Te jotka elätte puolisonne siivellä...

tasa-arvoisessa suhteessa eletä " yhteisillä rahoilla" eikä kenenkään siivellä. Kun mieheni opiskeli ja ite kävin töissä, minä maksoin enemmän ja nyt kun oon äitiyslomalla ja hän töissä, niin hän maksaa. As simple as that...

Vai ketä tällä viestillä tarkoitit?

Onko siivelläeläjä myös huonommin tienaava osapuoli vai sellainen, jolla ei ole mitään omia tuloja?

kamulleni: puoli vuotta seurustellut, mies rauhanturvaajana ja siis ulkomailla lähes kokoajan. Ostaa naiselle (yh) ihan mitä vaan nainen keksii pyytää ja naisella on nälkä kasvanut syödessä. On jo laittanut miehen ostamaan uuden asunnon ja hulppeat huonekalut sekä auton. Soittaa myös miehelle usein ja käskee laittamaan tilille rahaa. Mies on tosi hyväuskoinen hölmö, tää nainen nimittäin pettää miestä ainakin kahden " vakiohoidon" kanssa. Joillain on pokkaa...

Koen tekeväni panokseni tämän perheen eteen hoitaessani lapsia ja kotia. Mies nimenomaan toivoo minun olevan kotona. Ja kyllä minäkin olen joutunut luopumaan urastani voidakseni olla kotona.

ajattelisitko silloinkin miehestäsi että vittu mikä siipeilijä, pärjätköön omillaan..



Minä hoidan kotona lapsia ja se on mieheni ja minun mielestä arvokasta " työtä" Ja ei, ei minua hävetä ostaa ruokaa lapsilleni sekä minulle ja miehelleni miehen kortilla.



Ja ei, mieheni ei ole koskaan vittuillut minulle rahasta, sen verran fiksun olen onneksi saanut omakseni:)

Tuttavani löysi itselleen naisen alle vuosi sitten. Nyt on jo ostanut heille omakotitalon. Nainen lopetti työtkin, koska " Kyllä tuo mun mies mut elättää." Mies tekee reissuhommaa, on kotona joskus, mutta kustantaa siis tämän naisen elämisen. No, jos se hänelle sopii niin...

minun ja mieheni ajatusmaailma eroaa sinun ajatusmaailmastasi. Meillä kaikki talouteen tuleva raha on yhteistä rahaa. Mieheni arvstaa sitä että jaksan hoitaa lasta kotona tämän ollessa pieni ja jakaa palkkansa mielellään. Joskus nuorempana oli aika jolloin minä elätin miestäni. Meillä ei riidellä KOSKAAN rahasta, eikä mieheni ole saanut minua tuntemaan itseäni siivellä eläjäksi...nämä keskustelupalstat ovat hoitaneet sen homman :D

Aikansa kutakin. Jos päättää alkaa joskus opiskelemaan, se on sitten mun vuoro elättää. Aina elämäntilanteen mukaan. Niin kai se parisuhde pelaa. Ei tässä lasketa ja kytätä, kumpi tienaa tai tuhlaa enemmän.

Minähän vain kysyin uteliaisuudesta ja kyse oli siis todellakin niistä pariskunnista missä toinen on kotona eikä tienaa euroakaan.

ikinä ei oo rahasta riidelty

Minä tunnen yhden ihan todellisen siivelläeäläjän. Tuli vahingossa raskaaksi miehelle, josta ei ole koskan suuremmin välittänyt. Muutti lastensa kanssa miehen luo. Ei rakasta miestään, mutta ei voi lähteä, sillä menettäisi auton ja katon päänsä päältä. Eivät edes nuku samassa huoneessa, joten mies ei tällä kaupalla saa mitään. Nainen ei siivoa tai hoida kotia muutenkaan. Mies käy grillillä syömässä.

ap taitaa olla vähän keskenkasvuinen vielä. kannattaisi muuten vahvistaa sitä olematonta parisuhdetta. sulla on elämästä vielä paljon opittavaa.

Kun menimme naimisiin, minä olin töissä ja mies opiskeli. Hetken olimme molemmat töissä. Sitten mies teki uuden tutkinnon, johon laitoimme yhteiset säästömme ja sen vuoden ajan elelimme minun äp-rahoilla. Nyt mies tienaa paremmin kuin minä, ja siten kustantaa enemmän menojamme.



Ainoa, mikä ei tule olemaan meille yhteistä, on mahdollinen perintö. Jos saan maa/metsäomaisuutta äitini suvun puolelta, niin siitä teemme avioehdon. Mahdolliset tuotot noista tulisivat kyllä yhteiseen kassaamme, siitä ei ole kyse. Vaan ainoastaan suojaisin sillä sen, että erotilanteessa maat jäisivät edelleen suvulleni.

saan kotihoidontukea, mutta mies antaa ilomielin mulle pankkikorttinsa ettei lasten tarvii mennä päiväkotiin!

Vierailija:

Eikö asia paina teitä itseänne, tai eikö tilanne koskaan lennä naamallenne esim. riidellessä??? Eikö tunnu nololta vinguttaa korttia tililtä jolle ette ole itse tienanneet euroakaan? Itse en koskaan voisi kuvitella suovani toiselle sitä iloa että pääsisi sanomaan että minähän se rahan tuon tähän taloon niin että.....

Johtuen varmaan siitä että sitä on. Ja se ei myöskään ole noloa, koska tämä on meidän molempien yhteinen päätös, että minä olen kotona nyt, tulevaisuudesta ei vielä tiedetä.

Mä olen todella pahoillani siitä jos sulla on mies, joka käyttäytyisi niin kuin aloituksessa kerroit, ilkkuisi ja olisi pahansuopainen. Pitää muuten kertoa tähän se että, kun tavattiin 10 vuotta sitten, mieheni oli " köyhä" opiskelija, ja oli sitä vielä vuodenverran silloinkin kun oltiin jo muutettu yhteen, minä kävin töissä kokopäiväisesti ja elätin meitä pitkälti. Silti me ei ikinä silloinkaan riidelty rahasta.

Piti vielä se kertoa että, mä en edes koe eläväni mieheni siivellä. Mä hoidan kotia ja lapsia, mies tekee paljon töitä. On erittäin tyytyväinen siihen mitä teen, ja siihen minkälainen olen vaimona ja äitinä. Me ollaan perhe ja vedetään yhtäköyttä.

Eivät ne rauhanturvaajat uskollisia ole. Varsin monta tuntenut, ja kaikki samaa kertoneet.



Kosovossa esim. on jokaisen rauhanturvaajien " kasarmin" kupeessa ilotalo, itse asiassa yhdysvaltain yksikössä se ilotalo on alueen sisällä...!:(

Ja totta kai se painaa tuhannen tonnin painolla koko ajan. Mutta kun vaihtoehdot on aika vähissä. Itsemurhaa ei saa tehdä. Tänään olin pitkästä aikaa psykiatrisella poliklinikalla kartoittamassa tätä mun ongelmaa. Haastattelija sanoi että näkee edessään uupuneen ihmisen.

Vierailija:

Ja totta kai se painaa tuhannen tonnin painolla koko ajan. Mutta kun vaihtoehdot on aika vähissä. Itsemurhaa ei saa tehdä. Tänään olin pitkästä aikaa psykiatrisella poliklinikalla kartoittamassa tätä mun ongelmaa. Haastattelija sanoi että näkee edessään uupuneen ihmisen.

Tollaseen en edes mä kehtais.

Mä myös elän mieheni siivellä. Mutta mä myös pidän itsestäni huolta, sen lisäksi että hoidan lapset ja kodin. Mutta jos mä tulisin hulluksi, niin toivon että en olis niin hullu että en tajuais erota miehestä ja päästää häntä pahasta. Ei susta oikeesti ole mitään hyötyä. Sä varmaan tuotat vaan surua sun miehelle, toivottavasti teillä ei ole lapsia.

t. 21