Hyviä puolia 3 vuoden ikäerossa??

osaa pukea/riisua itse, viihtyy itsekseen jo jonkin aikaa, pärjää suojaisassa pihassa itsekseeen jonkun aikaa vaikka ikkunasta vahtien, osaa askarrella yms = saa aikansa kulumaan kun on imetysrumba päällä, ymmärtää puhetta ja osaa vähän aikaa odottaa, isompana leikki sujuu ainakin meillä tosi hyvin, vaatteet ehtii hyvin kierrättää ,-), auttaa mielellään jo vauvan hoidossa, isommasta on kivasti seuraa äidille kun vauva nukkuu, osaa opastaa pienempää sit vähän isompana ja vähän katsoa peräänkin... Meillä on ikäeroa tasan 3v. enkä ole vielä keksinyt huonoa puolta tästä ikäerosta. Meillä mahdollisimman toimiva - pienemmällä ikäerolla en olisi itse jaksanut hoitaa kahta ' hoidettavaa' ja suuremmalla ikäerolla ei lapsista ehkä olisi niin hyvin toistensa kavereiksi.

uuteen vauvaan. Viiden vuoden ikäerolla olen välillä töissä huomannut, että sopeutuminen vauvaan voi olla aika työlästä isommalla sisaruksella. Ja tosiaan tuo leikkikaveriksi kasvamiseen on kolmen vuoden ikäero vielä toimiva :)

ja positiivista oli mm. se, että esikoinen oli jo tuossa iässä varsin omatoiminen. Hoiti vessahommat suht omatoimisesti, syömiset myös. Hän ei enää tarvinnut rattaita, seisomalautaa käytimme jonkun kuukauden ihan vain varmuuden vuoksi. Reilu kolmivuotias jaksaa jo vähän odottaa vuoroaan ja hän ymmärtää, jos äiti ei just tietyllä hetkellä pääse auttamaan, kun on esim. imettämässä vauvaa. Esikoisesta oli myös paljon seuraa, sillä hänen kanssaa pystyi jo käymään ihan järkeviäkin keskuteluja ja tehdä kaikenlaista. Lisäksi tuo 3,5-vuoden ikäero ei ole ollut liian suuri, etteikö lapsista olisi toisilleen myös seuraa (nyt lapsilla ikää 5 v ja 1,5 v. ja joitan leikkejä syntyy jo ihan kivasti).

Kaikissa ikäeroissa lienee hyvät ja huonot puolensa. Meillä on kolme vuotta ikäeroa kahden ensimmäisen lapsen välillä ja eipä tuossa valittamista ole ollut. Esikoispoika oli siskon syntymisestä innoissaan, osasi jo odottaa vauvaa ja tykkäsi hoitaa kovasti hoitaa häntä. Mustasukkainen ei ole ollut koskaan ja on aina tuntunut ymmärtävän, että pieni on pieni, eikä häneltä voi odottaa samoja taitoja ja asioita kuin isommalta. Nyt on sisko jo 2,5-vuotias ja yhteiset leikitkin sujuvat jo hyvin, mutta tottakai isoveljellä on ikäistäänkin seuraa.



Molemmat suhtautuvat mukavasti myös puolivuotiaaseen pikkuveljeen, jolla on tuohon keskimmäiseen lapseen kaksi vuotta ikäeroa. Mutta jos valita voi, niin kyllä kallistun enemmän kolmen kuin kahden vuoden ikäeroon. Tietenkin, jos haluaa että sisarukset ovat toisilleen nimenomaan kavereita, on pieni ikäero plussaa.