Mikä on muuttunut akvaarioharrastuksessa 20 vuodessa. Aloitan taas. Miten tehdä.

Hyvä kumminkin, jos tulee pelkkä ihottuma. Kamalan kalliit lääkkeet siihen tosin on näköjään. Liekö vaikea parantaa niillä lääkkeillä. Pelottaa siis se nyt. Onko varma, että vaan ihottuma



Sain jo alustan osasen. Ostin nyt sitten vesibakteeria ja laaduntarkkailuvälineet. Semmoisia en siis tosiaankaan silloin muinoin käyttänyt. Ehkä maltan viikon odottaa veden kypsymistä nyt sitten, kun siitä täällä niin on puhuttu. Tosin ehkä laitan pari partamonnia kokeeksi jo 3 pv:n päästä, kun ne kuulemma ovat kestäviä.



Ne tiikerinuoliaiset ovat kauniita ja ne pitävät kotilot loitolla. Siksi niitä olisin halunnut.



Hassua, mutta tuntuu kurjalta, kun sinä lopetat noin pitkäaikaisen harrastuksen ja sulla on ollut noin valtava akvaariokin. Sekin ajatteluttaa, että ajattelet että säästyy tilaa ja aikaa. Niitä mulla ei ole nytkään liikaa.



Kamalaa siis, kun lopetat. Miksi ihmeessä? Alkoiko kalat kyllästyttää?



ap

täällä mainitun web - sivuston neuvoihin. Siellä riittää niitä innostuksen tappavia besserwissereitä joka lähtöön.

Vai on siellä sivustolla semmoisia ärsyttäviä besserwissereitä. Hyvä varautua.



ap

Tänään laitoin kasvit jo. En uskaltanut vielä ostaa partamonnia, kun vesi tuntui käteen yllättävän kylmältä. En ole ostanut lämpömittaria. Täytyy vissiin ostaa semmoinenkin. Lisäksi ph tuntui olevan liikaa happamen puolella. Kumma juttu. Muut vesiarvot yllättävän kohtalaiset. Yritän jarruttaa liikaa kalanlaittamisintoani.



Hyvä ajatus tuo, että laittaisi selvästi liian vähän kaloja, jotta ei tarvitsisi niin usein vettä vaihtaa. Riittäisiköhän pari ämpärillistä parin viikon välein vain vaihto.



Vai ei kukaan osta partamonneja. Sepä yllättävää. Nehän on niin harmittoman ja ystävällisen oloisia. Ankeaa ajatella, että joku kalalaji on ypöyksin. (Liikaa inhimillistämistä varmaan)



ap

Hyvä ajatus tuo, että laittaisi selvästi liian vähän kaloja, jotta ei tarvitsisi niin usein vettä vaihtaa. Riittäisiköhän pari ämpärillistä parin viikon välein vain vaihto.

Kyllä olis hyvä vaihtaa neljännes kuitenkin, eli 189 litrasta noin 40 litraa (akvassa on vettä kuitenkin alle tuon tilavuuden kun hiekka ja somisteet vievät osansa). Eli 4-5 ämpärillistä.

Meillä menee vedenvaihtoon vain puoli tuntia, kun mies täyttää ämpäreitä sitä mukaan kun minä tyhjennän akvaan. Eli kaksi ämpäriä käytössä, tyhjä viedään täytettäväksi samalla kun tuodaan uusi täysi tilalle.

Vai ei kukaan osta partamonneja. Sepä yllättävää. Nehän on niin harmittoman ja ystävällisen oloisia. Ankeaa ajatella, että joku kalalaji on ypöyksin. (Liikaa inhimillistämistä varmaan)

Partamonneja on vaikea saada menemään mihinkään koska niitä mahtuu joka akvaan vain muutama (useimmiten vain yksi) ja elävät jopa kymmenen vuotta - kysyntää on siis lähinnä vain uusien akvojen perustajien taholta. Minustakin partiksen on ihanan symppiksiä. :)

Ai niin, ja muista että partikset tarvitsevat akvaan aina vähän puuta jota raastaa. Ehkä tämä oli jo tiedossa silloin kun viimeksi pidit akvaa? Joku juurakko tms siis sisustukseen, jos et muuten ajatellut laittaa.

t. 50

Ei kaupassakaan neuvottu. Yllättävän kalliita ne partamonnit ovat suhteessa siihen, että niistä on ylitarjontaa. Siis yli puolet kallimpia kuin vaikka keltabarbit.



Ostin tänään 2 partamonnia (kun inhimillistin liikaa ja en osannut ostaa yhtä yksinäistä) ja 5 keltabarbia. Nämä siis kokeeksi, kun vasta muutaman päivän valmistunut vesi.



Kuoleekohan ne partamonnit ilman puuta, kun sellaista ei enää mahtuisi hyvin akvaarioon. Niin paljon on jo kasveja ja lapsukaiseni toivomia sisustuselementtejä.



Vai vaatisi yksi partamonni sata litraa vettä. Huh, huh.



Valaisimet ovat muuten aivan kamalan kalliita. Kyselin, niin akvaariooni maksaisi valaisin lamppuineen yhteensä toisessa paikassa 180 euroa ja toisessa 130 euroa. Järkkyjä hintoja. Noilla hinnoillahan saa melkein jo altaan sisäänrakennettuine lamppuine päivineen. Mikä ihme niissä maksaa.



Tuo vedenvaihto on kyllä akvaarioharrastuksen tylsin osa. Saas nähdä, mitä siitä kohdallani tulee, kun nyt jo tympii.



ap

Partikset, tetrat, barbit ja monniset tykkää kyllä happamasta.

Harmi kun ostit kaksi =( noinkin pieneen akvaan.

Kävin mittaamassa sen juuri.



ap

Vaikea vaan ihmisenä ajatella, että joku kala viihtyisi täysin ilman lajitovereita. Onneksi ei ole kuin kaksi. Akvaariokaupan joku työllistetty yritti myydä mulle suurta parvea, kun on muka parvikala. Pyh sentään.

täällä 43. Kyselit, miksi olen lopettamassa harrastusta. No osittain siksi, etten ole enää kohta kymmeneen vuoteen pystynyt harjoittamaan sitä sillä tasolla kuin haluaisin - lukisin tieteellisiä artikkeleita kaloista, toimisin aktiivisesti akvaarioseuratoiminnassa yms. Olen vain hoitanut kaloja ja katsellut joskus niitä, kun ehdin.



Suurin intohimoni on tehdä jotain visuaalista ja konkreettista itse. Luopumalla akvaariosta sain remontoitua itselleni ja lapselleni ihanan ompelu/maalaus/askarteluhuoneen. Luopumalla akvaariosta saan hyvän omantunnon - ei akvaariota, jonka vesi pitäisi taas vaihtaa - tai olisi jo pitänyt vaihtaa pari päivää sitten. Helpottava fiilis. Ei tarvitse toisella kädellä lapota vettä ja toisella viihdyttää lasta. On niin paljon muutakin ohjelmaa.



Iäkkäin kalani oli muuten "käytettynä" ostettu aikuinen piikkisilmä, joka eli meillä vielä 18 vuotta! Kaloillani oli kaikilla nimet, ja jäljelle jääneet jatkavat nyt hyvässä hoidossa erään monnienthusiastin altaassa. Hyvää jatkoa vain heille!



Hyvää harrastusta sinulle. Akvaarioista on paljon iloa, mutta joskus on aika tehdä jotain muuta.

43

Oli todella mielenkiintoinen tieto tuo, että piikkisilmäsi eli noin kauan. Ne ovat niin suloisia otuksia.



Mahtaakohan sinun lapsesi vielä saada sinut uudelleen harrastajaksi, kun hän kasvaa ja innostuu.



Minusta taaen on ihanan rauhoittavaa istua akvaarion edessä ja katsella kaloja.



Olet varmaankin ollut kantava voima ja mielenkiintoinen ihminen akvaariseuratoiminnassa. Olet niin mukavakin. Mitä mieltä sinä olet, voinko jo viikon kypsytyksellä laittaa lisää kaloja vai kuolevatko ne?



ap

osa ihmisistä suhtautuu akvaariokaloihin luonnonsuojelunäkökulmasta. Eli mahd. hyvät olosuhteet. Toisaalta silakatkin saa kuolla kannelle verkkoon.

vuosikymmeniä aikaa harrastaa! Uskon kyllä, että alussa hinku saada kaloja lisää on kova. Itse kyllä odottelisin, kasvattelisin vaikka niitä kasveja ja keskittyisin muuhun elämään. Olen huomannut, että mitään turhia riskejä ei kannata ottaa. Kun kalat kerran sairastuvat, siitä voi tulla ikävä kierre. Erityisesti myös levien villiintymisen riski kannattaa minimoida. Ruoka ja kalamäärä kannattaa siis pitää maltillisena, ettei tule liikaa ravinteita ja siten nitraattia/nitriittiä ja leviä ja muuta kurjaa.

Kaloja kannattaa ostaa pieni määrä kerrallaan ja pitää niitä ensin karanteenissa! On aina riski laittaa uusia kaloja (ja taudinaiheuttajia) omaan altaaseen. Jos karanteeniallasta ei ole, sitten on varmaan laitettava kalat suoraan akvaarioon, mutta etenisin siis aika varovaisesti ja vähän kerrallaan.



Katastrofit alkavat usein pienestä mokasta ja seuraukset voivat näyttäytyä vasta viikkojen ellei kuukausien päästä - kalat eivät siis välttämättä kuole heti äkillisesti.



Kiekkokalaparveni vastustuskyky heikkeni ilmeisesti huonojen vesiolosuhteiden vuoksi - olin kaksi ja puoli viikkoa matkalla ja akvaario toverin hoidossa. Hän oli sitten päättänyt lisätä kaloille tarjottavaa ravintomäärää (olin annostellut ruoat valmiiksi annoksiksi) ja niin varmaan akvaarion veden laatu heikkeni liiaksi.

Kului viikkoja ellei kuukausia, ja pikkuhiljaa loistartunta (reikätauti) tappoi kalat yksi kerrallaan.



Itselläni on siis paitsi rauhoittavia myös stressaavia kokemuksia akvaariosta, kuten varmasti kaikilla muillakin harrastajilla.



Intoa ja hyvää onnea sinulle ap harrastukseesi. Onko sinulla jotain tiettykä erityismielenkiinnon kohteita harrastuksessasi, tietyt kalalajit, biotooppi tms?

Onko tavoitteissasi kudettaa kaloja?



(Vaikka tiikerinuoliaiset eivät mahdukaan akvaarioosi, löytyy monia muitakin nuoliaislajeja, jotka ovat sympaattisia).

lemmikeille, yrittää tarjota riittävän hyvät elinolosuhteet?

Tuotantoeläimienkin hyvinvointia valvoo laki (mikä kyllä hyväksyy törkeän huonon kohtelun eläimille).

Akvaarioliikkeessä omistaja sanoi, että viikon kypsytys riittää ja partamonnin voi laittaa parin päivän päästä. Toisaalta 20 vuotta sitten ei ollut mistään kypsytyksistä tietoakaan. Ilmeisesti mielipiteitä asiasta on monensuuntaisia ja on luovittava. Tuo vuosittainen veden totaalivaihto ja hiekan pesu täytynee kuitenkin unohtaa, vaikka se onkin niin mukava tapa tehdä suursiivous. Saa helposti siinä kasvit taas sopivan kokoisiksi ja paikkoja muutettua sopiviksi.

Laitoin siis sitä kypsytysainetta akvaarioon ja ostin semmoisia mittaustikkujakin. Enpä muista olikohan niissä tikuissa se nitriittikin tarkkailussa. Sillähän sen sitten näkisi. Mittaan joka päivä sillä tikulla. Jos tulee joku arvo vaaralliseksi, laitan kalat seisotettuun veteen ämpäriin.

Kärsivällisyyteni ei suinkaan ole nolla. Olen odottanut nyt melkein vuoden, että mieheni saa tehtyä kunnon alustan akvaariolle. Nyt en jaksaisi vaan enää odottaa yhtään.

ap

Aika kultaa muistot...

Tiheiden vedenvaihtojen idea on siinä, että vesi ja sen kovuus, happamuus. lämpötila yms. pysyvät koko ajan mahdollisimman vakioina, eikä niihin tule suuria, äkillisiä muutoksia. Vakaat ympäristöolosuhteet kun pitävät kalojen elämän stressittömänä. Kuten ihmisillä, myös kaloilla stressi sairastuttaa - se heikentää vastustuskykyä, ja koska akvaariossa on AINA monenlaisia taudinaiheuttajia, stressin myötä kalat yleensä aina jossain vaiheessa sairastuvat.



Jo yhden asteen lämpötilamuutos vuorokauden aikana aiheuttaa kaloille stressiä. Siten esimerkiksi hyvin usein, kun akvaarion lämpötila tippuu äkillisesti useamman asteen - vaikka lämmittimen rikkoontumisen vuoksi - valkopilkkutauti tms. iskee kaloihin.



Kalojen siirto ja kuljetus on aina riski. Kun kalan haavii, sen suomuja(monneilla ei ole suomuja, niillä ihoa) peittävä limakerros vahingoittuu. Lima suojaa mikrobeilta. Myös se että kala siirretään erilaiseen veteen on sille shokki. Totutus uudenlaiseen veteen tulisi olla hidasta. Terve, hyväkuntoinen kala kestää enemmän stressiä sairastumatta, mutta jos kalan kunto on jo kiikun kaakun, pienikin muutos voi olla kohtalokas.

Ei siis kannata siirrellä kaloja ämpäriin, vaan huolehtia säännöllisistä vedenvaihdoista! Sitä ei voi korvata millään ilveellä.



On siis perusteltua vaihtaa vettä tiheään ja vähän kerrallaan. Itse en ole kuin muutaman kerran akvaarioharrastukseni aikana mitannut ph:ta tai nitriitejä tms. vesiarvoja. Helsingin alueella kraanavesi on ollut sopivaa ja arvot muutenkin tiedossa. Jos vettä vaihtaa säännöllisesti eikä liikaruoki kaloja, ilman testejäkin selviää. Jos haluaa kudettaa jotain hankalampia kaloja tai akvaariossa on selkeästi jotain vikana, testit ovat hyödyllisiä. Testaamalla nitraattia ei kuitenkaan kannata viivästyttää vedenvaihtoja, vaan tehdä ne säännöllisesti ja ajallaan.



T.43

Luen tarkemmin illemmalla vielä. Nyt ei kerkee.



ap

Juuri tuokin, että pieni virhe voi aiheuttaa jatkuvan kierteen ja tuokin, että pitäisi tosiaan pitää karanteenialtaassa aluksi. Kamala tuommoinenkin, että kun akvaario oli toisella hoidossa, niin sinne iskei tauti, joka lopulta tappoi kaikki kalat.



Tänään ostin parven erikoisseeprakaloja (olikohan ne täpläseeprakaloja, sen varmistan myöhemmin liikkeestä.) Nyt ahdistaa, että ovatkohan ne kumminkin jotenkin kipeitä. Kahdella on selkäranka hieman taittuneen näköinen. Kaupan altaassa oli myös yksi aivan ylilaiha. Sanoin, ettei sitä ainakaan. Mieltäni häiritsee, että onkohan noilla taittunutselkärankaisilla ehkä se kalatuberkuloosi. Toivottavasti en tehnyt suurta mokaa.



Sitten ostin myös lisää keltabarbeja.



Lisäksihän mulla on pari partamonnia jo.



Voisin ehkä myös kudettaa joskus niitä keltabarbeja. Mulla on aiempaa kudetuskokemusta vain mustatetroista ja tiikeribarbeista.



Malawiallas kyllä kiinnostaisi, mutta se olisi sitten käsittääkseni allas erikseen ja siinä olisi oltava todella tarkka, kun ne ovat niin kalliita. Sitten myös joskus kiinnostaisi merivesiakvaario ja sen kanssa vasta on tarkka oltava. Nämä ovat siis vain semmoisia unelmia, joita en ehkä kokeile. Saisi olla enemmän tilaa talossa.



ap

häiritsevät kaloja vähemmän. Kumman tarkkoja ne kalat. Ihmisellähän lämpötila saa vaihdella kunnolla ja monet muutkin ilman arvot. No, eipä jossain joessa tietenkään mitään suuria mullistuksia tapahdu.



Hauska ajatus olisi nimetä tosiaan kalat. Osan keltabarbeista ainakin pystyy tunnistamaan aika helposti.



Liikaruokkiminen on varmaan lapsiperheissä aika yleinen ongelma.



ap