Lapsen hirvittävä koirapelko

jotkut koirat ovat kuitenkin vilkkaita ja saattavat pitää lapsista ja tulla sen takia touhottamaan. Lapselle suuri järkytys kun vieras koira juoksee vapaana luokse ja saattaa hypätä päällekin, vaikka olisikin siis ihan ystävällisyyttään hyppäämässä...



Itse suosittelisin kivoja tuttuja koiria, mahdollisesti jotain jotka osaa esim. temppuja, joilla voi hauskuttaa ensin lasta ja lapsi saisi tarjota sitten palkkiota koiralle... Tähänkään ei ahneinta mahdollista koiraa, eikä pentua, pentu kun voi näykkiä kun se on hauskaa :D



Hankala tilanne, meillä tilanne on päinvastainen, pitäisi saada lapsi (3,5 v) ymmärtämään, ettei kaikki koirat ole tottuneet lapsiin, kun ei väistä ollenkaan koiria. Ei kyllä välitäkään vieraista koirista, mutta saattaa epähuomiossa kävellä suoraan päinkin...

En tiedä yhtään, mistä se oli alkunsa saanut. Isolla siskollaan ei ole minkäänlaista koirapelkoa, päinvastoin!



4-vuotias alkoi hysteerisesti kiljumaan, itkemään, tärisemään heti kun näki koiran liian lähellä.



Pelko meni pois siedättämällä. Vieläkin vähän pelkää, mutta ei hysteerisesti. Siskoni hankki koiran, ja siitä se totuttelu alkoi. En halunnut alkaa välttelemään ongelmaa, joten aluksi lapsi tärisi sylissä itkien ja koiraa pidettiin kauempana. Pikkuhiljaa käyntikertojen edetessä lapsi lopetti tärisemisen, itkemisen, mutta pysyi vielä sylissä. Pikkuhiljaa lapsi uskalsi nopeasti hakea lattialta koiran lelun ja juosta takaisin syliin ja sylistä heittää lelun koiralle. Ja tästä aikaa eteenpäin, koira saattoi olla tilassa vapaasti ja lapsi uskaltaa jo olla lattialla yhtäaikaa koiran kanssa.



Leppoisa koira lapsen kanssa samaan tilaan ja pikkuhiljaa totuttelemalla. Tietenkin lapselle täytyy ennakkoon selvittää tilannetta ja kertoa että koirakin voi pelätä lasta, jos hän itkee kovasti.



Lassie-elokuvat oli hyvä idea!! Missä koira näytetään sankarina ja ystävänä.

Rajasaaressa terapiakoirina ole. Ne on siellä riehumassa ja leikkimässä ja sinne pitää mennä sillä asenteella, että koirat määräävät tahdin.

meillä on aina ollut kotona kissoja, ehkä tyttö on niin tottunut kissoihin, että koirien äkkinäiset liikkeet ovat pelottavia. toivottavasti menee ajan myötä ohi.

Opeta kuitenkin lapselle vielä se, että jos ei halua leikkisää koiraa peräänsä, ei kannata

juosta

. Koira pitää sitä leikkinä ja voi villiintyä siitä.

se edellinen kirjoittaja.

kun kerran pelkää.

14

poika alko pelkäämään koiria jostain kumman syystä n 4v. ulos ei saanut jos näki ikkunasta irti olevan koiran. Kyläilyt loppu koira paikkoihin. Tosi rassaavaa kun puolitutut ja tutut yrittivät väkisin tuoda koiraa pojan lähelle ja toinen pelkäs.

Pojan ollessa n7v niin kiltti suomenpystykorva alko hakeutua pojan seuraan hyvin varovasti(koira oli tottunut lapsiin ja poikiin ja varmaan vaistosi pojan pelon)Ensin kävi pikkusen nuusksemassa ja vähitellen tuli rapsutettavaksi. Tämä koira on ainut mitä ei pelkää. Muitakin sietää, mutta välttelee ja pelkää edelleen. Poika nyt 8v ja meille tulossa oma koira. Vähän pelottaa miten homma alkaa pojan kanssa menemään. Koiralle tehdään kyllä ulkoaitaus ettei pojan koko ajan tarvi pelätä. Poika ei itse vastusta koiran ottamista vaikka peloissaan onkin. Haluaa omien sanojensa mukaan voittaa koira pelon

Vaikka minulla on itselläni 3 koiraa pelkään silti irtokoiria ja muutenkin vieraita koiria.

Ehkä vain kannattaa olla vähän niinkuin ei huomaisikaan koiraa, totutella läsnäoloon pelkästään. Jos pariin kertaan koiraa ei päästäisi edes lapsen lähelle, sitten pikkuhiljaa jotain kontaktia. Voitte antaa vaikka juuston palan ja pyytää lasta antamaan koiralle jos tiedätte ettei koira ole niin ahne että saattaa hotkaista kädestä. Ja pikkuhiljaa aina jotain, eihän lapsen loppujen lopuksi tarvitse kuin oppia olla pelkäämättä koiran läsnäoloa. Mutta onhan sekin ihan tervettä että lapsi ei sokeasti luota kaikkiin koiriin, kaikki ei todellakaan perusta lapsista saatikka ymmärrä lapsen käytöstä. Aina luvan kanssa vieraan koiraan luo ja jos koira on irti niin ei mitään kontaktia.



Ja eräs vaihtoehto on etsiä käsiinsä koirakko jotka tekee kaverikoira-työtä. Nämä koirat on tottuneet kaikkeen ja ovat varmasti hyvätapaisia ja ne on opetettu olemaan ottamatta kontaktia itse vaan heihin otetaan. Kokeleimisen arvoinen =)



Itsellä yksi koira on niin mahtava tapaus että olen harkinnut tuota kaverikoira-toimintaa. Olen kuullut sen sata kertaa koiria pelkääviltä ihmisiltä että kerrankin koira jota ei osaa edes pelätä. Ulkonäkökin sen tekee mutta luonnekkin on kuin mansikkahilloa ja hunajaa. Luotan siihen koiraan 110%.



Onnea " terapiaan" =)



Ps: Eikö siellä rajasaaressa voi seurata tilannetta sivummalta? Ei kai sinne koirien sekaan tarvitse mennä?

(en itse ole käynyt paikalla, koirakaverit kertoneet paljon siitä paikasta)



Toinen

suosittelen myös perheneuvolan psykologia. Asialle kannattaa tehdä pian jotain, tuollainen pelko ei ole normaalia.

Yritä etsiä jostain joku ihminen käsiisi jolla on oikein lutuinen ja hyväkäytöksinen koira. Ja ajan kanssa tutustumaan koiraan.



Jos asut pk seudulla niin käykää vaikka rajiksessa moikkaamassa koiria, ihan sivusta ensin. Ihan varmasti sieltä jos jostain bongaat ihmisen koirineen joka voi auttaa teitä.



Minä myös selittämättömästi pienenä aloin pelkäämään koiria mutta se meni sillä ohi kun tutustuin ylikilttiin ja lutuiseen koiraan. Tajusin että ei ne kaikki koirat pahoja ole.

Mutta lapselle pitää sitten muistaa opettaa käyttäytymistä koiran kanssa. Ei siis naaman lähelle tunkua, käsiä ylös,karkuun juoksua yms. Siis lapsen ikä huomioon ottean.

Tuttujen koirat ovat ystävällisiä mutta vähän uteliaan sorttisia. Toisaalta eikö kaikki koirat käy ensin vähän nuuhkaisemassa. Ilmeisesti pitäisi tehdä tuttavuutta vähän useammin

ap

Pikkuhiljaa totutellen.

Valtaosa koirista on omistajansa läsnäollessa ystävällisiä vieraita kohtaan (niitä poikkeuksia on todella vähän), mutta monet ovat eläväisiä ja vähänkin isomman koiran holtiton kohellus pelästyttää koiriin tottumattoman aikuisenkin. Lapsen koiriin tutustuminen kannattaa aloittaa vanhan ja hyvin rauhallisen koiran kanssa, ei kovin ison, mutta ei myöskään aivan kääpiön. Missään nimessä ei pennun kanssa, vaikka ne söpöjä ovatkin (mutta myös hyppivät, tekevät äkkiliikkeitä, kokeilevat (teräviä) hampaitaan ja kynsiään jne.)

Vierailija:

Tuttujen koirat ovat ystävällisiä mutta vähän uteliaan sorttisia. Toisaalta eikö kaikki koirat käy ensin vähän nuuhkaisemassa. Ilmeisesti pitäisi tehdä tuttavuutta vähän useammin

ap

syytä, eli ei ole koira näykkässyt/purrut tms. Ja isovanhemmilla koira jne.

Pelko meni aikanaan ohi, nyt 7 v.

ap