Mua hitusen harmittaa, että annoin lapseni nimeksi Martta. Se tuntui silloin

Minun tyttö on Martta, ja nimi on minusta aivan ihana.

ja sitten aikuisempana voitte virallisesti vaihtaa lempinimen oikeaksi nimeksi tai jonkun muun. Ei nimi naista pahenna :)

Tulee mieleen vanhapiika tahi isontalon piikatyttö. On nimittäin isomummoni nimi. Ei varmaan nimenä mitenkään hassumpi, mulle vain tulee mieleen vanha ihminen. En suosi nykynimiksi millään noita isomummojen ja isoukkien nimiä.

Mutta lapsi on tyytyväinen siihen, ja se on jo annettu, joten minkäs teet.

varmasti jossain vaiheessa osaat taas arvostaa valintaasi.

nimi valitaan lapselle, siinä vaiheessa jolloin lapsen oma identiteetti ja luonne eivät ole vielä vanhemmillekaan selvillä. Mutta minusta nimi on kerran annettu ja siinä pitää pysyä. Oman mummini nimi on Martta ja minusta henkilökohtaisesti se on kaunis nimi.



Nykyisin lapseni katsoo Mauri Kunnaksen piirtämää Koiramäki-sarjaa ja siinähän on aivan ihastuttava pieni Martta-koira.

Joten jos nimi vaivaa niin tutustuppa tyttösi kanssa tähän nimikaimaa- kyllä kelpaa!!!

Ainakin näin ulkopuolisesta se on todella kaunis nimi, että sikäli ei kannattaisi katua :)

se on hieno nimi. Ei sinänsä sievä, siro tai nätti, mutta komea ja erilainen. Tulee kyllä hieman Martta-kerho mieleen, mutta sekin on tulossa enemmän taas muotiin. Itsekin aion sinne oman tyttöni kanssa suunnata ensi keväänä kun alkaa äiti-lapsi kokkikoulu.

Se, että täällä toitotetaan että "sorry, ei kuulu mun suosikkeihin" osittaa vaan ihmisen halua loukata toista.



Minusta Martta on myös ihana nimi. En ole minäkään oikein ihastunut tyttöni nimeen jonka mies valitsi. Mutta hei, mitäs yhdestä nimestä. Ihminen on se millä on väliä.



Tälle palstalle soisi sovellettavan sanontaa "Jos et voi sanoa mitään kaunista, ole sanomatta mitään". Täällä se tuntuu menevän päinvastoin.

toisen nimen välillä ja valitsin sen toisen. Ja joskus nykyään katselen tytärtäni ja ajattelen, että hän olisi ollut loistava Martta... mutta on hän ihan sädehtivä omankin nimisenään.



Martta ON kaunis nimi.

Olisin voinut antaa tyttärelleni ko. nimen. Minusta se on kunnon suomalainen nimi, eikä mikään hienostelunimi, joita nykyään on ihan riittämiin.

enkä suin surminkaan olisi laittanut sitä omalle lapselleni nimeksi.

Tämä on aika yleistä että jossain vaiheessa se valitsema nimi tuntuu huonolta valinnalta. Siihen jotenkin kyllästyy ja miettii jospa kummiskin olisi valinnut jonkun toisen nimen.

Mutta varmaan toisenkin nimen kanssa olis käynyt samalla tavalla.



Ja kuten joku tässä kirjoitt, tärkeää on se ihminen, viis nimestä!

ja edellen se on ihana nimi - tosin niin on neitikin tomera ja päättäväinen, kuten nimensäkin. Kantaa itse myös nimeään ja sen suvusta tulevaa alkuperää innolla ja ylpeänä.

Olis voinut tulla meillekin Martta, mutta jotenkin vierastan nimiä joissa -rtt- tai -rkk-, tavallaan ovat "kovia" nimiä. Meillä viisi lasta ja kaikilla hieman vanhahtavat nimet, sikäli Martta sopisi hyvin joukkoon.



Ja ei nimi miestä pahenna, eikä rumia nimiä ole (ainakaan näin ei saa toiselle sanoa). Tätä juuri tänään yritin hoitolapselle opettaa kun totesi erään tytön nimestä"Ruma nimi!". On toki nimiä joista en itsekään kovin pidä, ja ovat niitä oman ikäluokkani suosikkinimiä (tai ihan vähän vanhempien), Sari, Mari, Tiina, Minna, Jonna, Jani, Markku, Mikko, yms... Siis nuo ihan ok ihmisillä joilla ne on (en ajattele nimien olevan "rumia", en vaan antaisi niitä omalle lapselleni).

Omalla tyttärelläni samantyylinen vanha nimi ja ikinä en sitä vaihtaisi omiin inhokki nimiini joita ovat esim. Alexandra, Cecilia, Josefiina ym. ym. teeskentelevät nimet... Jokaisella on oma maku ja mielipiteet. Onneksi kaikki ei tykkää samoista asioista.

nimestä mieleen se raamatun Martta. Se joka huolehti, kun Maria oli iloluonteinen ja kepeä. Tulee mieleen siis vastuuntuntoinen ihminen.



Raamattu tulee aina mieleen, kun kuulen sanan martta, tosin myös isotätini tulee mieleen. Hän oli Martta ja hän kuoli syöpään vanhana ja lapsettomana. (Mies oli)

pitänyt tulla Martta. Mekin päädyimme ihan toiseen nimeen (johon olemme kyllä olleet erittäin tyytyväisiä), mutta välillä tuo Martta hiipii mieleen ja ajattelen, miten kiva ja tytölle sopiva sekin olisi ollut. Minulla oli ihana Martta-isotäti, joka kuoli samana päivänä kun saimme tietää odottavamme tyttöämme, ja siksikin mietin joskus, olisiko pitänyt nimetä tyttö hänen mukaansa. No, ehkä mahdollinen toinen tyttömme saa joskus tuon nimen...



Minusta Martta on siis aivan ihastuttava nimi! :)