitiyspäivärahat/kotihoidontuki ja mahd. vielä sosiaalitukea. Sinulle jää käteen vähintään 1200e kuussa! Kyllä sillä toimeen tulee.

Eikai sitä avioeroa hetkessä saa. Seuraavassa kuussako töpsähtää jo elatustuet ja yh-korotukset. En usko.

Olen käsittänyt että pitempi prosessi.

Älä nyt viitsi paeta valheellisten defenssimekanismien taakse. En tunne ketään, jolla olisi samanlaista. Mies ei voi vauvavuotena olla " äiti" mutta voi silti osallistua täysillä lapsen hoitoon kaikki ne ajat, kun ei ole töissä. Ja miten sen lusmuilussa olisi kyse väsymyksestä? Mikä väsynyt se on, kun nukkuu yöt putkeen? Älä viiti oikeesti. Sun miehes on kehityskelvoton paska. Sä tuut paljon paremmin toimeen ilman sitä. Kestääkö itsekunnioituksesi pitkäänkin sen tilanteen, että roikut paskan kanssa yhdessä pelkästään rahan takia?

En kerta kaikkiaan tajua, että miehen sisko katselee sitä meininkiä. Sisko itse on akateemisesti koulutettu ja paremmin tienaava (jos sillä oli merkitystä jonkun mielestä), joten siitä ei ole kyse, että hän ihan tyhjän päälle jäisi.

Mies se kuitenkin saa olla ja mennä miten haluaa ja pikku rouva hoitaa lapset, ruoat, pyykit, kaiken. Viimeisillään raskaana loi lumet pihaltakin, kun herra ei menoiltaan ehtinyt. Mä en edes kehtaisi kaikkia juttuja kellekään kertoa, jos itse olisin samassa tilanteessa ja vain antaisin tilanteen jatkua.

Rahasyiden taakse on vaan helpompi vetäytyä.



Joillakin on myös ikävän pinttynyt ajatus siitä, että perheessä kuuluu olla äiti ja isä. Minusta taas jos isä ei mitenkään hoida perhettään, hän ei edes ole osa sitä. Paljon terveempi on silloin perhe, jossa on vain äiti. Ja isä saattaa jopa eron myötä havahtua sen verran, että rupeaa kuitenkin ottamaan osan vastuuta yhteishuoltajuuden muodossa (ja itse asiassa äiti saattaa ekaa kertaa elämässään saada esim pari kokonaista vapaapäivää parin viikon välein. lux lux lux!)

Tilanne kun oli se ettei exäni enää suostunut minua elättämään, joten kunta maksoi minulle kaikki tuet vaikka asuinkin vielä miehen kanssa.

Niinpä. Kirjoitin vähän oudosti ja yleistävästi.

Mä kuitenkin luotan siihen, että kun vauva ei ole enää tissillä niin mies pystyyy osallistumaan paremmin. Ja saan kyllä töitä, minulla on alempi korkeakoulututkinto. Mutta tässä tilanteessa lähteminen ois mahdotonta, tuntuu ainakin siltä. Kun aina on väsynyt ja vauva joka paikassa mukana, en voisi edes kuvitella että pakkaan tavarani ja lähden kolmen lapsen kanssa johonkin. Tänne en jäisi, asumme vuokralla sillä emme ole vielä löytäneet sopivaa taloa.



Ei mies ole nukkunut kunnolla joka yö. Ottaa välillä unilääkettäkin työstressin takia kun ei saa nukutuksi. Minulla kuitenkin helpompaa kun en ole töissä, kotona voi olla väsynyt mutta töissä pitää aivojen pelata.



Sais vaan miehen osallistumaan enemmän.

Silloinhan vois huijata että on eromassa ja saada lisätukia!

En usko että tupsahtaa noin vain mitään rahoja.

Ihan varmasti miehen mielestä onkin, mutta mitä se kertoo hänen käsityksestään kodin- ja lastenhoidosta ja niiden arvostuksesta? Edelleen pelkkää paskaa. Töissä tarvitsee aivoja, kotona koko kroppaa joka hetki. Töissä saa syödä ja juoda kahvit rauhassa, kotona ei, jos ei lapsi anna.



Ja jos kerran tämä on jo kolmas lapsi, niin mihinkä uskot tilanteen tuosta paranevan? Että mies nyt ihmeen kaupalla kolmannen kohdalla muuttaisi tapansa?



Ymmärrän kyllä, että ero pelottaa ja kaikki se muuttohässäkkä ja vaiva, mutta ei ihminen voi tuommoisessa tilanteessa elää menettämättä itsekunnioitustaan ja itsetuntoaan.

Että mun mies ei roiku missään baanalla muuta kuin töissä ja sitten kotona netissä. Eli ei oo sellaista ongelmaa. Mutta elää siis poikamiehenä täällä kotona meidän keskellä. Söi itse milloin sattuu missä sattuu. Minä syötän lapset ja itseni.



t. 23 jne.

Lapsilisän yh-korotuksia voi hakea heti, kun muuttaa erilleen miehestään. Käsittely voi kestää pahimmillaan joitakin viikkoja. Asumistukien kanssa sama. Elatustukea varten pitää saada aika lastenvalvojalle, se voi kestää kunnasta riippuen jonkin aikaa. Siellä tehdään laskelmat, elatustuki alkaa juosta heti seuraavassa kuussa. Elareita voit hakea myös takautuvasti, samoin noita muitakin tukia; eli jos vaikka yksi kuu jääkin ilman tukia, saat sitten seuraavassa kuussa isomman potin.

Eli tulee yh-korotukset lapsilisiin ja muut etuudet. Elatukset alkaa pyöriä kun ne on lastenvalvojalla ja/tai käräjäoikeudessa vahvistettu.

Esim. minä potkaisin ukon pihalle elokuussa, syyskuussa laitoin eron vireille, lokakuussa olin yh ja elarit alkoi tulla vaikkakin avioeron harkinta-aika päättyi vasta nyt maaliskuussa. Ja ne lapslisien korotukset tulivat maksuun het syyskuussa.

Vierailija:

Silloinhan vois huijata että on eromassa ja saada lisätukia!

En usko että tupsahtaa noin vain mitään rahoja.

Kieltämättä minulla ei paljon ole enää " itsekunnioitusta ja itsetuntoa" .

Luulen etten sitten saakaan töitä ja selviä kolmen kanssa yksin vaikka vanhin on jo 6v.

Ja onko tuloksena se, että mies miettii tekojaan ja parantaa tapansa vai että romahtaa täysin. En tiedä. Varmaan kannattaisi kokeilla jotain perheneuvolaa ja kysyä sieltä. Puhuttu ollaan ja tilanne menee kuitenkin aina tähän. Kun on poikkeuksia koko ajan...

Olet antanut sille aika monta vuotta parantaa tapansa. Voi olla, että se romahtaa, mutta jos tuo jatkuu, sinä romahdat, ja se on lastesi kannalta paljon pahempi vaihtoehto. Jos perheneuvola tai pariterapia on vielä kokeilematta, voithan tietty ladata miehelle tiskiin, että olet varannut ajan ja jos se ei suostu, edessä on ero.

Mies on kohtuu hyväpalkkaisessa työssä, käteen jää pari tonnia kuussa. Itse olen kotihoidontuella hoitamassa 10 kk lastamme.

Muutimme yhteen vasta kun olin raskaana ja mies antoi silloin ymmärtää että on todella innoissaan vauvan tulosta ja haluaa pitää meistä huolta. Arki olikin sitten jotain ihan muuta. oon hoitanut vauvan täysin yksin, mies taas elelee aika samalla tavalla kuin poikamiehenä. Nukkuu kahteentoista vapaapäivinään ja iltavuoroon mennessään ja usein myös päiväunet. Ei juuri kysele miten mä jaksan tai haluaisinko ehkä levätä. Lapsen kanssa touhuaa jnkv, mutta tosi harvoin esim. syöttää tai pukee. Aina katoaa vessaan tai puhelimeen kun alkaa olla lapsen ruoka-aika tai nukutusaika...

Kun sain äitiyspäivärahaa niin maksoin sillä suurimman osan yhteisistä ruuistamme ja lisäksi kaikki vauvan tarvikkeet. Mies ei ole ostanut yhtään vaatetta tai lelua vauvalleen:-( Nyt kotihoidontuella on vaikea ostella paljon mitään, kun maksan itse laskuni ja vauvan sapuskat niin ei jää mitään yli. Joudunkin aloittamaan keikka työt jo ensi kuussa. Hirvittää jättää lapsi sillointällöin isän hoitoon työpäiväni ajaksi, mutta eipä ole vaihtoahtoja. Mies sanoo, että kyllä hän lapsen hoitaa mutta epäilen että se osoittautuu aika vaikeaksi hänelle. Tähän mennessä kun ei oo viettänyt lapsen kanssa yksin kuin pisimmillään kaksi tuntia.



Moni varmaan ajattelee miksi siedän tätä elämääni... en oikeen osaa siihen vastata itsekään. Joka toinen päivä vähintään mietin eroa.

Asiaa pitää nyt todella miettiä.

meillä lapsia enemmän ja mies tienaa viittä tonnia. Minun tili on silti aina tyhjä kun maksan lasten varusteet ja pääosin ruoatkin.