Tytöni sai tänään diagnoosin ADHD. Yhtä aikaa järkyttävää ja helpottavaa.
Tuli selitys siihen levottomuuteen ja hösäämiseen ja riehumiseen, mutta toisaalta tuntuu kurjalta että lapseni on ihan oikeasti " ADHD-tapaus" .
Päiväkodissa epäilivät lähinnä huonoa kasvatusta syyksi. Se tuntui hyvältä että tuo tyrmättiin ja päin vastoin Lastenlinnassa meidän kasvatusta ja jopa tytön käytöstapoja kehuttiin erityisen hyviksi. Samoin taidot on ADHD-piirteitä lukuunottamatta jopa ikätasoa paremmat.
Pienryhmä-eskariin syksyllä sitten menee meidän rinsessa.
Kommentit (4)
Aika paljon tuli aiemmin vanhempainkeskusteluissa rivien välistä esiin että meidän kasvatustapoja epäiltiin. Tuli ihan tälläisiä suoriakin neuvoja että " pitäisi antaa lapselle selkeät rajat" jne. Kerroin toki miten meillä lasta kasvatetaan ja kuulosti heistä hyvältä mutta silti vähän joka käänteessä epäiltiin. Kyseltiin myös että mites teille kotiin oikein kuuluu ym.
Mutta nyt siis tämän vuoden aikana, kun ensi syksynä menee eskariin, ruvettiin tarkemmin pohtimaan ja PÄIVÄHOIDOSTA ensin pistivät päiväkodin eltolle ja sieltä tk:n psykolle ja sieltä Lastenlinnaan.
ap
Lapsellekin on helpompaa kun saa lääkityksen ja voi keskittyä normaalisti.
Vierailija:
Lapsellekin on helpompaa kun saa lääkityksen ja voi keskittyä normaalisti.
Mistä aloitte miettiä että kyseessä on ADHD? Pystyykö tyttö keskittymään ollenkaan mihinkään?
Meillä poika on aika villi tapaus ja on käynyt mielessä tuo ADHD. Toisaalta keskittyy johonkin hommaansa täysin, mutta useinmiten puuhailu on melkoista riehumista. Toiset sanoo, että on normaali 4v ja toiset, että pitäisikö kysellä jotain diagnoosia. En tiedä?! Neuvolassa ei ole puututtu mitenkään asiaan, ei myöskään hoidossa eikä kerhossa.