avioliitto jumissa, vakaumus estää eroamisen?
Olen pattitilanteessa ja toivon saavani täältä ajateltavaa. Tapasimme mieheni kanssa 11 vuotta sitten, molemmat viettivät railakasta elämää. kohta 8 vuotta olemme olleet naimisissa ja 3 yhteistä lasta. olemme nyt vaan " kasvaneet" erilleen, en tiedä miksi olemme yhdessä, paitsi tietenkin lasten takia. tulevaisuuden haaveet meillä on ihan erilaiset. Minä toivoisin vielä lapsia vaikka toiset 3, mieheni haluaisi jo että lapset kasvavat ja saisi taas olla " rauhassa" . Mä olen aina haaveillut isosta perheestä ja elämästä maalla, nautin tästä hässäkästä, muuta haavetta mulla ei oikeastaan ole. tulin uskoon pari vuotta sitten, mieheni nauttii kavereidensa kanssa juhlimisesta ja olemisesta. toki hän on hyvä ja rakastava perheen isä, eikä käy usein viihteellä, vaikka tiedän että hän haluaisi. mä taas en kaipaa minnekään, nautin elämästä joka on tässä ja nyt. eroon en kuitenkaan usko, mutta aika ajoin olen tosi ahdistunut tässä tilanteessa. Rakastelukaan ei enää ole sitä mitä ennen, vaikka toimiva seksielämä meillä on ollut aina. sen jälkeen on vaan niin tyhjä olo, kun kuitenkin uskon että se on tarkoitettu lisääntymiseen. On meillä kivaakin yhdessä, nyt esimerkiksi talon rakennusprojekti on ollut ihanaa aikaa kun olemme sitä suunnitelleet.
Hohhoijaa, jopas helpotti, toivottavasti joku ymmärtäisi ja osaisi sanoa edes jotain.
Kommentit (2)
Kun kerran ei ole parempaa vastaajaa, niin minä jaan ajatuksiani tilanteeseen.
Ensimmäinen ohjeeni on, että rukoile asian puolesta ja jätä asia Jumalan käsiin. Jos uskot, että Jumala on elävä ja toimii tänäänkin, niin hän kuulee myös tämänkin rukouksen.
Mitä tulee mieleen, niin olet ollut vasta pari vuotta uskossa. Sinulla voi olla vielä sitä alkuintoa, jolloin haluat päästä eroon kaikesta entisestä. Ravintolassa käynti tuntuu ahdistavalta, elokuvat ja muu entinen asia ahdistaa. Varmasti kaikki ei tule takaisin ajan myötä, enkä sitä toivokaan, mutta tunne-elämä ainakin rauhoittuu. Jotenkin sitä alkaa ymmärtää, että elämä on monimuotoista ja on asioita, joita ei voi paeta täysin kokonaan. Mielestäni tässä vaiheessa ei kannata erota, mikäli miehesi ei sitä halua.
Toisaalta yleensä sanon myös, että avioparin ei tarvitse mennä joka paikkaan yhdessä. Sitä voi olla oma elämä ja silti myös yhteinen perhe. Minusta tällainen ajatus on jopa terapeuttista ja eroja olisi paljon vähemmän, jos pariskunnat ymmärtäisivät, että mies ja vaimo voivat käydä erikseen eri paikoissa ja sitten hoitaa perheasiat yhdessä. Sinä voit aivan hyvin mennä kirkkoon ja miehesi ravintolaan. Voit kuunnella miehesi juttuja illasta ja kertoa miehellesi omia juttujasi seurakunnasta.
Toivottavasti saat tasapainoisen perhe-elämän.
Rakastamme toisiamme mutta kun vakaumus on niin erillainen. Olen aina ollut uskossa. Nyt viimeiset pari vuotta voimakkaammin ja olen rukoillut että mieskin saisi löytää Jumalan ja uskon sydämeensä. Niin arki olisi helpompaa kun turvaisimme samaan ja arvot olisivat samat sekä lasten kasvatuksessa painottaisimme samoja tärkeitä arvoja.
Siunattua pääsiäistä!