Valmistuin viikko sitten ja mies osti yhteisella kauppareissulla lahjaksi muffinssipellin, jota satuin vilkaisemaan. Ei muistanut muuten..

Keskustele miehesi kanssa siitä, mitä toivot.



Mulla on samanlainen mies ku sulla, ostaa mulle just sitä, mitä kaupassa hypistelen.



Ja minä valmistun myös pian, mutta olen pelannut korttini oikein: Sanoin miehelle tossa muutama päivä sitten, että sit ku mä ilmotan sulle valmistuneeni, toivoisin että tulet ruusupuskan kanssa mua halaamaan. mies lupasi tehdä niin.



Ja vielä kiitteli vinkistä, kun kuulemma haluaisi onnitella mua sillai että mulle tulis hyvä mieli! Mutta kun hän ei aina tiedä, miten mulle parhaiten se hyvä mieli saadaaan aikaan :)

ja sitten varmaan saisin jotain lisää, ja miestä nolottais kun ei tajunnut miten tärkee asia mulle oli. Meillä näin.

Oliko opinnäytetyön tekeminen haastavaa? Miten onnistuit omasta mielestäsi? Paljonko sait arvosanaksi? Olitko tyytyväinen?

Toki se muffinssipelti on ihan kiva ;) Ja mitä merkitystä on miksi valmistuin, ei se ollut jutun pointti.. Tiedoksesi jos kiinnostaa, että ihan korkeakoulututkinto kyseessä.

AP

Miksi miehen pitäisi lahjoa naista jsut sillä lahjalla, jonka nainen haluaa? Mieshän osti jo yhden lahjan, omasta mielestään varmaan hyvän ja tarpeellisen!

Olet varmaan itsekin ostanut joskus miehelle jonkun lahjan, mikä ei olekaan ollut mieheel mieleinen! Ja tuskin mies on sillon alkanut napisemaan " kiitos vaan, mutta haluan lisäksi sen jakoavainsarjan!"



Lahjan ei tarvitse olla aina useiden kymppien ja satasten arvoinen. Ihan kuin olisin joskus kuullut sanottavan " ajatushan se on tärkein" ...

Ap, mun mies on sellainen joka ei ajattele aina kuinka lahjan antaa/muistaa. Saattaa kaupassa vaa n tyrkätä jotain käteen että tuossa on. En enää mieti asiaa, tärkeää on että haluaa muistaa vaikka tapa onkin vähän karu.

Itse opiskelen FM:ksi, ja kun pääsin soveltavista läpi opettajan pedagogisia opintoja suorittamaan, mies toi kotiin skumppapullon ja suklaakakun. Turhaan yritin selittää, että sinne pääsee melkein kaikki sisälle, eikä se ollut edes mikään kunnon " pääsykoe" . Mies vaan totesi, että " höpönpöpö, hän tietää, kuinka paljon haluan aineenopettajaksi" , ja että " nyt juhlistetaan sitä."



Ihan varmasti, kun tämän graduni tästä saan valmiiksi, mies muistaa minua jotenkin.



Toisaalta, ehkä ap sinunkin mies odottaa sitä juhlavampaa tilaisuutta. Yleensähän on tapana järjestää valmistujaisjuhlat tai ainakin kakkukahvit läheisille, tai mennä vaikka ulos syömään valmistumisen kunniaksi. Ehkä sinunkin miehesi jotenkin muistaisi sinua jos ja kun tällaisen varsinaisen muodollisuuden valmistumisen kunniaksi pitäisitte. En mäkään tiedä, muistaisiko mieheni minua sinä tavallisena arkipäivänä, kun bubliikista käyn paperin pokkaamassa, vaan nimenomaan silloin kun sitä valmistumista juhlitaan!

Järjestä ne kakkukahvit, ja katso vasta sitten, miten miehesi asiaan suhtautuu.

saa kassalla, toisen seisoessa vieressä. Että onnea vaan valmistumisen johdosta! Ihan eri asia olisi ollut jo se, jos mies olisi käynyt myöhemmin ostamassa sen pellin, käärinyt sen nätisti lahjapaperiin ja antanut kakkukahvin kyljessä onnitteluiden kera: " Hyvin tehty rakas, olen ylpeä aherruksestasi!"



Mutta taas tää saatiin kuulostamaan siltä, että ap on joku vähintään timanttikoruja odottava nipottaja...



-13

13

Ne nyt ainakin ois pitäny. Kurja mies sulla

Voihan se olla noin että mieheni odottaa sitä oikeaa juhlapäivää, jolloin ne kaffeet keitetään, mutta toisaalta eipä ole kyllä kahvikutsujen perään kysellyt, vaan oikeastaan olen äitini kanssa asiasta jutellut ja hänen mielikseen voin kahvit keittää. No, ihana mies joka tapauksessa, ehkä olen vaan liian pikkumainen. Itse tykkään huomioida ihmisiä ja rakkaimpiani välillä varmaan liikaakin, eli saatan ostaa jotain lahjoja ilman mitään syitäkään jne., joten ehkä odotan sen takia saavani jotain itsekkin.

Joululahjan ostaa kauhealla tuskalla. Viime joulunakin aatonaattona kahdeksan jälkeen kun käytiin vielä ruokakaupassa, mies hikoili tuskissaan että mulle pitäisi keksiä lahja. Osti sitten joulukynttelikön.



Ehkä parempi että ei ostakaan yleensä lahjoja kun se on niin vaikeaa.



Mutta enpä olekaan valinnut miestäni lahjojen perusteella. On hänessä paljon muita hyviä puolia.

AP

Lahjaa ostaessa ei siis kuulu koskaan ajatella itse lahjan saajaa? Ihan sama vaikka vaimolle antais eksän ompelukoneen...?



Mä en tajua sitä asennetta että ei sen lahjan tarvitse olla toiselle mieluinen tai tarpeellinen... Miksi sitten ostaa turhaa lahjaa kaappiin keräämään pölyä? parempi olla ostamatta.



Kyllä mäkin olisin ollut ilahtunut pienestä muistamisesta tuossa tilanteessa. Oma mieheni vei minut syömään aikoinaan kun valmistuin. Oltiin seurusteltu muutama kuukausi ja minusta se oli tosi mukava juttu.



Itse ostin sitten miehelle uuden fillarin yllätyksenä kun hän valmistui uuteen ammattiin. Tuolloin oltiin jo naimisissa.

vaan arvostuksen! Todellakaan lahja ei vastaa saavutusta. Antaisitteko jollekin 70-vuotiaalle lahjaksi muffinssipellin ja ojentaisitte koko suvun nähden? I don' t think so.

Mies tietää nimittäin tasan tarkkaan, kuinka rankkoja vuosia olen läpi käynyt tämän opiskelun aikana. Uskon että työnteko tuntuu lomalta tämän jälkeen. Meillä on ollut perheessä sairautta ja muutakin kriisiä viimeisen vuoden aikana, joten opiskelujen loppuun saattaminen oli oikestaan ihme, ja siitä olen pirun ylpeä.

Mutta, jos se äiti toisi vaikka ne kukat ;)

Mutta yritä ajatella, että äitisi ainakin arvostaa saavutustasi!

ja saavutuksen huomioimisesta.



Tietyillä aloilla ja tietyissä elämäntilanteissa se paperi voi olla kuulkaa todella ison urakan takana. Itsekin tässä graduani, sairauksien, yksinhuoltajuuden ynnä muun siivittämien opintojen jälkeen pakerran, ja ymmärrän tosiaan sen valmistumisen arvon!



Ole sinä ap ainakin ylpeä itsestäsi! Sinä ainakin tiedät, minkälaisista paskaraoista olet hammasta purren vääntänyt läpi. Ei niitä papereita arpajaisissa jaella, vaan helvetinmoisen työn takana ne ovat.

Nyt menet kaupungin parhaaseen kakkukahvilaan, tilaat itsellesi valikoimasi makoisimman leivoksen ja kupposen höyryävää kahvia, taputat itseäsi olalle ja arvostat itse omaa saavutustasi.



Ja mä onnittelen sua: " Onnea, onnea! Tosi hienosti ja sitkeästi tehty!" ...Perästä tullaan toivottavasti.

-28

Juhlatkin oli, sukulaiset antoi hopeaa ja maljakoita, ja tutkintokin oli kyllä iso ja kesti kauan.



Nyt vasta tajusin että mies ei antanut mitään.