En pysty ottamaan vakavasti aikuista, joka nirsoilee.

Kysyin vain mielenkiinnosta.



29

tarvitse miettiä mitä voin syödä. :)

Koulun normaali suomalainen ruoka, joka ei maistu muiden mielstä millekään kelpaa mulle hyvin.

Toki sielläkin on joskus pahaa ruokaa, varsinkin jos kokeillaan jotain uutta esim punakaali-banaani-salaatti oli aika järkyttävä yhdistelmä. -16-

Meillä oli kaveripiirissä tyyppi, jonka nirsoilut alkoivat rajoittaa vähän liiaksi tekemisiämme. Ravintolat yms. piti valita aina hänen mieltymyksensä mukaan, jotain saaristoristeilyä ei voitu harkitakaan, koska " saaristolaismenu" ei sopinut hänelle, grillatessa hän jaksoi koko ajan hokea miten pahalta joku näyttää ja haisee jne. Hänen nirsoilunsa tosin ulottui moniin muihinkin asioihin kuin ruokaan. Lopulta ei enää jaksettu pyytää häntä mihinkään mukaan, vaikka toisinaan ihan mukavaa seuraa olikin...

eipä kyllä kovin makuhermoja kiihottavalta kuulostakaan... siis tuo salaatti ;=)

En kommentoinut ketään tässä erityisesti. Hyvä, jos kykenet syömään työpaikallasi. Tiedän ihmisiä, jotka joutuvat tuomaan omia eväitä, koska työpaikan ruoka on heidän mielestään liian outoa/mahdotonta syödä.

Vierailija:

tarvitse miettiä mitä voin syödä. :)

Koulun normaali suomalainen ruoka, joka ei maistu muiden mielstä millekään kelpaa mulle hyvin.

Toki sielläkin on joskus pahaa ruokaa, varsinkin jos kokeillaan jotain uutta esim punakaali-banaani-salaatti oli aika järkyttävä yhdistelmä. -16-

peräänkuulutan! Jos kutsun ihmisiä meillä syömään, kysyn aina allergiat ja muut, koska itsellänikin on allergisia lapsia ja ymmärrän tämän puolen ihan hyvin.



Jotkut eivät vaivaudu sanomaan kysyttäessä erikoisruokavaliostaan mitään, mutta tullessaan kylään kailottavat niistä suureen ääneen ja voivottelevat tarjottavien sopimattomuutta tms. Se ärsyttää ihan mielettömästi.



Jos taas joku ei halua syödä laittamassani juhlapöydässä feta-parsakaalipiirakkaa, toivottavasti broileri-ananaspiirakka maistuu. Tarjoilu on yleensä meillä runsas ja lajeja on paljon, ettei pitäisi tehdä tiukkaa siitäkään, että joku on liian outoa. Tosin minusta aikuisuuteen kuuluu uusien asioiden opetteleminen.



Itse voin ainakin maistaa jotain uutta, tosin oma rajani on mennyt kahdessa kohdin: lampaan aivot ja ohutsuoli, niitä en suostunut edes maistamaan. Sivuhuomautuksena; kieli, maksa, sydän tms. eivät tuota ongelmia.

Jos joku erikseen kysyy mieltymyksiä ja inhokkeja niin saako ne sitten sanoa vai ei? Vaikka ei siis allergiasta kyse. Ja saako vaivihkaa kaivella pahat jutut ruuasta pois ja jättää lautasen reunalle vai pitääkö jemmata poskeen ja käydä sylkemässä vessanpönttöön. Itselläni ei allergioita mutta jotkut ruoat oksettavat tai vääntävät vatsaa, mieluummin jätän siis syömättä. En tee asiasta numeroa mutta joskus sivulliset tekevät siitä kauhean haloon mikä on ärsyttävää.



Toisena puolena muuten. Kaikkiruokainen tuttavani vakuutteli kuinka hänen lapsilleen kelpaa kaikki ruoka kun koetimme kysellä tarjoomisia etukäteen. No lopputuloksena lapset eivät syöneet mitään, eivät tykänneet. harmitti vietävästi kun nimenomaan olisimme halunneet tarjota mieluista ruokaa!

minusta ois outoa nähdä kaveri käymässä sylkemässä jotain poskestaan vessanpönttöön tai saada joku lista " ruoat, joista en tykkää" ennen vierailua.



Jos ottaa jotain lautaselleen, eikä tykkääkään, niin sitten se jätetään siihen vähin äänin, ei tarvitse arvostella ruokaa, eikä kysyä lupaa tms. Arvokkaasti ja hillitysti jätetään vaan siihen reunalle. Jos arvelee, ettei jostain tykkää, ottaa aluksi ihan vähäsen, jotta voi maistaa ja kokeilla. Lisää voi sitten ottaa, jos tykkääkin. Jos etukäteen tietää, ettei kykene jotain saamaan alas laisinkaan, ei sitten ota ko. lajia ollenkaan.



Joskus kannattaa olla ennakkoluuloton. Kaveri toi ostereita, en ole kauhean suuri merenherkkujen ystävä, mutta ruisleivän päällä maistuivat hyviltä.

Tykkäämme tehdä ruokaa ja kovin erikoistunutta ruokaa. On vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka nirsoilee. Joskus niitä käy, mutta enää emme kutsu heitä syömään kulinaristisia keitoksiamme. Suurin osa ystävistämme tulee hengailemaan ja laittelemaan meille usein ruokaa. Muutamalle perheelle emme tee mitään tai emme oikeastaan kutsu heitä koskaan iltaa viettämään.



Jos syö aina mansikkajäätelöä, ei tiedä miltä maistuu toffeejäätelö!

kibofobia ruokakammo



Fobiat luokitellaan ahdistuneisuushäiriöihin. Sanaa fobia käytetään lääketieteessä joskus myös oireiden kuvailuun.

mutta en anna mun nirsoilu häiritä ketään muuta. En valita jos tarjoilyu ruoka ei maistu, varaudun jos menen esim hähin ja ruoka ei ole mun mieleen aina syömällä etukäteen kotonaja otan suklaapatukan mukaan laukkuun varmuuden vuoksi jos tulee nälkä. lapseni syö ihan kaikkea ja niin myös mieskin. Eli jos mulle ei kelpaa joku ruoka niin ei se muiden ongelma ole vaan minun.

Vierailija:

Esim. syön kananmunaa vain tietyin rajoituksin, en syö punaista lihaa tai kanaa, en syö muita mereneläviä kuin muutamaa kalalajia, en syö parsakaalia vaan noukin ne aina pois ruuan seasta, en syö vadelmia paitsi jos ne on muussattu sileäksi soseeksi, en syö mansikkahilloa jos siinä on klimppejä, en syö maustettuja jugurtteja, viiliä, rahkaa, en syö rasvassa paistettuja ranskalaisia, en syö oliiveja muuta kuin pizzassa, en syö kermakakkuja tai kinuskikakkuja tai hyytelökakkuja, en syö vuohenjuustoa enkä mozzarellaa, jne jne.

Ei siinä nirsoilusta ole kyse. En voi sille mitään että yökin jo esim. pelkästä pinaattikeiton hajusta! Ja jo pienenä olen oksentanut ruuan ulos,siis esim. perunamuussin jos siinä on klönttejä. Sama kiisselin kanssa,voin syödä vain lämmintä. Hyi olen nytkin kananlihalla..

oliko teillä lapsuuden kotona jotenkin " rajoittunut" ruokatarjonta? Siis onko nirsoilu saanut alkunsa lapsuudesta, jostain ällöstä syömiskokemuksesta vai mistä?

-kananmunaa

-mitään marjoja

-jugurttia

-rahkaa

-oliiveja

-kapriksia

-nakkeja/makkaraa

-maksamakkaraa

-silliä

-hillosipuleita

-sipulia raakana

-pepperonia/salamia

-ananasta

-kiiwiä

-tomaattia raakana

-raejuusto

-peruna- ja punajuuri ym. " salaatit"

-appelsiini

-greippi

....



Jotain menee pieni määrä, kuten pienet katkaravut pizzassa ok, mutta isot yksilöt kaivan suosiolla pois. En syö myöskään monia ruokalajeja, kuten makaronilaatikko (munamaitoknööli saa aikaan oksennusreaktion), kinkkukiusausta, maksalaatikkoa, karjalanpaistia, silakkapihvejä, epämääräisiä piirakoita joissa täyte on peitetty jollain munamaitosössöllä..



Olen tarkka, en voi syödä läskistä ja kalvoista lihaa oksentamatta, niinpä siivoan jonkun pihvin niin perusteellisesti, että syötävää jää joku muutaman neliösentin kokoinen siisti pala. Jauhelihan muussaan aina ihan pieneksi muruksi sellaisen isön kökkäreen näkeminen jo kuvottaa. Leivän päälle en ole koskaan oppinut laittamaan mitään muuta kuin kevyesti margariinia, ikinä en laita leivälle juustoa/leikkelettä/kasviksia. Olen nirso myös ns. herkkujen suhteen, Hesburgerissa/Mäkkärissä valitsen aina kana-aterian, Kotipizzan listoilta minulle käy tasan 2 pizzaa, en pysty syömään hillomunkkia sen hillon vuoksi, en pidä monista karkeista, mansikkajäätelö on hyihyi...



Sitten on paljon ruokia, joita kyllä syön, mutta jotka eivät ole sellaisia, että maksaisin niistä rahaa tai tekisin niitä itselleni. Esim. joku uunilohi, jauhelihakeitto, jauhelihakastike, jauhelihaperunalaatikko, erilaiset gratiinit, perussalaatit, hernekeitto, perunamuusi...



Elämäni on siis aika hankalaa, usein ulkona syöminen ei ole elämys vaan koettelemus. Onneksi kotona saan syödä vapaasti mitä tahansa. Tavallaan outoa, etten ole ikinä ostanut esim. kurkkua tai purjoa, tomaattia tai jauhelihaakin alle 10 kertaa parin vuoden aikana, kesäaikaan intoilen herneistä enkä mansikoista, jääkaapistani ei yleensä löydy juustoa tai leikkelettä..Niin, ja kahviakaan en juo.

TepaTerhakka:

Vierailija:

Esim. syön kananmunaa vain tietyin rajoituksin, en syö punaista lihaa tai kanaa, en syö muita mereneläviä kuin muutamaa kalalajia, en syö parsakaalia vaan noukin ne aina pois ruuan seasta, en syö vadelmia paitsi jos ne on muussattu sileäksi soseeksi, en syö mansikkahilloa jos siinä on klimppejä, en syö maustettuja jugurtteja, viiliä, rahkaa, en syö rasvassa paistettuja ranskalaisia, en syö oliiveja muuta kuin pizzassa, en syö kermakakkuja tai kinuskikakkuja tai hyytelökakkuja, en syö vuohenjuustoa enkä mozzarellaa, jne jne.

Kananmunan koostumus on ällöttävää, leipomuksissa menee, mutten koskaan syö esim. munakkaita, piiraita, makaronilaatikkoa yms. missä muna on pinnalla rikottuna. Lähes kaikissa rajoitteissani on kyse ruuan koostumuksesta, esim. viili on kuvottavaa, samoin hyytelö (yleensäkin hyllyvä aines) ja kaikenlaiset klimpit muuten ' ' sileässä' ' ruuassa. Liian makeasta en tykkää ja parsakaali on pahaa.

Synttäreillä tms saatettiin käydä pizzalla.

TepaTerhakka:

oliko teillä lapsuuden kotona jotenkin " rajoittunut" ruokatarjonta? Siis onko nirsoilu saanut alkunsa lapsuudesta, jostain ällöstä syömiskokemuksesta vai mistä?

Lapsuudenkodissa oli tavallista monipuolista kotiruokaa. Viiliä en ole syönyt sen jälkeen kun tarhassa pakotettiin syömään purkki loppuun kunnes oksensin, muut rajoitteet ovat syntyneet itsestään.

55

Mutta itse inhoan yli kaiken tuputtamista. En ole mikään nirsoilija, mutta en ymmärrä mitä tyydytystä joku saa siitä että kahvi- tai ruokavieras maistaa ihan kaikkea tarjolla olevaa ja mieluiten moneen kertaan. Varsinkin vanhemmat ihmiset ovat tällaisia, kaikkea olisi ihan pakko ottaa. Sitten jos jotain laatua ei maista voivotellaan isoon ääneen, että mikähän tässä nyt on kun tätä ei kukaan syö...



Itse jännitän kovasti sosiaalisia tilanteita ja varsinkin syöminen ja juominen seurassa on hankalaa. Otan sitten kaikkea kun tuputetaan, mutta tuntuu todella ikävältä kun pitää pakon edessä syödä. Olenpahan oppinut sitten sen että kun meille tulee vieraita en kyttää kenenkään syömisiä.

En itsekkään tykkää rahkasta, mut mulla ei ole tapana kysyä että mitäs kaikkea tämä tuote sisältää jotta uskaltaa maistaa. Maistan kaikkea vähän ja jos joku maistuu hyvälle niin saatan ottaa lisää. Ei koskaan tulis mieleen sanoa että hyi minkä makuista.



Ihmettelen jos joku ei tykkää sipulista, mutta hyväksyn sen kuitenkin.



Mun mielestä kaikkea voi maistaa vaikka ei tykkää tai siis tietenkään kaikkea ei ole PAKKO maistaa, mutta maistamiseen ei kuole.

meillä oli lapsuudenkodissa aika mitätön ruokatarjonta. Ei koskaan mitään eksoottista.

Perunaa ja kastiketta (jauheliha, kyljys,makkara) tai sitten keittoa jauheliha, makkara, herne) ja makaroonilaatikkoa.

Vihannespuoli oli kurkkua ja tomaattia. Ei koskaan muuta, ei esim. salaattia.



Että näistä lähtökohdista mä olen itseasiassa aika moniruokainen. -16-