Te joille ei enää tule lapsia

Meillä kaksi lasta ja enempää ei ole suunniteltu. Toisaalta kyllä haikeaa, ettei tule koettua enää sitä käsien tärinää kun testi näyttää plussaa, niitä ensimmäisiä liikkeitä ja sitä kokemusta kun lapsi nostetaan rinnan päälle.

ekaa hetkeä vastasyntyneen kanssa. Kun ihan pienen kanssa on vielä niin helppoa! Saa vain imettää ja vauva nukahtaa uudelleen.



Sitten kaipaan myös n. 1-2 -vuotiasta lutusta olentoa. Joka halailee aamuisin:).



Mutta kyllähän nämä 3 riittävät meille aivan hyvin. Enempää en jaksaisi!

Välillä on ollut haikeaa, varsinkin kun se oma toinenkin vaavi oli pieni ja kasvoi mutta kun nuorempi tuli kolme vuotta ei ole tehnyt enää mieli uutta lasta, ikinä.

En jaksa sitä vauva-aikaa. Nämä lapset riittää, näissäkin on huolehdittavaa tarpeeksi. On sitä muutakin elämässä mitä tehdä, kuin olla synnytysautomaatti ja kotiäiti (sillä sitä se merkitsisi minulle ainakin jos vielä yhdenkin pyöräyttäisin).

joka ilmenee silloin kun pakkaan noita vauvanvaatteita ja -tarvikkeita pois nuorimman kasvaessa. Nyt vielä alle vuoden vanha...



Mutta toisaalta äärettömän huojentavaa ajatella, ettei enää tarvitse synnyttää eikä kulkea 247 huutavan vauvan kanssa zombiena. Tämä nuorin kun valvottaa edelleen ja olen aivan naatti.



En kaipaa kivuliasta raskausaikaa enkä hemmetinmoisia tahtomattani luomusynnytyksiä, joissa sykkeet romahtaa ja tulee hätätilanne. En kaipaa sitä kun olen kivusta niin loppu, etten jaksa edes kysyä kumpi sieltä syntyi.



En kaipaa sitä epätoivon tunnetta kun vauva on itkenyt suoraa soittoa neljättä tuntia ja tunnin päästä esikoinen jo herää (jos on edes nukkunut). Ehei.



Olen kiitollinen näistä kahdesta rakkaasta, mutta terveyteni ei kestä enempää. Se on nyt siinä.

halusin muksuja aina vähintään viisi mutta mies halusi eron kun lapsia kolme. Jos tässä ikisinkuksi jää niin eipä niitä taida enää tulla. Siitä voisin olla exälle katkera.

Nyt olo on sellainen, että haluan nauttia näistä ja isommatkin ovat ihania!

Vauva-aika oli niin ihanaa. Vauvan tuoksu ja luottavainen ihmettelevä katse syvälle silmiin oli niin ihanaa.



Meillä on nyt kolme lasta, mutta ei heitä siksi ole tehty että vauvat on niin ihania vaan siksi että perhe on hieno asia silloinkin kun lapset on aikuisia ja perustavat jo omia perheitään. Kolme lasta on hyvä määrä kun on enemmän kuin se yksi sisarus. Tähän on hyvä jäädä.

Minulla ei ole ikinä ollut vauvakuumetta. Kaksi lasta on kyllä olemassa(18v ja 8v)



Koskaan en ole tuntenut mitään haikeutta siitä että lapsia ei enää tule. Aivan outo ajatuskin. Puhumattakaan että haikailisin raskausaikaa, synnytystä tai pikkuvauva-aikaa. Juu ei, ei kiitos minulle. Aivan puistattaa..

Kai mä olen jotenkin tunnevammainen tai muuten kylmä ihminen.

Meillä on jo kolme pientä pampulaa ja silti kärsin loputtomasta vauvakuumeesta. Varsinkin synnytys oli niin ihanaa ja onnensekaista aikaa sen jälkeenkin, ajattelen sitä haikeena. Varmaan joutuu vielä vääntää ainakin yhden, sellanen iltatähti oisi kiva. :)

Mutta toisaalta äärettömän huojentavaa ajatella, ettei enää tarvitse synnyttää eikä kulkea 247 huutavan vauvan kanssa zombiena. Tämä nuorin kun valvottaa edelleen ja olen aivan naatti.

En kaipaa kivuliasta raskausaikaa enkä hemmetinmoisia tahtomattani luomusynnytyksiä, joissa sykkeet romahtaa ja tulee hätätilanne. En kaipaa sitä kun olen kivusta niin loppu, etten jaksa edes kysyä kumpi sieltä syntyi.

En kaipaa sitä epätoivon tunnetta kun vauva on itkenyt suoraa soittoa neljättä tuntia ja tunnin päästä esikoinen jo herää (jos on edes nukkunut). Ehei.

Olen kiitollinen näistä kahdesta rakkaasta, mutta terveyteni ei kestä enempää. Se on nyt siinä.

Edellisestä vauvakuumeestani on noin 6v. Sen jälkeen meille on syntynyt kaksi lasta ja rankaa on ollut. Lainaamassani tekstissä on paljon tuttua. Meillä nuorempi nukkui kokonaisen yön ensimmäistä kertaa 2-vuotiaana ja näin jälkeenpäin ajatellen en tiedä miten jaksoin. Mulle univaje on aina ollut sietämätöntä. Olen ollut helpottunut, ettei enää tarvitse enkä olisi ikinä koskaan voinut kuvitella, että olen tässä pisteessä missä nyt. Nuorempi on nyt vajaa 3v ja ehkä meille kuitenkin tulee vielä kolmas vauva... Toisaalta, ehkä olisi syytä pysyä vaan järjissään.

ja asia päätettiin jo kuopusta odottaessani. Nyt on hyvä. Tietty haikeus toki on jäänyt synnytyksistä ja imetyksistä (raskaana olemista en kaipaa), mutta ei ole sellaista tunnetta, että joku vielä puuttuisi. Sitä paitsi mä olen 43-vuotias.

Nyt elämä on selviytymistä ja en voisi kuvitellakaan enempää lapsia. Ei ole haikeutta. Haikeudella muistelen näin joulun alla meidän onnelista perhe-elämää. Ex suunnittelee vauvaa uuden avokkinsa kanssa : (

Sairaus myös esteenä, riskejä raskaudessa aivan liikaa. Sijaisperheenä ehkä voisimme toimia yhdelle tai kahdelle lapselle, sitten kun omat ovat noin 10-vuotiaita.

ja enempää ei tule. Ehkä. Kuopus on nyt yhden ja aivan syötävän söpö, herättänyt minussa hirvittävän kovan on-off vauvakuumeen. Järki sanoo että älä, älä, älä mutta biologia minussa sanoo, että anna akka palaa.



Olen aina ollut järki-ihmisiä mutta nyt olen tainnut kohdata voittajani.

Paljon raskaustestin teon aiheuttamaa käsien tärinää kauemmin kesti pahoinvointi, selkäkivut, ennen aikaiset supistukset, huoli siitä onko kaikki hyvin, ainainen pissahätä, närästys ja synnytyskivut (joiden vallassa puolet meistä vannoi ettei enää koskaan) sekä ne pitkään kestävät valvomiset ja taas huoli siitä onko kaikki hyvin, uhmakohtaukset ja teini-iän kapinakin sitten joskus.



Hyviä hetkiä on ja niiden avulla jaksaa, mutta ei se niin autuasta ole että lapsia ihan tehtailemalla tekisi. Kyllä meillekin kaksi kultaista riittää. Ja heidän kanssa tulee onnen hetkiä edelleen.