Osaisikohan täällä kukaan antaa vastauksia...

Moikka!



Mistähän aloittaisin. Meillä on esikoinen (poika) nyt reilu 4 v ja ajattelin kysyä täältä neuvoja tilanteeseen.



Eli hänellä oli kovasti vaikeuksia puheen kanssa, ei oikeastaan sanonut paljon mitään 2,5 vuoden ikään asti, jotain yksittäisiä sanoja. Aloimme käymään puheterapeutilla tuolloin 3 kk välein ja tämä reilun 1,5 vuoden aikana puhe onkin edistynyt huimasti, nyt ihan ikätasolla kaikki osat. Jotkut kirjaimet vielä vaikeita (esim v joka menee epäselväksi kun koittaa selittää nopsaan). Kielijänne oli todella kireä ja se operoitiinkin viime syksynä.



Poika on aina ollut todella iloinen ja aurinkoinen, vilkaskin. Olin aika pitkään hänen tuosta vilkkaudestaan huolissaan kun tuntui että juoksee vaan ja paahtaa eikä oikein keskity mihinkään. Mutta mielestäni tuo tilanne nyt viimeisen vuoden aikana parantunut, jaksaa tahdä esim hama-helmiä ihan alusta loppuun, pelata lautapelejä loppuun asti (ei tietenkään aina). Ei ole koskaan esim syödessään heilunut eikä muutenkaan ollut lähdössä minnekään eli " levottomuus" on tilannesidonnaista.



Meillä on toinenkin poika nyt reilu 3 v joten vauhtia riittää senkin puolesta koska tykkäävät molemmat juoksuleikeistä ja riehumisesta.



Kaverisuhteissa olisi toivomisen varaa; pojalla ei oikein ole hyvää kaveria päiväkodissa. Yksi poika oli mutta he muuttivat pois, oma poikani puhuu hänestä vieläkin (muutosta kohta 9 kk) ja tietysti oma sydän särkyy kun näkee että toisella vieläkin kaipaus. Ei muut lapset mitenkään karta poikaamme ja leikkiivätkin yhdessä mutta toivomisen varaa olisi leikkiin kutsuissa, poika menee rikkomaan toisten leikkejä jne. Pienryhmässä jaksaa keskittyä kuulemma pkodissakin mutta sitten isommassa ei kuulemma enää keskity.



LTO sanoi eilisessä keskustelussamme että ehkä tämä 2,5 vuoden hiljaisuus näkyy viekä tuossa että sosiaaliset taidot ei ole ikätasolla, kun poika ei niin pitkään saanut itseään ymmärretyksi?



Sitten eilen illalla uimahallissa poika oli taputellut tuntematonta miestä pyllylle... Siis voisiko olla että pojan mielestä siinä ei ollut mitään väärää? Kun LTOkin sanoi että poika kyllä kuuntelee mitä on sanottu mutta ei kuitenkaan noudata sanottua. Tuli vaan mieleen. Ja jos noin on niin sillonhan on kauheaa jos me sanotaan poikaa tuhmaksi? Eli onko poika vaan " tuhma" ja uppiniskainen vai jotain muuta?



Mun pointti tässä on se että en missään nimessä halua että poikamme iloinen ja aurinkoinen olemus muuttuu siksi että on jotain mitä emme hoksaa/tajua. LTO oli sitä mieltä että tarkkaillaan tilannetta syksyyn ja sit katsotaan tarviiko jotain muuita tukitoimia kuin puheterapeutin seurantaa.



Ai niin, poika on tosi välitön ja avoin, rupeaa juttelemaan ihan tuntemattomien kanssa, vaikka penkillä huojuvan puliukon.



Kiitos jo etukäteen jos osaatte antaa edes jotain perspektiiviä / neuvoja / mielipiteitä!