Käpy-yhdistyksen keskusteluryhmät Helsingissä

Olikohan Hesarissa? En valitettavasti muista, mutta siinä jutussa kovasti kehuttiin kokoontumisia, tunsivat saaneensa apua, ja oli kuulemma hyvä tavata ihmisiä, jotka oikeasti ymmärtävät mitä tunteita on. Ja jotkut sanoivat, että oli hyvä nähdä surun eri vaiheissa olevia ihmisiä, antoi toivoa.



Itselläni ei ole kokemuksia, mutta otan osaa. Oma vauvamme sairastui vuosi sitten vakavasti, ja oli todella lähellä kuolemaa, mutta toipui täysin. Oma henkinen toipumiseni on vielä hieman kesken, en pysty edes kuvittelemaan sinun suruasi.

mutta jos vasta reilu kuukausi on kulunut, miettisin sinuna menisinkö vielä noin aikaisin. Meidän tilanteessa hyvä parisuhde ja hyvät ystävät sekä ammatti-ihmiset neuvolassa ja sairaalassa olivat paras tuki, siksi en mennyt vaikka Käpy rytä suositeltiinkin. Muistan vain hämärästi, että ihan alkuvaiheessa sitä ei suositeltu. Ja mulla ainakin oli sellainen tunne, etten kestä toisten äitien/isien surua kun omassakin oli tekemistä. Sen tiedän, että siellä on vetäjä, jolta voit vaikka nytkin kysyä,millaista ryhmässä on ja milloin voisit osallistua ryhmään. Voimia sinulle ja perheellesi, voin rehellisesti kertoa että tiedän kuinka pahalta sinusta nyt tuntuu.