4-vuotis lapsi valehtelee

olen havainnut pihapiirissä, että nimenomaan neljän paikkeilla lähes kaikki lapset ovat keksineet valehtelun tai miksi sitä sitten halutaankin kutsua. Minusta se liittyy nimenomaan kehitysvaiheeseen eikä mihinkään perhetaustoihin. Tässä vaiheessa älyllinen kehitys on siinä kohtaa, että lapsi hoksaa, että asioita voi myös keksiä.



Meillä oma sekä naapurin 4 v. lapset ovat sekä suoraan valehdelleet esim. jostain kolttosesta, mitä ovat tehneet, että keksineet liioiteltuja tarinoita. Vaihe on mennyt ohi sitkeän kasvatustyön avulla ja osalla varmaan ihan itsestäänkin. Lapselle voi korostaa, että toiset eivät usko tosiakaan juttuja, jos lapsi joskus juksaa ja joskus ei.

Minusta 4-vuotias lapsi ei osaa kummosesti valehdella. Suo anteeksi, mutta yritätkö siirtää äidin pahaa tapaa lapsille, etsiä vikoja. Minulla on itsellä 4v poika ja saattaa paisutella juttuja, mielikuvitus vie mennessään. On kyllä sellainen virne naamalla, että tietää, ettei aivan totta puhu. Esim mielikuvitusystävistä juttelee, mutta se kuuluu tuohon ikään nuo mielikuvitusjutut. En kyllä varsinaiseksi valehteluksi laske. Joskus myös saattaa sanoa, että on käynyt pissalla/pessyt kädet, vaikka ei olisikaan. Jotain tuollaista pientä, kAiken kaikkiaan aika harmitonta. Pystytkö sanomaan jotain esimerkkejä? Kaiken kaikkiaan uusperheen äidin/isän asema on todella vaikea, kun pitäisi kaikkiaan lapsiin suhtautua yhtä rakkaudella ja pitkämielisesti ja unohtaa mahdollinen kauna exää kohtaan.

Tsemppiä.

myös keksii juttuja ja mielikuvitus muuttuu välillä todeksi. Me emme käytä sanaa valehtelu, vaan puhumme juksaamisesta. Tytöstä kyllä näkee milloin juksaa ja jossain vaiheessa sen kyllä myöntääkin. Mielestäni ikään kuuluivaa ja harmitonta.

ainakin saa lapset muuntelemaan totuutta = valehtelemaan. Eli jos ajattelevat, että jostain asiasta seuraa ikävä rangaistus, on tullut tehtyä jotain luvatonta tai ikävää, niin aika pienikin lapsi ' osaa' jo toimia ns. parastaan etsien. Eli yrittää välttää ikävyyksiä (itselleen, ystävälle, toiselle vanhemmalle..) Psykologisesti lapset on hyvin suojelevia toisia ihmisiä kohtaan. Ja salaisuuksiakin lapsilla alkaa olemaan eli jos tiukkaa heiltä jotain, jonka käsittävät keskinäiseksi salaisuudeksi, voivat sen edestä ' valehdella' .

Mitä teillä seuraa siitä, että lapsi valehtelee eli muuntaa totuutta? Tai mihin lapsi on tottunut tässä asiassa?

Meidän 7 v poika vieläkin värittää totuutta itselleen parhaimpaan valoon. Hän ei " varsinaisesti valehtele" mutta saattaa jättää osan kertomatta jos kuvittelee että asia vaikuttaisi häneen negatiivisesti.



Meidän 3+v tyttö kertoo ihan satuja eikä vielä ollenkaan erota totuutta tarusta. Valehtelua se ei kuitenkaan ole, vaan enemminkin vilkasta mielikuvitusta.

Enpä usko että antamalla huonoa esimerkkiä ja valehtelemalla 4-vuotias vielä oppisi sellaisia tapoja. Kuulostaa kyllä kovasti siltä, että sulla on hampaan kolossa jotain tuota äitiä kohtaan. Toivottavasti osaat paremmin peittää mielipiteesi äidistä lasten nähden kuin täällä palstalla.



Lapset valehtelee tai peittelee asioita kyllä ihan luonnostaan, jos heitä jostain asiasta esim. rankaistaan tai nuhdellaan kovasti. Sillä tavalla tietysti voi " opettaa" lapset huonoille tavoille. Meillä esim. 4,5v poika joskus yrittää valehdella ja peitellä tilannetta kun on tullut pissat housuun, kun tietää että saatamme nuhdella kovaa.

Simasuu:

Eli jos ajattelevat, että jostain asiasta seuraa ikävä rangaistus, on tullut tehtyä jotain luvatonta tai ikävää, niin aika pienikin lapsi ' osaa' jo toimia ns. parastaan etsien.

Meillä kolmevuotiaalla sama homma toimii myös toisin päin: selittää kirkkaalla naamalla, että ei ole vielä katsonut telkkaria tänään isän kanssa tai esim. mummolassa oli väittänyt, että " isä ja äiti sanoo, että mä tarviin vaippaa" .

Sitten erikseen on nämä jutut, että me oltiin ruotsinlaivalla ja siellä oli haita, tai sitten kaverin selittäessä jotain itse halutaan panna vielä paremmaksi.

Sitä en tiedä, että missä iässä lapsen pitäisi jo oppia pysymään totuudessa... Meillä oli ala-asteella yksi patologinen valehtelija, mikä kyllä siinä iässä pisti jo pahasti silmään.

mulla ei ole mitään vastaan lasten äitiä, olen ollu hyvinki suvaitsevainen ja liikaaki. kerrohan mulle onko tämä kovin normaalia käytöstä äiti ihmiseltä, jos soittaa uuden miesystävän armeijaan ja valehtee et hänen jalka on paskana vaikka ei todellisuudessa etes ole. mies saa vapautuksen, koska luetaan perheelliseksi vaikka ei omia muksuja olekkaan. pääsee kotiin hoitamaan lapsia, kun äiti on MUKA jalka paketissa. =D tämä on taivaan tosi asia ja eiköhän ne lapset kuule opi kieroilun ihan vanhemmilta, jos ite on tollanen... mä en ihaile tollasta ihmistä yhtään!

Lainaus alkuperäiseltä:

" mulla ei ole mitään vastaan lasten äitiä, olen ollu hyvinki suvaitsevainen ja liikaaki. kerrohan mulle onko tämä kovin normaalia käytöstä äiti ihmiseltä, jos soittaa uuden miesystävän armeijaan ja valehtee et hänen jalka on paskana vaikka ei todellisuudessa etes ole. mies saa vapautuksen, koska luetaan perheelliseksi vaikka ei omia muksuja olekkaan. pääsee kotiin hoitamaan lapsia, kun äiti on MUKA jalka paketissa. =D tämä on taivaan tosi asia ja eiköhän ne lapset kuule opi kieroilun ihan vanhemmilta, jos ite on tollanen... mä en ihaile tollasta ihmistä yhtään! "





Tuosta ylläolevasta niin minusta siulla on hyvinkin vastaan lasten äitiä. Ja on ehkä syytä ollakin, en puutu siihen. Mutta itse lapsesta ja hänen käytöksestään et puhu mitään. Taidat siis kuitenkin ehkä tiedostamattasi siirtää äitiin kohdistuvia ajatuksia lapseen. Kuten joku kirjoittikin, uudeperheen vanhemman asema ei ole helppo. Minusta sinun kannattaisi pohtia näitä ajatuksiasi tarkkaan muuten koko uusperheen kokoonpano voi olla myöhemmin uhattuna. Saisitkohan apua vaikeiden ajatusten käsittelyyn esim. perheneuvolasta? Tällä menolla sinulla ei ole mahdollisuutta luoda hyvää suhdetta miehesi lapsiin. Eikä lapset ole syyllisiä vanhempien käytökseen eivätkä ala sitä automaattisesti apinoimaan. Sinä voit olla hyvänä esimerkkinä lapsille ja toimia parempana mallina itse. Lapsi ei ole tuhoontuomittu toisen vanhemman käytöksen takia. Onhan lapsella isäkin, joka ei ilmeisesti valehtele ja sinä. Miksi lapsi automaattisesti omaksuisi vain huonot mallit eikä hyviä? Muista, että lapsi usein alkaa toimia, kuten odotetaan. Jos automaattisesti odotat pahinta, niin voi käydäkin.

Juuri luin asiantuntijan kirjoittaman artikkelin, että tämän ikäinen ei vielä tietentahtoen valehtele vaan monesti hän itsekin uskoo sanomaansa. Mielikuvitus on vilkas enkä nyt kyllä lähtisi äitiä tässä asiassa syyttämään.



Meidänkin poika keksii välillä juttuja mutta en sano sitä valehtelemiseksi. Jos tiedän sen olevan täysin palturia, niin yritetään yhdessä miettiä, että miksi päätyi tuollaiseen johtopäätökseen ja voisiko asia olla toisin. Joskus tietää itsekin, että nyt keksi hassun jutun ja nauraa itsekin, että nyt taisin narrata :)