Seurustelisitko sellaisen miehen kanssa, jolla tiedat olevan pieni vauvaikainen lapsi, jota ei tapaa eika halua tavata koskaan?
Kommentit (36)
Mikäli siis on ollut ehkäisy käytössä ja raskaus silti alkanut ja jos on ollut ihan lyhyt suhde ja äiti päättänyt pitää lapsen vaikka yksin niin sitten kyllä.
onpa kiva mies. Voi olla ettei halua tavata sunkaan tulevaa lasta koskaan.
mutta kyllä tuo jo aika paljon sanoo miehen luonteesta sori.
oon nähnyt lapsen äidin ja lapsen kaupungilla. itte en vois koskaan seurustella tollasen miehen kanssa, ystävääni ei tunnu haittaavan ollenkaan. mieli varmaan muuttuis jos näkis muksun, ihan pieni vauva. sikoja ovat miehet.
Vierailija:
Mikäli siis on ollut ehkäisy käytössä ja raskaus silti alkanut ja jos on ollut ihan lyhyt suhde ja äiti päättänyt pitää lapsen vaikka yksin niin sitten kyllä.
Vaikka lapsi ei olisi toivottu, se ei koskaan ole sen lapsen syy. En voisi seurustella miehen kanssa, joka satuttaisi lastaan.
Kertoo kyllä jotain (aika pelottavaa) ihmisestä, jos ei ole kiinnostunut omasta jälkikasvustaan. Oli historia sitten mikä tahansa.
Lapseni sai alkunsa yhden yön jutusta. Lääkäri oli jo sanonut, että luomulasta et varmaan koskaan tule saamaan. NO hups. Mies ei halunnut sitä, itselleni se oli niin iso ihme, että tietysti pidin lapsen. Eikä minusta olisi ollut aborttiin.
Monena iltana lapseni on itkenyt itsensä uneen isättömyyttään. Ihmetellyt sitä, ettei sillä ole mummua tai isän puoleista sukua, eikä se tiedä juuristaan mitään.
Mä ymmärrän, että mies ei halunnut lasta. Mutta sitä en ymmärrä ettei voi kerran pari vuodessa käydä tyttöä katsomassa. Kuinka paljon se satuttaakaan pientä viatonta lasta! Se on sydäntäsärkevää. Miten kukaan aikuinen voi ollakaan niin julma!
Voisinko tämän jälkeen seurustella miehen kanssa, joka on hylännyt oman lapsensa. No en todellakaan.
Jos ei tapaisi IKINÄ, ei ollenkaan, sitä pitäisin outona.
Vierailija:
Lapseni sai alkunsa yhden yön jutusta. Lääkäri oli jo sanonut, että luomulasta et varmaan koskaan tule saamaan. NO hups. Mies ei halunnut sitä, itselleni se oli niin iso ihme, että tietysti pidin lapsen. Eikä minusta olisi ollut aborttiin.Monena iltana lapseni on itkenyt itsensä uneen isättömyyttään. Ihmetellyt sitä, ettei sillä ole mummua tai isän puoleista sukua, eikä se tiedä juuristaan mitään.
Mä ymmärrän, että mies ei halunnut lasta. Mutta sitä en ymmärrä ettei voi kerran pari vuodessa käydä tyttöä katsomassa. Kuinka paljon se satuttaakaan pientä viatonta lasta! Se on sydäntäsärkevää. Miten kukaan aikuinen voi ollakaan niin julma!
Voisinko tämän jälkeen seurustella miehen kanssa, joka on hylännyt oman lapsensa. No en todellakaan.
Kyllä usein kaksi tarvitaan lapsen saattamiseksi maailmaan. Ei kaikista ole aborttiin.
lapsia. Jos kerran ei kiinnosta edellisetkään niin miksi sitä kiinnostaisi tulevatkaan sen enempää.
Uskoin tarinaansa...
Omani on nyt 10 kk, isää ei kiinnosta :(
Toivotan onnea seuraavalle uhrille!
Oli alusta alkaen tiedossa, että isäni ei pysty jättämään perhettään ulkomailla... Halusi kuitenkin tehdä lapset äitini kanssa.
Kun olin 2v isäni ilmoitti, ettei halua, että lähetämme kuvia tai piirustuksia tai kirjeitä, koska niistä tulee paha mieli. Äitni kanssa sopivat, että se on sitten siinä.
Kun täytin 18v kirjoitin isälleni kirjeen, johon isäni hyvä tuttava vastasi, että isän vaimo oli juuri kuollut, eikä isä vielä jaksa käsitellä asiaa..
Kuitenkin parin kuukauden päästä isä soitti meille, sovittiin, että lähdetään tapaamaan häntä ulkomaille.
Isä ja äiti rakastuivat uudestaan, menivät naimisiin, rakensivat talon ja kahden vuoden yhdessäolon jälkeen isä kuoli syöpään.
Ehkei tilanne ole ihan sama, mutta kyllä tässäkin tapauksessa isä valitsi, ettei tapaa lapsiaan (meitä). En kuitenkaan vaihtaisi mistään hinnasta pois niitä kolmea vuotta, jotka sain tuntea isäni ja tutustua häneen...
Siinäkin tämä eroaa apn tarinasta, että me tiedettiin koko ajan, että meillä on isä ja veli, ja että miksei isä voi olla meidän kanssa...
Elin holtitonta bile-elämää ja raskaaksi tulin. Siltä seisomalta lopetin juomisen yms ja isää ei tietenkään koko asia kiinnostanut.
Tänä päivänä minulla on niin ihana poika kun vaan voi olla ja KOSKAAN ei ole isättömyyttään itkenyt. Asiasta on usein ollut puhetta, että toisilla on isi ja toisilla ei.
Olen sitä mieltä, että vanhemmat saavat omilla puheilla aikaan lapsen surun vaikkapa isättömyyteen! Jos äiti on katkera niin kyllä lapsikin sitä suree. Riippuu aivan omasta tavasta keskustella asiat ja jos omaan sukuun on välit kunnossa niin ei lapsi edes kaipaa henkilöitä joita ei koskaan ole nähnyt
ja toivottavasti olet vielä samaa mieltä.