Onko yksi suuri illuusio, että raskausaika olisi ihanaa aikaa?

itse olin koko raskauden ajan aika samanlainen kuin ennenkin, en jauhanut muksusta. oikeastaan en puhellut vauvasta ja mitä tuleman pitää ollenkaan.

Minulla on ollut kaikenlaisia vaivoja kuten selkäkipua, hankaluuksia seksissä ym. Ennen muuta kuitenkin raskauksiani on leimannut jatkuva huoli vauvan hyvinvoinnista. Synnytys on suorainen helpotus raskauden jälkeen!

- pahoinvointia 24/7 9 viikon ajan

- raudan imeytymishäiriö, johti verensiirtoihin, rautalääkitykseen (joka sai mahan sekaisin) ja alituiseen labrakokeisiin, tietty matala Hb piti olon tosi nuivana

- lyhyt minä, iso maha, mahdotonta liikkua, vaikeaa nukkua, koko ajan kuuma, paikkoja särki, iskias-kivut



Joo, en todellakaan nauttinut

miten raskaus menee.

Mulla oli helppo raskaus, mut ei se silti ollu pelkkää ihanuutta.



Joku on sanonu et sit vasta vanhemmalla iällä ku on täysin sinut kroppansa kanssa voi raskaudesta tosissaan nauttia.

hormoneista.

Epämääräisesti muistin että se oli ollut kivuliasta ja epämiellyttävää, mutta silti muistelin sitä aikaa lämmöllä. Nyt kun olen uudelleen raskaana, se ruusuisempi kuva on taas väistynyt...



On siis tietysti vaivan arvoista saada lapsi, mutta itsessään tämä raskausaika on musta kyllä aika perseestä.

Ei siinä ole yhtään mitään muuta hyvää kuin se tuleva vauva.

Normaalisti mennään hormonien takia vuoristorataa koko kuukausi ja aloitetaan sitten taas alusta...



Vaivoja oli, mutta koska oli onnellinen ja tasapainoinen olo, niin ei ne niin haitanneet.

olikin yhtä helvettiä! Imetys ei sujunut ja aina sai olla huolesta sykkyrällä.



Tämä taaperoaika on taas todella ihanaa...

Toivotaan että nyt menee samaan malliin=)

toista odottaessa oli muuuten ihanaa, mutta kuumana kesänä hikoilin kuin sika.