Minne lapset?

kato on sellaisia tilanteita ettei periksi saa antaa ja tämä on nyt lastesi takia sellainen vaikka olisi KUINKA väsynyt!

periksi ett anna!!! ja itku on turhaa!

lastenkotisijoitus

en jaksa tätä enää. Ihan _oikeasti_, en jaksa. Kun olen vielä suht järsissäni, olisi kai viisaampi lähteä, ettei tee mitään peruuttamatonta, joutuu sitten ainakin.

ap

Jos ihminen on aidosti peloissaan omasta jaksamisestaan ja siitä, että satuttaa lapsiaan, niin siihen ei enää auta tuollainen: " Tsemppaa nyt itseäsi ja lopeta itku" -tyylinen kaunopuhe!



AP: Kuvaamassasi tilanteessa ei ole syytä kaunistella perheenne tilannetta tai koettaa peitellä omaa pahoinvointia sekä miehen vastuuttomuutta. Mieti tarkoin: Onko sinulla ystävää, joka voisi vastata lastesi hoidosta sairaalareissusi ajan? Sisarukset, serkut, omat vanhemmat, miehen vanhemmat, mukava naapuri. VOIT YLLÄTTYÄ!



Jos sinulla ei tällaista ihmistä ole, ota yhteys sosiaalitoimeen. Lapsesi voidaan suostumuksellasi ottaa sairaalareissun ajaksi väliaikaisesti huostaan tai voit saada kunnaltasi muun hoidon heille ympärivuorokautisesti sairaalareissusi ajaksi.



Tärkeintä on, että kerrot tilanteesi jollekin vastuulliselle aikuiselle rehellisesti ja saat tarvitsemaasi lepoa ja hoitoa. Jollet ole itse kunnossa, et voi olla lapsillesikaan täysipainoinen vanhempi. Ajattele omaa ja lastesi parasta, vaikka se tuntuisikin vaikealta.



Ystävällisesti: kerran auttavaksi naapuriksi päätynyt.

Ota yhteys sinne sairaalaan minne sait lähetteen, yleensä niillä työskentelee sosiaalityöntekijä juurikin tällaisia asioita selvittääkseen! Lapset voivat mennä sijaiskotiin tai lastenkotiin ammattilaisten hoitoon toipumisesi ajaksi. Sitten palaattte yhdessä kotiin, kun voit paremmin.



Jos sairaalssa ei ole omaa sossua, ota yhteys oman alueesi sosiaalitoimeen tai jos teillä on jo oma sosiaalityöntekijä, niin häneen. LAstensuojelun voit olla myös suoraan yhteydessä ja kerrot vaan tilanteen. Että olet menossa sairaalaan x pitkäski ajaksi ja lapset tarvitsevat kodin siksi aikaa. Ei sen ihmeellisempää. Jos yh joutuu isoon leikkaukseen ja osastolle viikoiksi, systeemi on sama. Ei erotela onko sairaus fyysinen vai psyykkinen!!

Olen miettinyt koko viikonlopun tätä kysymystä. Yhtään sukulaista tai tuttavaa joka voisi ottaa, ei ole. Kaikki on töissä tai liian kaukana ja kaksi koululaista kuitenkin on. Yksi on vielä kotona ja tarvitsee sii koko päivä hoidon.

Minulla ei ole kokemusta tuosta sairaalahoidosta, mutta voisin kuvitella, että se ei ole paras paikka lapselle.

Tuntuu tosi nöyryyttävältä, kaiken muun lisäksi. Huostaanotto sana on jo itsessään niin kamala :-(

ap

jokaisella paikkakunnalla on sosiaalipäivystys. Jos tänään menet lasten kanssa sinne sairaalaan, ottaa sairaalan henkilökunta yhteyttä sosiaalipäivystykseen, jotka voivat tulla auttamaan lasten kanssa (sijoitus tms. ) mikäli heitä ei voi isälleen jättää tai ei muuta hoitopaikkaa ole.



nimim. sossu.

jos siltä tuntuu. Älä odota huomiseen. Jos pelkäät itseäsi ja lastesi puolesta!! Tämä on käsky. LÄhde heti.



terv. sama sossu

yhteistyössä kanssasi - ja väliaiaikaisesti. Se on täysin eri asia kuin se, että joltain känniäidiltä viedään lapset väkisin pois. Sinun tehtäväsi on suojella lapsiasi ja hakea apua. Kukaan ei koskaan missään tilanteessa tule halveksimaan sinua sen takia, että olet hakenut apua itsellesi ja lapsillesi tilanteessa, missä et omin voimin jaksa.

tilanteessasi tullaan tekemään avohuollon sijoitus. Älä pelkää huostaanottoa, mikäli tilanteesi on todella huono. sekin on keksitty vain lasten parhaaksi!



nimim. sama sossu 9 ja 10

Muista, että sosiaaliviranomaiset haluavat sinun ja lastesi parasta! Tukitoimet on tehty ihmisten auttamiseksi. Kun kerran apua tarvitset, käytä olemassa olevia apuja!



Älä tunne huonommuutta, meistä kuka tahansa voi olla jonakin päivänä samassa tilanteessa. Ne, jotka sinua mahdollisesti katsovat nenän vartta pitkin , eivät ol niin fiksuja että heidän ajatuksilleen kannattaa painoarvoa laittaa. Fiksu ihminen ymmärtää, että elämä ei ole musta-valkoista.



Hae apua ja rauhassa hoida itsesi kuntoon. Lastesi tulevaisuus on varmasti onnellinen. On hienoa, että tunnistat oman olosi ja osaat hakea apua. *Rutistus!*

Vanhempani kävivät juuri meillä vierailulla, tulivat naapuri kaupungista asiakseen luokseni. Tietävät siis tilanteestani ja yrittävät kaikinkeinoin auttaa ja tukea, mutta ovat molemmat vielä työ-elämässä, eikä lasten sijoitus heille onnistu jo koulunkaan takia. Työ on molemmilla sen verran vaativaa, että myöskään yht´äkkistä lomaa kumpikaan ei voi ottaa.



On ihan hirmuisen raastavaa nähdä heidän surunsa, kuinka paljon hekin kärsivät tästä. Minulla on taipumus ottaa kaikki maailma murheet kannettavakseni, ja tuntui kuin ahdistus olisi vaan lisääntynyt heidän vierailunsa takia.



Mieheni on soitellut heille ja sanonut tosi ilkeästi. Heidän välinsä ei ole koskaan ollut ns. normaali, vaan aina on jokin jännite ja minusta tuntuu, että olen puun ja kuoren välissä. Molemmat moittii toisiaan ja se sattuu.



Nyt olen kuitenkin pyrkinyt ensisijaisesti ajattelemaan itseäni, ja kaikkien parhaaksi päätynyt siis hakemaan apua. Tällainen " mielipuolinen" tilanne on ollut päällä jo pitkään, mutta nyt uskallan tunnustaa heikkouteni. Ja uskallan tunnustaa tunteeni.

Vihaan miestäni. VIHAAN!!! Vihaan niin paljon, että pelkään tekeväni hänelle jotain, kunhan ilmestyy.

Yritän jaksaa huomiseen, on virastot auki ja ehkä helpompaa selvittää asia.

ap

Sinun ei tarvitse nyt olla urhea eikä sitkeä. Hyvä, että vanhempasi tietävät tilanteesi ja tulivat käymään.



Kaikkea hyvää toivottaen: ystävä täältä

Sinne voi mennä lastenkin kanssa.