Miksi lapsettomuustausta altistaa synnytyksen jälkeiselle masennukselle?

saatu...

ja ekat kaksi vuotta lapsen kanssa HARVOIN on tosi auvoista aikaa...

Eikö yleensäkin elämässä kun saavuttaa jotain kovasti haluamaansa koe tyhjyyden tunteen jossain vaiheessa?

Haavevauva joka asuu äidin mielessä ei olekaan realistinen ja lapsi onkin ihan oma persoonansa eikä pysty täyttämään äidin odotuksia. Äitiys ei olekaan mukavaa, vauva ei reagoikaan niin kuin äidin mielestä pitäisi jne..

äitiydestä sitten olekaan luomusti/normaalisti raskautuneilla? Mikä pitkässä odotuksessa tai hoidoissa saa ajatukset vauva-arjesta tuntumaan epärealistisilta?

6: on niitä luomuillakin.

Minä ainakin loin haavevauvaani noin 3-4kk ennen synnytystä. En ole käyttänyt asian miettimiseen raskauksien ulkopuolella lainkaan aikaa, kun taas lapseton haaveilee siitä lapsesta vuosiakin. On helpompi antaa periksi tuoreista kuvitelmista kuin jostain 10 vuoden haaveilun tuloksesta.

Vierailija:

äitiydestä sitten olekaan luomusti/normaalisti raskautuneilla? Mikä pitkässä odotuksessa tai hoidoissa saa ajatukset vauva-arjesta tuntumaan epärealistisilta?

Sitten kun lapsi viimein on syntynyt, kaikki paine ja tuska purkautuu. Ja jos vauva-arki ei olekaan sellaista kuin oli kuvitellut, tullaan alas ja lujaa.

Usein ympäristökin suhtautuu samalla tavalla eli ihmetellään ja paheksutaan, jos lapsettomuudesta kärsineet vanhemmat uskaltavat vihjaistakaan, että vauva-aika on rankkaa. Joidenkin mielestä heillä ei ole oikeutta valittaa eikä väsyä, kun vihdoin ovat saaneet kauan haluamansa vauvan.

jos on vuosia paheksunut lapsellisten valitusta sanomalla, että teillä sentään on lapsi, minä en ole saanut sitäkään.



Sitten kun ne negatiiviset tunteet väistämättä tulevat, ei anna itselleen lupaa niitä käsitellä, ja masentuu väkisinkin.

Ei kestetä sitä että vauvan/lapsen kanssa onkin aika rankkaa, paljon itkua, marinaa, ym. Ei se olekaan vain ruusunpunaista onnea.

Brooke Shieldsin kirjasta varmaan löytyy lisää...

Mutta on minusta ihan ymmärrettävää jos lapsettomalla on synnytyksen jälkeinen masennus. Syynä on varmasti suuret odotukset ja toisaalta omalle äitiydelle asetetut liian korkeat kriteerit.



Itse pelkäsin kovasti masennusta kun sain lapsen monen vuoden odotuksen jälkeen hoidoilla. Sitä ei tullut, mutta muuten on ollut melkoista tunnemylläkkää synnytyksen jälkeen. Lapsettomuusvuosina olin niputtanut kaikki negatiiviset asiat lapsettomuudesta johtuvaksi ja ajattelin että kunhan tulen raskaaksi olen autuaan onnellinen lopun ikää. No eihän se ihan niin mene. Nyt vaikka olen hyvin onnellinen lapsesta, on sitten tutkiskeltava itseään ja mietittävät mistä nämä tyytymättömyyden tunteet johtuvat kun en enää ole lapseton.