Mitä on vapaa-ajattelu?
Toisinaan tällä keskustelupalstalla puhutaan vapaa-ajattelijoista. Siis ihmisistä jotka ajattelevat oman näkemyksensä mukaan vapaasti. Mutta mitä tämä vapaa-ajattelu oikeastaan on?
Kun tutkin asiaa Vapaa-ajattelijan liiton kotisivulta, huomaisin, että kyseessä on uskonnottomien ihmisten etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö, jonne ovat tervetulleita tietynlaisiin uskomuksiin uskovat ihmiset.
Vapaa-ajattelijoita ovat ihmiset, jotka uskovat " vapaasti" esim. tieteelliseen maailmankuvaan, järkiperäiseen argumentaatioon ja ateismiin.
Jos joku sanoo, että minä ajattelen ihan vapaasti, että Jeesus on Herra ja että on olemassa taivas ja helvetti, niin tällainen " vapaa-ajattelu" ei ole sopivaa Vapaa-ajattelijain liiton ihanteiden mukaan.
Huomaamme, että vapaa-ajattelu on rajattua, rajoittunutta uskonharjoittamista. Se on yksi kuppikunta, jossa uskontoon kielteisesti suhtautuvat ihmiset pitävät keskenään yhtä.
Nämä tosiasiat huomioon ottaen käsite " vapaa-ajattelu" kuulostaa suorastaan tragikoomiselta.
Kommentit (40)
zkelvin:
Ymmärrän tämän siitä näkökulmasta, että jokaisen on tarve selittää maailmaa omasta elämänkatsomuksestaan käsin. Pidän kuitenkin hiukan ylimielisenä tapaasi rinnastaa muulla tavoin uskovat pieniin lapsiin. Vaikka toisaalta, Jeesushan sanoi, että meidän pitäisi tulla lasten kaltaisiksi. Ehkäpä se kapinointi ja kyseenalaistaminen onkin hyvästä.
Oletpa herkkä reagoimaan. Vai ylimielisenä? Kyseessähän oli pelkkä arkinen vertaus. Ota nyt vähän rennommin ;-)
Minun mielestäni siis. Joku muu voi nähdä asian toisin. Jos tästä vielä enemmän rauhoitun, nukahdan :)
Lähinnä toivoisin, että ottaisit huomioon sen, että tässä keskustelussa on mukana ihmisiä, joiden elämänkatsomus ei ole sama kuin sinulla ja kypsänä aikuisena, joka on varma omasta näkemyksestään sinulla pitäisi olla valmiudet keskustella samalla tasolla toisten kanssa. Itsensä toisten yläpuolelle asettamisella on taipumus aiheuttaa närkästystä.
zkelvin:
Lähinnä toivoisin, että ottaisit huomioon sen, että tässä keskustelussa on mukana ihmisiä, joiden elämänkatsomus ei ole sama kuin sinulla ja kypsänä aikuisena, joka on varma omasta näkemyksestään sinulla pitäisi olla valmiudet keskustella samalla tasolla toisten kanssa. Itsensä toisten yläpuolelle asettamisella on taipumus aiheuttaa närkästystä.
Minulla ei ole kyllä itselläni mitään mielenkiintoa asettua toisten yläpuolelle. Mitä minä sellaisella asemalla tekisin? Taitaa olla niin, että tämä ylimielisyysasia on nyt kyllä joidenkin lukijoiden korvien välissä.
Mutta kristinuskoa puolustan. Tyylilleni uskollisena ¿ asiallisesti.
Aika surullista. Mulla ei ole uskontoa, mutten silti näe elämäntehtäväkseni vastustaa uskontoja. Näen, että monelle uskonto tuo paljon hyvää elämään ja hyvä niin. (Eri asia sitten on uskonnon käyttäminen omien tarkoitusperien ajamiseen.)
Esimerkit kristillisestä elämäntavasta sopivat moneen muuhunkin uskontoon. Ja ihmeellistä kyllä, moraalisen koodin luominen on mahdollista jopa uskonnottomille. Ei tarvitse lukea Raamattua tajutakseen, että esim. varastaminen on väärin. Ero on ehkä siinä, ketä vastaan uskova ja uskonnoton kuvittelevat rikkovansa väärin tehdessään (jumalaa/jumalia vai muita ihmisiä). Lopputulos on silti usein sama.
kolmo3nen:
Kristinuskon mukaista on itse asiassa ajattelu " joka ei ole meidän puolellamme, on meitä vastaan" ja tuo löytyy kahdesta eri evankeliumista Jeesuksen itsensä sanomana.Kysyisin nyt että mitä satanistit protestoivat kristillisessä elämänavassa? Yksiavioisuuttako? Tappamisen kieltämistäkö? Lähimmäisen ja elämän kunnioittamistako? Sitä, kun sanotaan älä varasta?
enkä myöskään sitä että korkea ÄO olisi pelkästään hyvä asia.
scarlett80:
Älä laita sanoja suuhuni. EN ole sanonut että kaikki uskovat olisi tyhmiä ja ateistit älykkäitä enkä myöskään sitä että korkea ÄO olisi pelkästään hyvä asia.
Et olekaan. Minähän niin sanoin. Minä sanoin uusia, täsmentäviä ajatuksia aiempaan keskusteluun liittyen.
Ensin katsoin, että onko ne kaikki tutkimukset tehty 60- ja 70-luvuilla, jolloin erityisesti USA:ssa eleltiin " vapaan rakkauden" aikaa. Se olisi saattanut värittää tutkimustuloksiakin tiettyyn suuntaan, mutta ensimmäiset tutkimukset olivat kyllä jo 1920-luvulta. Tuorein tutkimus kyllä oli jo lähes 30 vuotta vanha. Onkohan niitä tuoreempia olemassa?
Olen myös joskus kuullut mikä se korrelaatio on, en muista tarkasti mutta hyvin negatiivinen se on.
pakanasivuja. Ei kyllä antanut oikeastaan mitään uutta. Edelleen kantani on, että satanismi ja saatanan palvonta niputetaan samaan kategoriaan jahka olemme maallisen elämämme loppuun päässet ja siirtyneet rajan tuolle puolen. Uskoimme sitten mitä uskoimme. Muuttuuko rauta pehmeäksi uskomalla? Jos lyömme päämme seinään, säilymmekö vahingoittumattomana uskomme avulla? Jne. Vaikka uskoisimme mitä tahansa kuoleman jälkeisestä olotilastamme, emme voi tosiasioita kuitenkaan muuttaa. Satanistien ajattelu " heikot sortuu elontiellä" kuva oikein hyvin tämän ajan ihmisten ajattelua, ja jos Jeesus ei ajattelumaailmaa ole päässyt kirkastamaan, ajatukset ovat juuri tuonkaltaisia...
Satanistien mielestä saatanan palvonta on käänteistä kristinuskoa. Mutta kyllä minusta myös satanistien ajattelu kuullostaa myös melko käänteiseltä suhteessa kristillisyyteen.
kolmo3nen:
Vaikka uskoisimme mitä tahansa kuoleman jälkeisestä olotilastamme, emme voi tosiasioita kuitenkaan muuttaa.
Tässä on varmaan se perusongelma: mikä sinulle on tosiasia, on minulle spekulaatiota ja harhaa. Siis kaikkea muuta kuin tosiasia.
Mitä kuolemiseen tulee, tärkeintä on elää elämänsä niin, että vaikka kuolema tulisi minä hetkenä hyvänsä, jättää taakseen hyviä tekoja ja myötätunnon siemenen. Se, miten olemme elämämme eläneet, se on tosiasia, jota ei voi muuttaa.
tuo. Uskoa ei voi saada itse aikaan. Se, mikä oikeasti mua surettaa, on että ihmiset suhtautuvat välinpitämättömästi siihen mahdollisuuteen, että taivas ja helvetti olisivatkin olemassa. Sillä jos on olemassa 1%:nkin mahdollisuus, että helvetti on olemassa, eikö kannata selvittää se, ettei sitten kun on liian myöhäistä, kun kaikki on peruuttamatonta, joudu katkerasti itkemään iänkaikkista kohtaloaan:(.
taivaan ja helvetin olemassaolo ei poista sitä asiaa, etteikö todella kannata elää elämänsä niin, että kuolipa mikä hetki tahansa, voisi kuolla hyvällä omalla tunnolla, läheistensä kanssa sovussa. Niin ettei mikään asia ole jäänyt selvittämättä ja että rakkaus saisi olla jälkemme meistä.
En nyt kyllä ymmärtänyt, minkä voi havaita ympärilleen katsomalla. Enkä myöskään sitä, mistä negatiivisesta korrelaatiosta puhuit.
Edelleen yleistämättä ja kritisoimatta.
Scarlett! Sulla on hyvä huumori:)! Pointsit sille:)!
Tässä tapauksessa se on muistaakseni jotain -800.
Eli -800 korrelaatiota ei voi ainakaan tilastollisesti olla olemassa.
Eli se, että jostain ei ole löydetty konkreettisia, mitattavissa olevia todisteita, ei merkitse, ettei sitä ole olemassa.
Ei ole yhtään sen fiksumpaa, totuudenmukaisempaa eikä varsinkaan järkevämpää uskoa ettei Jumalaa ole olemassa kuin uskoa, että Hän on olemassa. Ei ole olemassa mitään faktatietoa joka varmasti osoittaisi ettei Jumalaa ole olemassa. Siksi en pidä rakentavana keskustelua siitä, kummat ovat keskimäärin fiksumpia, älykkäämpiä tai järkevämpiä, uskovat vai ei-uskovat.
Ihan vaan välikommenttina alkuperäiseen kysymykseen kantaa ottamatta...
Järkiperäinen argumentaatio ja uskonto käyvät hyvin huonosti yksiin joten siltä osin vapaa-ajattelijoiden linja on ihan järkeenkäypä.
Think about it.
scarlett80:
Näin tarkasti en pyrkinytkään vertailemaan. Tarkoitin vain että uskovissa ja ei-uskovissa on älykkäitä. Ettei nyt synny sellaista kuvaa, että uskovat ovat satavarmasti vain tyhmiä.
Mutta jos älykkyyteen mennään tarkemmin, niin sekin riippuu siitä, miten älykkyys määritellään. Tiedän huippuälykkäitä (pelkällä tietoasteikolla mitattuna), jotka ovat sosiaalisissa suhteissaan ja tunne-elämässään varsin heikoilla. Sinne saakka äly ei oikein riitä.
Mutta sellaista se on. Tämä aika tahtoo ihannoida pelkästään tietoälykkyyttä. Kuitenkin tietoälykkyys on vain yksi älykkyyden muoto.