Lue keskustelun säännöt.
Urheilevien lasten vanhemmat:
14.03.2008 |
Milloin lasten kilpailuista lähti pois hauskuus ja liikkumisen ilo ja tilalle tuli voiton tärkeys? Siis tarkoitan, että minkä ikäisenä lapsen tulee vanhempien mielestä voittaa?
Olimme lapseni kanssa hiihtokisoissa. Hän hiihtää oikeasti hyvin, tykkää hiihtää ja kilpailla ja lähdemme koko perheen voimin kisoihin jos " siltä tuntuu" eli pakkoa ei ole. Lapsi on tietenkin mielissään jos voittaa mutta on tyytyväinen jos saa mitalin ja saa tietenkin kehut myös hyvästä yrityksestä ja mukana olosta vaikka ei pärjääkään.
Kauhukseni katsoin kuitenkin kun 8-vuotiaiden!!! sarjassa yksi isä huutaa lapselle, että olet 5 sekuntia nopeinta jäljessä yritä kiriä kiinni. Sama isä suureen ääneen julistaa, että joka kisaan lähdetään voittamaan muuten ei kannata osallistuakaan. Tuntuu liian rankalta tälläinen asenne vanhemmalta kun mielestäni tärkeintä on kuitenkin LAPSEN ILO! Entä kun lapsi ei voita hyväksyykö vanhempi hänet, tai saako lapsi hyväksynnan ja " rakkauden" vain sillä, että hän on lunastanut vanhempien odotukset?
Tämä esimerkki oli hiihdosta mutta tiedän, että myös muissa lajeissa vanhemmat elävät omia unelmiaan lastensa kautta.
Kommentit (8)
mutta mitä sitten. Onneksi hänelle on valikoitunut laji, jota voi harrastaa vaikkei kisaakaan maailman tai Suomen tai edes piirin mestaruudesta, ja jossa voitontavoittelukin kuuluu hylätä jos kisakumppani on pulassa.
Lapseni suunnistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järkevää kilpailla voitosta. Pienempänä ja alemmissa sarjoissa kyse on vain puuhastelusta ja liikunnan ilosta.
Näinhän se on Nuri Suomi -ideologiassa, mutta totuus on töysin toinen monessa lajissa.
T:Liikunnan ammattilainen ja lapsiurheilua tutkinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska ei niiden voitoista kukaan ole kiinnistunut. Pätee ainakin oman lapseni uinti- ja suunnistusseurassa. Saa olla kömpelö vielä kouluiässäkin...
sitä, että " kaikki pelaa" -periaatetta rikotaan ihan järjestään, kaikkein pienimpiäkin karsitaan, valmentajat unohtavat toimivansa lasten kanssa ja jo 7-8 vuotiaden kanssa tehdään hampaat irvessä ja hudetaan kentän laidalla/salin reunalla.
On hyviäkin lajeja, upeita valmentajia ja monessa vanhassa " huonomaineisessa" lajissa on menty parempaan suuntaan siirtymällä kilpailuissa esim. luokkajärjestelmään ikäkausisarjojen sijaan, jolloin vähemmän lahjakkaatkin pääsevät halutessaan kilpailuihin ja 10-vuotiaita ei karsita " toivottomina tapauksina" .
Tätä tarkoitan.
T:Viitonenkohan oli
Meillä taitoluistelijoita, nuorempi 4 vee. Luistelukoulusta alkoi ja tytöt tykkäsivät. Seuraava ryhmä olikin sitten kehitysryhmä jossa harjoitukset 2 kertaa viikossa. Ensi vuonna on edessä esikilparyhmä jos harrastus jatkuu ja harjoitukset kolme kertaa viikossa. Sen jälkeen karsitaan parhaat jatkamaan ja muut sitten joutuvat jonnekin harrastajaryhmiin joilla harjoitukset ulkojäällä. Eli tyttömme ollessa 5-vuotias hänen taitonsa tässä lajissa arvioidaan koko tulevaisuuden osalta.
Toivoisin niin että into lopahtaisi tähän kauteen :( En voi sietää tuollaista karsintaa - varsinkin kun olen itse aikanaan kivunnut " myöhään aloittaneena" taitolajissa maajoukkuetasolle. Toinen asia mikä ärsyttää on se, että kolmilla harjoituksilla käytännössä torpedoidaan monipuolinen, eri lajien harrastaminen ja kehitetään vain tämän yhden lajin taitoja.