Onko sinulla syömishäiriö tai sen lievä muoto?
Millainen?
Tietääkö kukaan asiasta vai salaatko sen?
Jos olet parantunut tai päässyt hallintaan asiassa niin miten se tapahtui?
T: syöminhäiriöinen parantumisen tiellä
Kommentit (6)
Sairastin 20 vuotta bulimiaa. Äitini on kamala tuputtajaluonne, ei syö koskaan ruoka-aikaan, painaa 45 kiloa ja rakastaa lapsiaan ruualla. Kun mä tajusin, ettei olekaan PAKKO syödä tehdäkseni jotain iloiseksi - häiriö loppui.
en siis oksentele mutta syön liikaa ihan ruoka-ruokaa. en osaa lopettaa ajoissa. nytkin söin toiseksi aamupalaksi ( eka klo 6 aikaan) melkein patongin verran sämpylöitä, laitoin 2 juustoa ja 3 kalkkunaleikettä per sämpylä...vähempikin riittäisi :(
olen tiedostanut nyt kotona lapsiani hoitaessa tämän ahmimisongelman, syön palkitakseni itseäni, turhautumiseen, jne jne.
Tajusin, että saan syödä masun täyteen, enkä liho. Ennen laihdutin kuureilla ja olin nälkäinen, sitten repesin.
Salaan, ehdottomasti. Toki ulkonäöstäni huomaa, että olen tosi hoikka. Sairaalloisen laihaksi en halua, mutten myöskään normaalipainoiseksi. Koska en halua esim. mieheni tietävän, niin hänen läsnä ollessaan joudun syömään normaalisti, sitten aina kun mahdollista niin toimin toisin. Lasken tarkaan päivittäiset ruokailut ja liikunnat, että olisi edes pieni kalorivaje.
En tohdi edes ajatella " parantumista" , en halua lihoa grammaakaan.
Joillekin olen kyllä kertonut, mutta en sen tarkemmin. Ei sitä kukaan tajua. Toivon aina sydämestäni, että olin saanut mieluummin bulimian, niin ei ois läskit tiellä.