KIRJALLISUUSTIETEITÄ OPISKELLEITA PAIKALLA? Kumpi parempi valinta -

ijan tuotantoa. Englanti on yliopistolla hallittava, opiskeli mitä teoriaa tahansa, sillä paljon tenttikirjallisuudesta ja etenkin syventävien opintojen teoriakirjallisuudesta on tieteellistä englantia...Mutta muita kieliä ei välttämättä tarvitse. Yleisen kirjallisuustieteen prosemma ja gradu voivat olla aiheeltaan mitä vaan, myös teoreettisempia, ei siis vain yhden teoksen/kirjailijan tuotannon pohjalta tehtyjä. Ja jos itse teos/teksti ei ole tutkimuksen varsinainen kohde, myös käännöstä voi käyttää lopputyön lähteenä. Tentteihin luetaan joka tapauksessa suomennokset, kun maailmankirjallisuuden klassikkoja päntätään.



Itse osaan enkun, mutta en mitään muuta kieltä alkeita enempää (virkamiesruotsin selvitin hampaat irvessä), ja juuri sain vitosen yleisen kirjallisuustieteen prosemmasta. Myös kurssisuoritukset ovat tasaisesti nelosta ja vitosta; yksi ainoa kolmonen on perus- ja aineopintoihin mahtunut. Minusta yleinen kirjallisuustiede on mielenkiintoisempaa ja yleissivistävämpää kuin kotimainen kirjallisuus, ja niin monia maailmanhistorian ja kulttuurin tekijöitä ja virtauksia sivuavaa, että sitä opiskellessa oppii vaikka mitä. Taiteenparadigmoista, kulttuurista, historiasta, yhteiskunnasta, tieteiden kehityksestä...Kotimaisen kirjallisuuden opiskelussa oppii sitten tietysti syvällisempää ymmärrystä omaa kulttuuria kohtaan. Mutta aikajana on lyhyempi, ja kyseessä vain yksi kulttuuri.



Työllistymiseen en osaa sanoa mitään; minustakin tulee ope...

en tosiaan ajatellut että suomen kielen opinnot olisivat noin laaja-alaisia. Olen kuvitellut että niissä tankataan vain jotain kielioppisääntöjä (sijapäätteet jne). Typerä ajatus, myönnän. Tuskin saataisiin ihan noilla jutuilla pelkästään täytettyä usean vuoden opintoja....



Lisää kommentteja kaivataan aiheeseen perehtyneiltä :)



* ap täällä ihan hämmästyneenä hyvistä ja asiallisista vastauksista *

suomen kielen opinnoissa voi suuntautua juuri niin kuin haluaa. Esim. yleisesti kielitieteellisemmin tai pragmaattisemmin kuin kieliopillisemmin...Voi vaikka lukea kognitiivista kielitiedettä tai keskustelunanalyysia. Siis sitä, miten kielen käyttö sitoutuu psykologiaan ja ihmisen ajatustoimintaan. Tai sitä, miten kieltä käytetään; yhteiskunnassa, ihmissuhteissa, tunteiden ilmaisussa, vallan välineenä jne. Tai vaikkapa sitä, miten lapsi omaksuu kielen, ja mihin kognitiivisiin ja psyykkisiin prosesseihin ja kehitysvaiheisiin se liittyy. Todella mielenkiintoisia vaihtoehtoja on suomen kielen laitoksen tarjonta pullollaan! Vain muutama kurssi ko. aineessa on pakollisia kielioppeja ja fonetiikkaa, ja - usko pois ap - KAIKISSA opinnoissa on näitä teoreettisia pakkopullakursseja! Tieteenalan perusteet, sen termit ja teoriat, kun on opiskeltava aluksi. Sitten aineopinnoista eteenpäin voi suunnitella enemmän itse opintojaan.



Sinuna valitsisin nyt joko tuon yleisen tai kotimaisen kirjallisuustieteen pääaineeksi. Opiskelisin sitä vuoden verran (perusopinnot) ja sitten valitsisin sivuaineen. Fiksu sivuaine olisi tuo suomen kieli...Voithan yliopiston sisällä tutustua sitten tarkemmin opinto-oppaisiin ja kurssitarjontaan/-sisältöihin.



Itse olen opiskellut sekä yleistä- että kotimaista kirjallisuutta. Minusta yleinen ei ole sen " teoreettisempaa" kuin kotimainenkaan. En oikein edes ymmärrä, mitä sillä väitteellä tarkoitetaan. Pääpaino on molemmissa oppiaineissa kaunokirjallisissa teoksissa, joita käydään läpi ja opiskellaan huomioiden teoria teosten " ympärillä" : erilaiset taiteen- ja tieteenparadigmat ja kulttuuris-historialliset kontekstit.



Tosi kiinnostavia oppiaineita kaikki; siis suomen kieli, ja molemmat kirjallisuustieteet. Siitä vaan pääsykoekirjat käteen!

Vastaavasti monet luulevat, että suomen kieli yliopistossa on samaa kuin äidinkieli koulussa.



Totta kai opiskelujen alussa varmistetaan, että pohja on kunnossa ja esimerkiksi sijamuodot ja lauseenjäsennys hallussa. Siihen on varauduttava, mutta kielenhuolto ja (deskriptiivinen) kielioppi muodostavat vain osan opinnoista.



Työelämässä suomen kielen ammattilaisen odotetaan osaavan tuottaa tilanteeseen sopivaa kieltä, joten joskus joutuu kyllä pänttäämään myöhemminkin, jotta aina ei tarvitse tarkastaa yksityiskohtia lähteistä.



Ainakin kotimaisen kirjallisuuden opintojen alkuvaiheessa on varsin samaan tapaan perusasioiden pänttäämistä, sillä kirjapakettitenteissä pitää hallita kirjallisuudentutkimuksen kieli ja analyysimenetelmät.



Terv. suomen kielen tutkija

Keskustelupalstojen kielimuotoon kuuluvaa spontaaniutta se vain on. ;)



Kannattaa myös huomata, että sivuaineoikeuden saaminen ei välttämättä ole aina helppoa, joten sitä kannattaa hakea mahdollisimman varhain, jotta voi suunnitella opintoja vapaammin.



Terv. tutkija

Voit erikoistua vaikka kielen kehitykseen ja vaihteluun, esim. murretutkimukseen, kielioppiin, sanastoon ja semantiikaan (eli kielen merkityksien tutkimukseen), kiellelliseen vuorovaikutukseen, kielen omaksumiseen, suomeen toisena ja vieraana kielenä jne. jne.



Monet graduvaiheeseen ehtineet ihan päivittelevät, kun peruskielioppi on unohtunut jonnekin perusopintojen ajalle...

asti ja vastaavasti suomen kielen opiskelijat kirjallisuustiedettä ihan rajoituksetta? Ei ole tullut mieleenkään, että joissain yliopistoissa joutuisi erikseen hakemaan saman tiedekunnan aineiden opiskeluoikeutta...

-32/33

pitää kyllä hallita jo pääsykokeeseen mennessä. Ei todellakaan käydä läpi enää mitään sijapäätteitä opinnoissa:)