Te jotka elätte puolisonne siivellä...
Eikö asia paina teitä itseänne, tai eikö tilanne koskaan lennä naamallenne esim. riidellessä??? Eikö tunnu nololta vinguttaa korttia tililtä jolle ette ole itse tienanneet euroakaan? Itse en koskaan voisi kuvitella suovani toiselle sitä iloa että pääsisi sanomaan että minähän se rahan tuon tähän taloon niin että.....
Kommentit (53)
Päinvastoin, on kehunut sitä miten hyvin hoidan lapset ja kodin ja ihmetellyt miten pystyn siihen?, hänestä ei siihen olisi. Mun mies pitää meistä huolen, niinkuin minäkin pidän omalla tavallani. Harmi, jos ap:een " mies" ei ole tyytyväinen ap:een tekemisiin.
onko kotihoidontuella tai työttömänä oleva siivellä elävä?
sellasia miehiä jotka eivät halua elättää perhettään? Outoa? Miksi sorrutte sellasiin miehiin? Munat pois jos ei ota vastuuta perheestään
Opiskelen, eikä mulla oo muita tuloja kuin opintotuki, jota ei saa paljon p****akaan. Joten mies meillä rahat yhteiselle tilillemme tuo. Mutta en mä kyllä oo kokenut eläväni mieheni siivellä. Kyllä ne rahat on yhtä paljon mun kuin hänenkin ja kulloisenkin elämäntilanteen mukaan toinen tuo enemmän rahaa talouteen kuin toinen.
Minä hoidan yhteisiä lapsiamme enkä sitä voisi tehdä jos olisin töissä. Työelämän ja isompien tulojen aika on vähän myöhemmin. Nyt eletään näin ja pidetään huoli pikkuisista :)
Vierailija:
sellasia miehiä jotka eivät halua elättää perhettään? Outoa? Miksi sorrutte sellasiin miehiin? Munat pois jos ei ota vastuuta perheestään
Miksiköhän naiset ei sitten halua elättää perhettään? Tekeekö se heistä vastuuttomia? En nimittäin usko, että kovin moni av-mamma riemastuisi jos mies vaan ilmoittaisi, että jäänpä nyt kotiin vuosiksi ja sinä hoidat elatuksen.
Sen sijaan ihmettelen, kun joillakin naisilla on mielestään etuoikeus vaan ilmoittaa, että olen nyt kotona niin ja niin monta vuotta, ja sen lisäksi vielä esittää vaatimuksia elintasosta (isompi asunto, uudempi auto) ilman että miehellä on asiaan mitään sanomista. Kuten joku jo surkuhupaisasti ilmaisikin, että mies on munaton jos ei halua maksaa kaikkea yksin.
Mieheni kanssa asiasta keskusteltiin, ja hän on miesvaltaisessa työpaikassa jossa tienataan suht hyvin. Kertoi vaan, että työkavereina on useita tällaisia " elättäjämiehiä" , joiden vaimo on kotona tai tosi olemattomalla palkalla. Nämä miehet kyllä usein tuskailevat kuinka on raskasta kantaa vastuu yksin vaikka nämä vaimot varmaan juuri mainostavat " yhteisiä rahoja" esim. täällä av:lla. Hyvä esimerkki on entinen pomoni, jolla neljä lasta ja vaimo kotona, vaati vielä tila-autoa ja upouutta taloa. Tämä mies, vaikkakin tosi hyvätuloinen, oli selvästi joskus pinteessä kun vaimo tuhlasi niitä " yhteisiä rahoja" täysin järjettömästi, vailla aikomustakaan mennä itse töihin.
Lasten kotona hoitaminen on arvokasta, mutta pitäisi olla yhteinen päätös.
Ei taida ollakaan näillä naisilla niin hyvä mieli siipeilystä kun pitää älähtää noin kovasti.... Ei äitiyslomalla olo ole siipeilyä, saahan silloinkin rahaa jotka olet itse tienannut. Tarkoitan siipeilyllä juuri näitä naisia jotka ovat kotona vuosikausia, töihinmeno ei edes kiinnosta ja miesraukka painaa pitkää päivää ja sitten emäntä kehtaa valittaa kun mies ei ole koskaan kotona. Raha kyllä kelpaa ja sitä tosiaan kulutetaan surutta ja muistetaan vielä leuhottaa naapureille kuinka on taas laitettu uutta kotiin ja matkakin on tilattu. Mua hävettäis leuhkia jos en itse ole tienannut rahoista penniäkään.
Ap on ilkeämielinen ja se jos mikä on säälittävää. Ap ei myöskään näe kun se yhden ja ainoa oikean tavan elää perhe-elämää.
Mä olen töissä, mutta ystäväni " siipeilee" . Mä olen suoraan sanottuna kateeellinen hänelle. Ystäväni mies ei ole mikään mies-rukka vaan rehti mies, joka osaa sanoa mielipiteensä. Yksi rehellisimmistä ja suorimmista miehistä jonka tunnen, se on nimittäin mun isoveljeni. Heillä menee hyvin ja toisella on mahdollisuus olla kotona lasten kanssa, joten miksi ei olisi?
Esim. meidän perhe näyttää juuri siltä kuin eläisin herroiksi mieheni kustannuksella. Totuus on kuitenkin toista; olen kotona vaikean sairauden takia ja todellisuudessa elätän meidät molemmat, koska minulla on törkeän suuri perintö.
mutta en kyllä hirveästi viitsisi kailottaa niillä ostamisilla ja matkoilla kun itse ei ole laittanut tikkua ristiin rahojen eteen.
En mäkään kerro, että olen kotona kun on kerran varaa olla tekemättä töitä. Omia pääomatuloja sen verran ettei tarvii siivellä elää vaikka se monesta siltä juuri näyttää.
kumpikaan ei ajattele asiaa niin että toinen voisi mitenkään elää toisen siivellä. Kumpikin tekee oman osansa yhteisen perheen ja sen elannon puolesta, kumpikin omalla tavallaan ja työllään, olipa se sitten palkkatyö tai kotityö. Meille ei asiasta ole koskaan tullut minkäänlaista ongelmaa. Välillä on vaimo ollut kotona lapsia hoitamassa ja mies töissä, välillä mies kotona hoitovapaalla ja vaimo töissä. Nyt on molemmat töissä ja se kumpi tienaa enemmän, maksaa perheen menoista suuremman osan, luonnollisesti. Miksi tuollaisesta asiasta pitäisi väkisin tehdä mitään ongelmaa?
eikö kellään riidellä rahasta. Eli se toinen nyt siivellä tai ei, mutta jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, eikö kukaan koskaan saa riitojen yhteydessä ns. silmilleen, että joo oleppa hiljaa minähän sen leivän pöytään tuon.
Vierailija:
eikö kellään riidellä rahasta. Eli se toinen nyt siivellä tai ei, mutta jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, eikö kukaan koskaan saa riitojen yhteydessä ns. silmilleen, että joo oleppa hiljaa minähän sen leivän pöytään tuon.
Vain täysin idiootti juntti lausuu riidan keskellä, etät oleppa hiljaa, minä tienaan enemmän kuin sinä...
Vierailija:
eikö kellään riidellä rahasta. Eli se toinen nyt siivellä tai ei, mutta jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, eikö kukaan koskaan saa riitojen yhteydessä ns. silmilleen, että joo oleppa hiljaa minähän sen leivän pöytään tuon.
Tutkimusten mukaan eniten perheissä riidellään juuri rahasta (ja kotitöistä). Ota huomioon, että suuri osa vastaajista on kotiäitejä, joten tottakai HEILLE yhteiset rahat on paras ratkaisu: jättää sen ikävän tienaamisen miehelle ja hokee vaan että ollaan yhtä perhettä. Kumma juttu, että tämä " yhteisyys" päättyy tasan siihen jos mies lakkaa tienaamasta; onhan täälläkin pohdittu, koska jätän tuon ukon kun on jo kaksi viikkoa ollut työttömänä.
Näyttäkää yksikin perhe, jossa nainen tuo pyyteettömästi rahat taloon ja mies voi jäädä kotiin tuhlailemaan. Aivan, ei sellaista ole.
Voi että huvittaa lukea näitä. Sama kaava lähes joka viestissä, mies tienaa kymppitonnin, minä en mitään, meillä on yhteiset rahat. Niinpä tietenkin...
Vierailija:
Vierailija:
eikö kellään riidellä rahasta. Eli se toinen nyt siivellä tai ei, mutta jos toinen tienaa huomattavasti enemmän, eikö kukaan koskaan saa riitojen yhteydessä ns. silmilleen, että joo oleppa hiljaa minähän sen leivän pöytään tuon.Tutkimusten mukaan eniten perheissä riidellään juuri rahasta (ja kotitöistä). Ota huomioon, että suuri osa vastaajista on kotiäitejä, joten tottakai HEILLE yhteiset rahat on paras ratkaisu: jättää sen ikävän tienaamisen miehelle ja hokee vaan että ollaan yhtä perhettä. Kumma juttu, että tämä " yhteisyys" päättyy tasan siihen jos mies lakkaa tienaamasta; onhan täälläkin pohdittu, koska jätän tuon ukon kun on jo kaksi viikkoa ollut työttömänä.
Näyttäkää yksikin perhe, jossa nainen tuo pyyteettömästi rahat taloon ja mies voi jäädä kotiin tuhlailemaan. Aivan, ei sellaista ole.
Ei tunnu missään!
Meillä aina vuoroin vieraissa ;-)
Nykyisen miehen kanssa mä olen pari kuukautta hoitamassa meidän poikia hoitovapaalla. Sitten osat vaihtuu ja mies jää hoitamaan meidän molempia poikia puoleksi vuodeksi (myös sitä mun aikaisemman suhteen lasta) ja ei tulisi pieneen mieleenkään sitten nostaa kissan häntää siitä, että MINÄ tienaan rahaa ja hän ei, kun nyt vielä sattuu jättämään parempipalkkaisen duuninsa hoitaakseen meidän perheen poikia.
Myös exän kanssa oli asiat samoin. Mä olin siipiveikkona hoitovapaalla hoitamassa lasta n. 7kk. Sitä ennen olin taas elättänyt opiskelevaa miestä 2,5 vuotta. Ei tuntunut missän.
Mutta yksi vakava kysymys ap sulle. Mitä jos sä sairastut vakavasti ja joudut miehesi tulojen armoille? Mihin perustat ihmisarvosi? Mikä arvo on sellaisella vammautuneella ihmisellä joka ei pysty töissä enää vaikka käymään (kuvitellaan vaikka auto-onnettomuus tai rappeuttava sairaus nuoruusiässä).