erityisoppilas vai ei

Meillä poika aloitti erityisoppilaana, siirtyi kakkoselle tavalliselle luokalle integroituna avustajan kanssa ja kolmannelle tavalliselle luokalle. Mielestäni on parempi aloittaa pienssä luokassa erityisoppilaana ja siirtyä sieltä mahdollisuuksien mukaan tavalliselle luokalle kuin aloittaa tavallisella luokalla. Tavallisella luokalla on riski jäädä heti jälkeen ja kokea pettymystä (tai vaikka kiusausta) aina suurempi. On myös aina koulubyrokraattisesti helpompi siirtyä erityisluokalta tavalliselle kuin päinvastoin. Kannattaa käydä tutustumassa paikkakunnan erityisluokkaan /-luokkiin ja tehdä päätös sen mukaan. Tietysti jos lähikouluun on mahdollista saada avustaja ja opettaja on pätevä, asiaa kannattaa harkita.

Hahmotusvaikeudet ovat paikoin aika huonosti tunnettuja. Tällöin kannattaa mahdollisesti pyytää erityisopetuspäätöstä, joka turvaa lapsellesi erityisopetuksen tuen ja yksilöllisen opetussuunnitelman. Hahmotushäiriöisen perustavoitteena on kuitenkin useimmiten selviytyminen yleisopetuksen opetussuunnitelmasta kuntoutuksen (toimintaterapia/neuropsykologinen kuntoutus) ja tuki- ja erityisopetuksen avulla. Tällöin erityisoppilaaksi siirtyminen ei ole välttämätöntä.

Käytännössä kannattaa kiinnittää sekä omaa että opettajan huomiota oppimateriaaliin (ei visuaalisesti liian monimutkaista, esim. kuva ja teksti päällekkäin, fonttikokojen erot auttavat) ja siihen, että lapsellasi saattaa olla vaikeutta taulutyöskentelyn seuraamisessa ja esim. vihon ja kirjan välillä katseen suunnan vaihtelemisessa (paikka voi kadota). Myös liikuntatunteihin, taito- ja taideaineisiin sekä matematiikkaan kannattaa kiinnittää huomiota.

Keskustele siis tulevan koulun erityisopettajan kanssa ajoissa ja kysy hänen mielipidettään!

Epäilen kovasti, että tavallisessa luokassa erityisvaikeuksisen oppilaan opetusta voitaisiin muokata hänelle sopivaksi. Meillä poika kävi tavallisen esikoulun ja koko ajan puhuttiin tavoitteista; miten kaikkien tulisi ymmärtää ohjeita nopeasti ja toimia niiden mukaisesti itsenäisesti sekä olla omatoiminen. Kaikki siksi, että se yksi opettaja pärjää 22 ekaluokkalaisen kanssa.

Me laitoimmekin add- poikamme erityiskouluun yksilöllistetyn opetuksen luokalle, jossa siis on 10 koululaista , opettaja ja kaksi avustajaa. Päätös on osoittautunut oikeaksi, sillä tässä luokassa ohjeet annetaan yksilöllisesti ja opetuskin on sitä. Poika on oppinut ikätasoisesti asioita, jopa kehittynyt muita nopeammin. En usko, että hän olisi pärjännyt näin hyvin tavallisessa luokassa jossa erityisopetusta olisi saanut vain tiettyihin aineisiin pienryhmässä ( muutoin olisi ollut 22 oppilaan luokassa ).



Tilanne on eri, mikäli lapsi saa henkilökohtaisen avustajan. Silloin avustaja voi ohjeistaa lasta, sekä muokata tehtävät ja ohjeet hänelle sopiviksi.

avustajista kyllä aina kauniisti puhutaan ja niiden tarve mainitaan erikoisairaanhoidosta saaduissa papereissa, mutta arki koulussa voi olla ihan muuta - eli avustaja onkin yhteinen useammalle oppilaalle tai koko luokalle eikä välttämättä ole paikalla kuin osa-aikaisesti. Tällöin pienluokka on erityislapselle ehdottomasti parempi vaihtoehto. Eli syksylllä kun todellinen avustaja tilanne selviää, voi olla jo liian myöhäistä yrittää saada paikkaa erityisluokalta.

mielipiteeni on, että erityisopetuspäätöksestä ei ole mitään haittaa, päinvastoin. Jos lapsen opetussuunnitelma yksilöllistetään (eräs vastaaja viittasi yksilöllistettyyn luokkaan), on tavoitetaso alhaisempi ja helpotetumpi. Yksilöllistäminen näkyy todistuksissa, muut erityisopetusmuodot eivät.



Mielestäni ei ole olennaista, mikä on erityisopetustarpeen peruste, vaan se kuinka lapsen arvioidaan pärjäävän koulussa. Erityisopetuspäätöksellä lapsi saa varmemmin tukea kuin ilman sitä. Espoossa lapsi saa noin kaksi tuntia erityis- tai tukiopetusta viikossa päätöksen avulla.



Itsekin miettisin erityisluokan tarvetta tarkkaan, jos sellainen on kaukana. Joskus lapsi kuitenkin selvästi hyötyy erityisluokasta (=ei pärjää tuettunakaan tavallisella luokalla) ja silloin matka on toissijainen asia.

En osaa vastata alkuperäiseen kysymykseen, mutta kun luin

teittulin ja aranja78:n tekstit, niin kertoisitteko enemmän, millaisia lapsenne hahmotusvaikeudet on ja mistä johtuvat?



Aihe kiinnostaa sen takia, että meillä on 8kk tyttö, jolla on todettu aivoissa vaurioita nimenomaan näön ja motoriikan alueilla ja tämä näkyy tällä hetkellä kaikenlaisen kehityksen viiveenä ja näön käytön vaikeutena. On esimerkiksi vaikea kohdistaa katsetta, seurata, silmät vähän karsastaa, tarttuu aika usein tunnustelemalla eikä näön varaisesti, katsoo välillä ihan kuin ei näkisikään jne... Lääkärit sanovat, että näkö vielä kehittyy, mutta kovasti olen huolissani, millaisia ongelmia hänelle mahdollisesti jää. Tietysti jokaisen tilanne on yksilöllinen, mutta mielelläni kuulisin esimerkkejä siitä, millainen tilanne voisi joskus olla...?

syynä monenlaiset hahmotus ja lukivaikeudet. reipas poika muuten. psykologi suositteli pienryhmäopetusta ja uskon asiantuntijoiden tietävän parhaiten mikä lapselle on hyväksi. meidän paikkakunnalla on erilaisia erityisryhmiä mutta en usko että sillä on paljoakaan merkitystä mistä syystä lapset siellä ovat tai onko siellä mös esim kehitysvammaisia. oppipa myös suvaitsevaisuutta samalla!

saavat ainakin yksilöllistä opetusta eivätkä koe aina olevansa aluokan huonoimpia kuten tavllisessa luokassa voi hyvin käydä.

haluaisin tuoda esiin sen näkökulman, että erityisoppilaana olo ei tarkoita sitä että oppimäärä olisi heti automaattisesti yksilöllistetty. Poikani opiskelee erityisluokassa samojen opetustavoitteiden mukaisesti kuin tavislapsetkin. Luokkapaikkoja on vain 6 ja ja avustajia 2 opettajan lisäksi. Poika kärsii keskittymisen suuntaamisen ongelmista ja kun tätä tuoetaan, koulunkäynti käy mainiosti.