Lue keskustelun säännöt.
Voiko mielestänne nelihenkinen perhe asua mukavasti kolmiossa?
27.11.2008 |
Tässä laman kynnyksellä mietin moisia, varmaan ei ole aikoihin varaa vaihtaa isompaan asuntoon. Meillä siis kaksi lasta, ikää heillä reilu vuosi ja viisi vuotta. Asunnossa on käyttötilat hyvän kokoiset, tarkoittaen siis keittiötä, olkkaria ja pesuhuonetta. Makkarit melko pienet kuitenkin, neliöitä asunnossa yhteensä vajaa 80. Oma pihakin löytyy samoin kuin sauna.
Itse olemme viihtyneet mainiosti, mutta paineita asettaa lähiympäristö. Miehen vanhemmat painostavat toistuvasti, että meidän pitäisi alkaa etsiä isompaa asuntoa. Lisäksi monet ystävämme rakentavat nyt omia, parisataaneliöisiä taloja ja tämä tietty saa vähän tuntemaan alemmuutta. Toki heillä lainaakin sitten on varmasti n. satatuhatta euroa enemmän kuin meillä.
Asutteko te muut tyytyväisinä ja mukavasti pienissäkin tiloissa?
Kommentit (31)
ärsyynnyin heti.. Meillä ympäristö myös painostaa muuttamaan, mutta meillä ei ole halua muuttaa, kun kesäkuussa 2010 vaihdamme paikkakuntaa viimeistään.. Me viihdymme tässä, mutta sehän ei riitä, kun lapsilla pitäisi jo nyt olla omat huoneet ja pitäisi olla sitä ja tätä..
Mutta nyt puhuin vähän vanhemmista lapsista, 6v ja 4v.
Kyllä he jo leikkimistilaa jonkin verran tarvitsee. Tai sitten on aika liikkumattomia lapsia!-13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on oma huone ja me nukumme isossa olohuoneessamme, jonka saa tilanjakajalla jaettua kahteen osaan, niin että molemmat "huoneet" ovat ihan käyttökelpoisia. Olen opiskelija, joten isompaan ei vaihdeta ihan heti. Lapset eivät kyllä kärsi emmekä me aikuisetkaan.
Me ollaan asuttu kahden lapsen kanssa kolmiossa. Ihan hyvin meillä meni muutamia vuosia. Vanhimmalla oli oma huone ja nuorin nukkui meidän kanssa samassa huoneessa. Olohuone oli pieni ja sen mallinen että sinne ei olisi saanut parisänkyä tai parvea, levitettävä sohva ei tullut kyseeseenkään miehen selkävaivojen takia.
Sitten kun nuorin kasvoi sen verran että leluja rupes olemaan joka nurkassa ja vaatekaappitilat oli ihan lopussa, niin päätettiin muuttaa isompaan asuntoon.
Meillä lapsilla on sen verran ikäeroa ja ovat eri sukupuoltakin että yhteisen huone ei tullut kyseeseenkään.
Kaveri asuu kolmiossa lapsineen ja nukkuu levitettävällä sohvalla miehensä kanssa yöt. Lapsilla on oma huoneet vaikka ovat vuoden ikäerolla. Kaveri valittaa koko ajan miten on kurjaa kun ei ole omaa makuuhuonetta. Olen joskus kysynyt että miksi lapset eivät voi olla samassa huoneessa? mutta eivät vaan voi, kaveri haluaa että heillä on omat huoneet.
Mä en ymmärrä tässä asiassa kaveria, mutta omapa on ongelmansa. Isompaan asuntoon heillä ei ole varaa vaikka asuvatkin vuokralla. Joltain toiselta alueelta saisi isomman asunnon ja halvemmalla vuokralla mitä nyt maksavat, mutta kaveri ei halua muuttaa alueelta pois.
Meillä hyvin vastaava tilanne - meillä vielä suurempi ikäero vaan ja se erona, että meillä makuuhuoneet on reilun kokoiset ja toinen makuuhuone saatiin jaettua Lundialla kahteen osaan. Nyt isompi poika majailee noin 16m2 makkarissa ja meillä on pitkulaisempi makuuhuone jaettu ehkä noin 6m2 ja 10m2 koppiin. Pikkumies mahtuu oikein mainiosti omaan kuuden neliön soluunsa, joka eittämättä ON pieni.
Ympäristön mielestä meillä oli varmaan vielä puoli vuotta sitten ihan hirveää lasten rääkkäystä, kun ei ollut jokaiselle omaa huonetta, mutta olisin aistimassa, että ilmapiiri on muuttumassa. Meillä olohuone on sananmukaisesti olohuone ja siellä viihtyy kaikki - se ei ole mikään edustushuone ja se on vähän voi voi, jos jotkut muut ajattelee, ettei me tähän mahduta, me omasta mielestämme mahdumme. Tavaraa toki on aina liikaa ja sitä saa olla koko ajan myymässä, kun kahden pojan varusteita saa myydä, kun ei voi kierrättää millään heillä.
Eli lyhyesti - uskoisin, että hyvin mahtuu 4 kolmioon ja ympäristön asenteet tulevat myös tähän muuttumaan, kunhan aika kuluu.
Oikeestiko joku vielä nykypäivänä asuu noin ahtaasti? Kyllä lapsilla pitää olla omat huoneet ja vanhemmilla oma makuuhuone. Keittiön on oltava mukavan kokoinen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä.
Hurjinta vielä se että joissain perheissä koko katras vanhempineen nukkuu samassa huoneessa, TODELLA ahtaasti.
Ei voi olla kenenkään mielestä kivaa. Vaikka kuinka väitätte, että voi kun me niin hyvin nico petterin ja jessican kanssa mahdutaan nukkumaan vierekkäisissä sängyissä ja lapsethan ovat vasta 10v ja 12v, ei mikään kiire omaan huoneeseen...
voi luoja.
Asun stadissa ja mieluummin lähellä kaupunkia mukavalla ja rauhallisella aluuella, vaikka varmasti jostain saisin asunnon halvemmalla. Asumme 69 neliön kolmiossa 2,5 ja 4,5 lasten kanssa, joilla on sama huone. Kyllä ja vasta tänä vuonna ovat alkaneet nukkua omissa sängyissään ja huoneessaan. Kaikki eivät pidä kiirettä ja jokainen tyylillään. Toivon, että lapsemme saavat olla lapsia pitkään, eikä heidän tarvitse pakkoitsenäistyä. Hyvin mahtuu asumaan, kun karsii liiat/turhat tavarat. Isommat lapset tarvitsevat enemmän tilaa ja yksityisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hoidattaa lapsensa äidillään. Mutta varaa olla pitää elatustuilla siihen 5h + k kunnan vuokra-asunnossa.
Me otimme sen lisälainan ja muutimme isompaan, mutta tyydyimme silti minimineliöihin. Sauna ja piha puuttuivat kolmiostamme, ja nyt on semmoiset pienessä neliössämme. Emme tarvitse omakotitaloa ja on mukavampaa, että lapset eivät voi linnoittautua mihinkään valvomattoman silmän alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärin meni.
Mä olen 35-vuotias kahden lapsen äiti, naimisissa ja asun omakotitalossa. Äitini on kuollut 9 vuotta sitten, joten ymmärettävästi hän ei pysty lapsiani hoitamaan. Käyn töissä ja maksan itse laskuni, sossussa en ole asioinut ikinä, enkä mitään tukia saanut, jos ei oteta kotihoidontukea mukaan.
Teiniäitejä kohtaan mulla ei ole mitään angsteja, toisin kuin esim. sinulla tuntuu olevan, se on sääli.
ja meitä on viisi. Ihan hyvin sielläkin pärjättiin. (on meillä nyt reilusti yli 200m2)