Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen?
20.03.2008 |
Tiedän, että " koulutus" olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Nyhän se on tavallaan turha valittaa, mutta ottaa niin pirusti päähän hoitaa aina kaikki ruokaostokset yksin.
Nyt olisi taas pyhät edessä ja ruokakauppaan pitäisi ängetä. Ehdotin miehelle, että mentäis yhdessä kauppaan tänään. Pitäisi ostaa esikoiselle synttärilahja ja kaikki ruoat pyhiksi. Mies vaan totesi, että senkun menet, hän ei aio lähteä. Mun pitäisi taas lähteä lasten kanssa yksin töiden jälkeen kauppaan ja hän saisi löhötä kotona ja juoda kaljaa. Hänellä on raskas työviikko takana, joten on " ansainnut" rentoutua. Mutta entäs minä? Sama työviikko takana ja silti pitäisi yksin pyörittää kaikki kotona.
Oon aivan loppu tähän kaikkeen ja tietysti saan syyttää itseäni tästä. Jotenkin olen vasta nyt tajunnut, kuinka tuttavaperheissä vastuut jaetaan. Meillä se ei ole onnistunut ja minä olen vain tyhmänä antanut sen tapahtua.
Mitä ihmettä voisin enää tehdä? Pakkohan sielää kaupassa on lasten takia käydä.
Kommentit (15)
Ei sillä oo mitään merkitystä, vaikka kuinka huutaisin ja käskisin. Jos hän on päättänyt, että ei lähde, niin ei muuten lähde. Jos lapsia ei olisi, niin olisin sanonut, että ollaan sitten syömättä. Mies tietää, että pakko on mennä kauppaan lasten takia ja hän käyttää sitä tietoa hyväkseen. Tässä asiassa en keksi mitään keinoa, jolla kiristäisin häntä.
T:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja toiseksi, kuka niitä kaljoja on rahdannut kotiinne? Sinä? Mies? Jos mies, niin eikös voisi tuoda samalla vähän ruokaakin...
onko se nyt niin hankalaa. Kyllä se mies vahtii kun jätä lapset hänelle.
Mä meen yksin kauppaan ja isä ulkoilee lasten kanssa, just puhuttiin että lasten kanssa ei kannata tänään mennä koko porukalla kun porukkaa on paljon...
Joko ärähdät ja vaadit muutosta asiaan tai sitten sopeudut ja olet hiljaa!
Tulokset vaan vähän laihoja, kun ei tehoa. Mies ei yksinkertaisesti ajattele, kun omaa napaansa. Jos jätän lapset kotiin, niin valitus on mahdoton. Sen toki kestän, mutta lapsille se on kurjempaa. Mies on koko ajan tietokoneella ja juo olutta. Vanhempi joutuu vahtimaan pienempää, mikä ei esikoisen tehtävä laisinkaan. Esikoinen soittelee sitten minulle vähän väliä ja kyselee, koska tulen. Itselle tulee huono omatunto ja kiire kotiin.
Uskokaa tai älkää, mutta en olisi ikinä uskonut, että olisin itse tällaisessa tilanteessa. Olen aina paheksunut tällaisia miehiä, mutta kas kummaa tässä sitä vain ollaan, ja kyllä ottaa päähän!
T:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ikinä puutu asiaan, niin sitten on vain kärsittävä. Minä voisin lähteäkin yksin kauppaan, mutta silloin lapset jäisivät tietysti isälle. Aika kohtuuton vaatimus mieheltäsi, että sinun pitäisi hoitaa kaikki yksin.
ja sitten vielä ihmetellään miksi lapsiperheissä tulee se ero niin helpolla... mistäköhän syystä? Saatana noita kaljanjuojavätyksiä! Pihalle vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiristääkö mies sinua rahallisesti? Voisitko yrittää puhua vielä kerran järkeä päähän? Että miksi miehellä on oikeus rentoutua työviikon jälkeen mutta sulla ei? Miksi sinun pitää käydä kaupassa, laittaa ruoka jne? Sano, että tästä lähtien ostat ruokaa vain itsellesi ja lapsille. Mies voi ostaa omat sapuskat kaljanhakureissuillaan. Ja jos teillä on poika, niin eipä hyvää miehenmallia saa. Ja jos taas tyttö, niin toivottavasti ei valitse isänsä kaltaista miestä puolisokseen... Näillä voisit hieman herätellä miestäsi! Kysy (jos teillä tyttö), että haluaisiko hän itsensä kaltaisen miehen omalle tyttärelleen? Että tytär joutuu raatamaan ja mies vaan kittaa kaljaa ja on koneella?
TSEMPPIÄ!
Älä ainakaan itse erehdy roudaamaan sille miehellesi niitä juotavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se jääköön kotia, mutta lapsia en raahaa kauppaan mukaan.
Se mikä tossa sun jutussas mua Ap huolestuttaa niin se sun ukkos kaljan kittaaminen eikä se ettei se mee kaupalle.
Kuka hyväksyy tollasen kaljankiskomisen vaikka lapset hereillä/päiväsaikaan?
Sitä en ikinä tekisi, että hakisin kaljaa miehelle kaupasta. Taloudellinen tilanne meillä on suhtkoht tasan. Saan kyllä kuulla siitä, että hän on meitä elättänyt, kun minä olen ollut kotona. Tokasta lapsesta olinkin peräti kaksi kk:tta hoitovapaalla;)
Lasten ja ruokalaskujen menot eivät ole mitään, verrattuna lainojen lyhennyksiin. Luulenpa, että mies ei yksinkertaisesti tajua, miten kallista on kaupassa käynti mm. Näitä menojahan ei lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäikäiset lapset teillä on? Jotain muutostahan tuohon täytyy saada. Ja kysypä mieheltä, että miksi halusi ylipäätään perheen, jos haluaa vain rentoutua itsekseen??
Eiköhän sulta löydy kaapista puurohiutaleita ja makaronia. kyllä muutaman päivän niillä pärjää. Ei siihen kukaan kuole.
Jos miehesi valittaa, niin sanot vaan, että sitä saa mitä tilaa!!!
Ihan oikeasti, SULLA ON YKSI ELÄMÄ, MIETI MITEN SEN KÄYTÄT.
JA SUN LAPSILLA ON YKSI LAPSUUS. MIETI MINKÄLAISEN KASVATUKSEN HE SAAVAT. ETTÄ MIESTEN EI TARVITSE TEHDÄ MITÄÄN.
ET TODELLAKAAN KÄY KAUPASSA ENÄÄ IKINÄ YKSIN.
T:äitiysvapaalla oleva kahden lapsen äiti, jonka mies todellakin lähtee mukaan kaupaan tai saa kuolla nälkään!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti saisit miehellesi taottua järkeä päähän!
Nyt jukolauta sinne kauppaan. Anna vaihtoehto, joko yhdessä tai ukko yksin lasten kans ni tietää kuinka kivaa se on.
Pidä puolesi nainen!