Miten osaan iloita mahdollisesta vauvasta?

Nyt on " painajaiseni" käymässä toteen...Minä järkevä ja aina " kaikkitietävä" äiti....en koskaan leiki suojaamattomalla seksillä...



Kotona olen ollut useamman vuoden (lapsethan siis hoidan itse-tyyppi) ja nyt, vihdoin, unelmien työpaikka on ihan nenäni edessä ja vain pientä varmistusta vailla. Tämä tuntuu ah niin ihanalle useamman vuoden vaipanvaihdon ja hiekkalaatikolla istumisen jälkeen. Pitkästä aikaa saisin tehdä jotain aikuisten oikeasti...saisin ihan oman jutun ja pääsisin taas työelämään kiinni.



Lapsia emme ole koskaan suunnitelleet tai toivoneet kahta enempää ja se on kerrottu vakavalla naamalla myös kaikille ystäville ja sukulaisillekin. Vaikka päällisin puittein elämäämme useampi lapsi mahtuisikin niin itsestä tuntuu, että haluan jo päästä työelämään kiinni ja nauttimaan siitä, että esikoinenkin on jo pääsemässä vaipoistaan eroon.



mutta...viikko sitten havahduin outoon asiaan. Vasemmalla kyljessäni tuntui pieniä hentoja potkujen tapaisia koputuksia. Tämä toistui useamman kerran päivässä, nyt jo viikon ajan ja säännöllisesti. Paniikki iski. VAUVA!! ??



En ole uskaltanut tehdä raskaustestiä tai kertoa asiasta miehelleni tai kenellekään. Olen vain kuulostellut noita " potkuja" ja yrittänyt analysoida, että mitä ne ovat. Suoletko mutkalla??? Mitä tämä voi olla???



Miestäni en ole halunnut huolestuttaa vaan jotenkin olen vain toivonut, että " tönimiset" mahassani lakkaisi. Nyt ei varmaan kohta ole muuta mahdollisuutta, kuin marssia reippaana apteekkiin testiä hakemaan ja ottaa totuus vastaan. Oli se sitten mitä tahansa.



Tuntuu vaan niin pahalle. Olen aina ollut tarkka siitä, että lapset olisivat toivottuja ja heitä odotettaisiin innolla ja hartaasti. Nyt minulle on käymässä niin, etten tiedä mitä ajatella. Kaikki vauvan tavarat olen hävittänyt, kaikki vauvan tuoksut olen halunnut unohtaa ja aloittaa uuden elämän työssäkäyvänä leikki-ikäisten lasten äitinä. Olen haaveillut matkustamisesta lasten kanssa (mitä olemmekin tehneet) ja harrastamisesta, kaikesta kivasta mitä leikki-ikäisten kanssa voi touhuta ja mihin vauvaperheillä ei ole asiaa.



Mieheni olisi uudesta vauvasta loppujen lopuksi todella iloinen, mutta minusta ajatus ei tunnu ollenkaan hyvälle. Abortti? Raskausviikoista ei ole tietoakaan, kun kuukautiset ovat tulleet aina jonkinlaisina ja vatsastakaan ei pysty päättelemään mitään, kun edellinen vauvamasukaan ei ole kunnolla kadonnut ja pyykkilaudasta ei voi siis puhua :(



Apua, muuta en osaa sanoa!



Kiitos jos jaksoit lukea ja rivien välistä ymmärtää. Rohkaisun sanat ja neuvot olisivat nyt tarpeen. Tätäkin kirjoittaessa käy jytinä kyljessä...Voisiko tämä olla jotain muuta kuin vauva????