Lue keskustelun säännöt.
En pysty ottamaan vakavasti aikuista, joka nirsoilee.
19.03.2008 |
Yök, en syö sitä, hyi en voi syödä tätä. Täytekakussa rahkaa tai tuorejuustoa, yäk, ei voi syödä. Siis uskomatonta.
Allergiat ja muut rajoitteet on erikseen.
Kommentit (63)
Mutta olen kyllä mielenkiinnolla lukenut Aspergerista ja tunnistan monin paikoin itseni.
Vierailija:
Onko monella teistä nirsoilijoista aspergerin syndrooma?
Siihen kuuluu usein valikoiva syöminen, jonkinlainen yliherkkyys eri ruoille. Ruokia ei myöskään saisi sekoittaa eli mielellään esim. riisi riisinä, kastike erikseen ja kasvikset vieressä.
Tuo ruokien toisiinsa koskeminen on kamalaa. Lämmin ei saa koskea kylmään, eikä kosteat kuiviin. Lapsena tuo oli vielä hyväksyttävää, mutta nykyään noloa ja yritänkin tehdä sen huomaamattomasti.
En muista numeroani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimittäin kaikissa ihmisissä on asperger-tyyppisiä ominaisuuksia. Aspergerilla niitä on vaan monta ja ne ovat vahvasti korostuneita. Niistä monet on ihan tavallisia juttuja tavallisella ihmisellä. Ja kun niitä ei ole montaa, eivätkä hallitse elämää, niin on ihan normaalia.
Joten nirso ruoan suhteen voi olla ilman aspergeria.
TepaTerhakka:
Meillä oli sitä normaalia perussuomalaista ruokaa eli perunaa ja jauhelihakastiketta, perunaa ja nakkikastiketta, makaronilaatikkoa, maksalaatikkoa, lihapullia ja perunamuusia, perunaa ja kalapuikkoja, peruna ja pakastekalaa...
Minusta parhaita lapsuuden herkkuja olivat esim. spagetti bolognese, wokkiruuat, kanaviillokki ja yleensäkin kanaruuat, lasagne, lihapiirakat, pinaattitagliatelle suolaisen kinkkukastikkeen kanssa, ranskalaiset ja pitaleivät. Hampurilaisia tai pizzaa en tuolloin syönyt lainkaan, tai söin köyhänä versiona eli sämpylä + pihvi tai pizzaan päälle pelkkää jauhelihaa ilman tomaattikastikkeita ja juustoja.