~ ♥ ~ KesäNuput ma - ke ~ ♥ ~

Vaikka viime yö oli aika kauhea niin nyt on jo helpottanut. Kävi yöllä mielessä että mieluummin synnyttäisin kuin kokisin sitä palavaa kipua sormissa.



Esikoisista on ollut puhetta. Meidän 2 v 4 kk tyttö on keksinyt että jos hän valittaa hoidossa korvaa ja itkee niin äiti tai isi tulee hakemaan pois. Nyt on pari kolme kertaa käynyt niin. Eilen viimeksi käytin lääkärissä tarkistuttaan korvat. Kunnossa olivat. Tyttö inhoo lääkäriä, eilenkin rupes itkemään kun lääkäri avasi huoneensa oven ja sanoi tytön nimen. Mutta kun sillä keinolla pääsee hoidosta. Tänään eivät olleet noteeranneet kipu valitusta, niin kivun kohde olikin vaihtunut korvista mahaan :)

Iltasin nukuttaminen on melkoinen operaatio, ja koko ajan tuntuu vaikeutuvan.



nyt rupeen kattomaan telkkaria.



t. SannaNu ja tiuhti tv 28+1

Sillä minä sitä meikkaamista nimenomaan kommentoin, kun itsekin olen normaalisti sellainen etten ilman meikkiä naamaani ovesta ulos pistä - ja niin se vain on nyt jäänyt ihan toisarvoiseksi :) töihin toki on sitten aina laitettava ainakin ripsarit, mutta kauppaan tms ei enää kertakaikkiaan viitsi.



Mulla on pari viime yötä mennyt vähemmillä selkä- ja mahakivuilla, mutta nyt kun nukuttiin miehen kanssa päiväunet (se on joka toinen viikko aamuvuorossa ja aina haluaa nukkua päikkärit tultuaan, kun yöunet näillä vuoroilla jää 5-6 tuntiin), niin on pistänyt tuonne ihan alavatsaan oikeaan alareunaan kovasti. Tätä muuten ilmenee aika usein nukkumisen jälkeen, käy tosi kipeää kun sängystä nousee ylös ja kipu saattaa jäädä päälle pidemmäksikin aikaa. Mulla oli jo aamulla niskakin kipeänä -> aina ja varmasti päänsärky -> ja päikkäreillä kipu vain paheni. Turha ottaa mitään särkylääkettä, tuskin auttaa.



Tein aamupäivällä uroteon - kävin pentukoiran kanssa reilun kilometrin kävelyllä! Tosi kurjaa vain kun ainut mahdollisuus on tuo vilkas valtatie, muualle ei pääse lumen paljouden takia. Ja sekin pikkutie mille valtatieltä poikettiin, oli sitten 10 cm loskan lisäksi vettä ja lunta ja tosi kurja kävellä.



Eilen muuten löysin marketista parit hyvät imetysliivit. En viitsi erikseen ostaa isompikokoisia normaaleja liivejä ja imetysliivejä, sama ostaa vain isoja imetysliivejä. Hassua kun on tuo ympäryskin leventynyt, että pitää ottaa 10cm leveämpiä liivejä. Kuppikoot kyllä vaihtelee eri liiveissä hurjasti, pakko sovittaa.



Sanoinko jo, että mittasin mahanympäryksen 2 päivää sitten olevan jo 101 cm? :D Painoa mulla on nyt 72,4 (lähtöpaino 69,5) ja pituus 161.



Huomenna olis tarkoitus yrittää sinne uimahalliin. Pitää aamulla etsiä uikkarit ja sovittaa mahtuuko ne päälle :)



Alcatraz 26+4

Meikkaamisesta: itse olen tällainen laittautumisfriikki, joten meikkaan aina, jos menen ihmisten ilmoille (ei nyt ehkä roskikselle). Viikonloppuisin en laita mitään, jos ei ole mitään tähdellistä tekemistä. Alkuraskauden pahoinvoinnissa teki kyllä tiukkaa seistä aamuisin peilin edessä, joten näytin varmaan aika kauhealta. Mutta nyt taas jaksaa piirtää silmät päähän ja laittaa tukkaakin.



Harmillisia supisteluja ja kiputiloja on monilla :-/ Toivottavasti menevät ohi, eivätkä aiheuta mitään tuhoja.



Täällä on paino noussut lähes viisi kiloa, huh. Voi ehkä johtua siitä, että vedän jokaikinen päivä jotain herkkua *häpeää*. Mutta mitäpä siitä, ihan sama.



Nukkuminen on täällä täyttä tuskaa, joka aamuyö herään ja pyörin. Vauva nukkuu kiltisti, mutta minäpä valvon silti. Saa varmaan nukuttua paremmin, kun kaveri syntyy ;)



Meillä on meneillään remppa uudessa asunnossa, joten kaikki vapaat hetket menevät nyt siellä. Vähän ahdistaa se omien voimien rajallisuus, kun haluaisi kauheasti tehdä kaikkea siellä, mutta ei pysty. Eilen imuroin neljä kertaa ja pesin seiniä, ja olin aivan puhki sen jälkeen. Tätä se on tämä raskaus, mitään ei voi tehdä kunnolla.



Meidän vauveli karkaili isän kättä myös, mutta ollaan saatu pari kertaa iskää potkaistua niin, että kun vauva riehuu oikein kovasti, otan miehen käden ja laitan sen äkkiä potkukohtaan. Vauva ei ehdi reagoida ja potkaisee vielä pari kertaa.



Eilen piti olla neuvolalääkäri, mutta se peruuntui ja terkka sanoi, että aika menee ehkä jopa parin viikon päähän. Ei paljon auttanut, kun sanoin, että on supistellut. Huhhuh, eikös tuo nyt ole vähän ongelmallinen tilanne, jos ei pääse lääkäriin kahteen viikkoon?? Pitää varmaan mennä yksityiselle, jos ei ala järjestymään aikaa.



Tällaista taas, valitusvireistä jälleen. Kunpa aika menisi nopeasti. Mammaloman alkuun on vielä 8 viikkoa, odotan kuin kuuta nousevaa, ettei tarvi enää tulla tänne.



Vointeja!



Poltsi+masu 26+3

moikka



kukahan se tuolla aikaisemmin kirjoitti tästä strepro b:stä...muisti huononee... joka tapauksessa mulla on testattu se kahdessa aikaisemmassa raskaudessa positiiviseksi ja no se toinen raskaus meni kesken ja esikoista synnyttäessä mulla meni antibiootti suoneen, nyt se testataan ens viikolla lääkärintarkastuksessa taas ja sama antibioottihässäkkä synnytykseen jos löytyy.



Meidän esikoinen (pian 4v poika) on ihan innoissaan vauvasta, tosi söpöä, haluaa ostaa vauvalla nalleja ja vaatteita koko ajan, laulaa mahalle ja halailee ja kyselee joko se vauva syntyis.



Huonot on unet täällä öisin, nukun max 4 tuntia, pissattaa, nälättää, närästää, selkää särkee...muuten kyllä ihan loistava olo.



Kix

Kävin aamulla neuvolassa. Olen nyt neljättä viikkoa sairauslomalla ja kun mainitsin terkkarille että yrittäisin kokeilla töissäolemista ensi viikolla vaikka tiedän ettei siitä varmaan mitään tulekaan, terkkari tyrmäsi ajatuksen heti! Sanoi että näillä mun supistuksilla on ihan turha lähteä riskeeraamaan. Lupasi hommata mulle sairauslomaa äitiyslomaan asti ja laittoi vielä lähetteen äitiyspolille että katsovat siellä tarkemmin kohdunsuun tilanteen. Äsken terkkari soitti ja ilmoitti että neuvolalääkäri oli kirjoittanut mulle saikkua kuukauden eteenpäin ja lupasi kirjoittaa sitten äitiyslomaan asti mikäli äitiyspolilta eivät jostain syystä kirjoita sairauslomaa. Helpotti tosi paljon kun ei enää tarvi pohtia että pitäiskö vielä yrittää töiden tekemistä vai ei. Tiedän kyllä itsekin etten todellakaan ole työkykyinen mutta tunnollisena ihmisenä mulla on koko ajan huono omatunto kun en ole töissä! Mulle tulee nyt siis kaikenkaikkiaan kolmen kuukauden saikku ennen äitiyslomaa. Toistaiseksi supparit eivät ole kypsyttäneet kohdunsuuta ja toivottavasti eivät sitä teekään. Ei olisi kivaa joutua totaaliseen vuodelepoon!



Muuten neuvolassa kaikki ok; hb laskenut (ei mitään uutta mulle), verenpaine alhainen kuten aina, painoa oli tullut kohtuullisesti, virtsa puhdas, kohdunpohjan korkeus 24 eli ekan kerran pääsin käyrille kun tähän asti ollaan huideltu yläkäyrän yläpuolella! Sokerirasitustestiin joudun ikäni vuoksi. Se tehdään pääsiäisen jälkeen (ei kantsi varmaan syödä kovin paljon suklaamunia).



Supisteluista ja liitoskivuista huolimatta mun mieli on ollut tosi korkeella! Viime viikko tosin oli aika rankka kun lapset oli kotona koko viikon ja vaikka nuo 4- ja 6-vuotiaat ovat jo tosi omatoimisia, en silti pysty lepäilemään samalla tavalla kuin jos ovat hoidossa. Olin iltaisin ihan poikki. Nyt kun tytöt ovat taas 4 päivää viikosta hoidossa, olo on paljon parempi. Harmittaa vaan vietävästi kun en pysty edes kävelylenkkejä tekemään kun heti supistelee ja pienenkin lenkin jälkeen alapäätä jomottaa loppuillan. Yritän saada aikani kulumaan erilaisilla puhdetöillä; matonkudevirkkauksista risutöihin ja kaikkea mahdollista siltä väliltä! Tällä viikolla aion aloittaa kesäkukkien esikasvatuksen. Oikein sormet syyhyää että pääsisin kuopimaan puutarhaa mutta voipi olla että toukokuussa en enää pahemmin kukkapenkkeihin taivu. Harmi!



Supisteluista, liitoskivuista, närästyksestä, elefanttiolosta, alapään turvotuksesta ja peräpukamista huolimatta tämä raskaus on silti ihanaa aikaa! Ihanaa tuntea kuinka tuo tytteli myllertää tuolla mahassa ja miettiä sitä että minkäköhän näköinen tenava sieltä on tulossa! Meidän tytöt eivät nimittäin paljon muistuta toisiaan joten on hauska nähdä muistuttaako tämä kolmas jompaa kumpaa vai onko sittenkin ihan erinäköinen!



GeddyLee 26+1

Minulla on ollut leppoisa päivä: aamulla lääkärineuvola, sitten ruokaostokset ja sen jälkeen lounas ystävän kanssa. Nyt kirjoitushommissa kotona ja kohta nämäkin ovat valmiit. Sitten haen lapset päiväkodilta, vien ne mummolaan ja lähdemme miehen kanssa asuntonäytölle.



Huoh. Sanat asuntonäyttö, kiinteistövälittäjä, asuntomarkkinat jne saavat verenpaineen nousemaan todella. Ei ole helppoa löytää itselle sopivaa kotia. Kaikissa tuntuu olevan jotain megalomaanista vikaa. Tai sitten vikaa on rouvan ja herran päässä... Mutta ei siitä sen enempää, vauvakin hermostuu kun stressihormonia tirahtaa...



Neuvolalääkäri oli tänään tosiaan ja kaikki mukavasti. PAITSI hemmetti soikoon jäin siis kiinni (kuten aiemmissakin raskauksissa) paastoarvosta sokerirasituskokeessa. Pari viikkoa 2 krt/vko siis paasto- ja aterianjälkeiset arvot tikutettava, sen jälkeen 1 krt/vko rv 36 saakka. Tämä on tosiaan vanhan kertausta, olen ennenkin joutunut tekemään saman, ja aina tuo sok-ras-testin paastoarvo on ollut se yksi ja ainoa joka on ollut hieman liian korkea. Ei siis mitään vakavaa mutta inhoan tökkiä reikiä sormiini... Vaadinkin sellaisia lasten lansetteja ja sainkin niitä. Ei tee ihan niin isoa reikää kuin ne isommat tököttimet, eikä tarvitse painaa niin kovaa. Minä olen kyllä hassu - synnytän kyllä ilman kivunlievityksiä ja hampaatkin porataan aina puudutuksitta, mutta pienen reiän tekeminen omaan sormeen on siis ihan kauheeta...



Supisteluja on ollut minullakin, kivuliaita ja sillä lailla vammauttavia että touhuaminen loppuu kyllä lyhyeen kun niitä tulee. Mutta kohdunsuu oli täysin ok eli eivät olleet tehneet hallaa. Hyvä niin, vuodelepo ei kiehdo minuakaan.



Poltsi: onpa aika ihme juttu että et saanut lääkäriaikaa!! Vaadi kovemmalla äänellä! Täytyyhän sun päästä tsekattavaksi.



AJ: Onnea uusien vaunujen omistajalle. Minä ostin eilen käytettynä (1 vauvalla, kuin uusi) kovan kantokopan meidän jo olemassaoleviin Brio Flex-kuomareihin. Pinnasänkyä vielä puuttuu ynnä jotain pikkutavaraa, mutta kyllähän paljon kaikkea alkaa jo olla kasassa. Ja aikaa on vielä, ja kaupat ovat avoinna vauvan synnyttyäkin. ON ollut ihanaa haalia uusia ja käytettyjä vaatteita tälle numero kolmoselle, kun olin ehtinyt jo kaikki meidän vauvanvaatteet myydä/lahjoittaa eteenpäin. Nyt se saapi ihan omat vaatekerrat.



Jos nyt jollakin vielä on vaunut ostamatta niin suosittelen lämpimästi kuomurattaita. Kaikki muovihärvilät kannattaa suosiolla jättää kauppaan, tämä on minun näkemykseni nyt jo 2 lapsen kokemuksella. Kuomarit (siis kunnolliset, ei mitkään Gracot vaan Emmaljungat tai Briot tms.) plus kantokoppa ovat jykevyydessä ihan yhdistelmien veroiset, mutta niillä sitten jatkossakin kärryttelee rattaiden kätevyydellä. Kuomarit menevät myös hyvin pieneen kasaan, esim. nuo meidän Briot ihan yhtä pieneen kuin joskus aiemmin olleet Gracon natinavihvilät.



sellaisia miettii

maarmeladi 27+3

Mullakin harjoitussupistukset alkoivat noin kuukausi sitten. Niitä tulee miten sattuu, usein myös levossa ja istuessa. Eli rasitus ei ole aina syynä. Neuvolalääkäri kuitenkin totesi, ettei mitään avautumista ole tapahtunut. Huoh.



Leukosyytit oli maanantaina 3+, ja hiiva kuulemma on syynä. Vien kuitenkin varmuuden vuoksi huomenna pissanäytteen labraan, niin voivat sulkea pois muut tulehdusvaihtoehdot. Vähän säikähdin tuota leukosyyttiä jo sanana, mulle ainakin tulee heti mieleen syöpä...



Vedin tuossa kunnon satsin Atrian perunasalaattia ja tutkailin vasta jälkeenpäin tuoteselostetta. Siinähän sitten oli pahamaineista E954:ää eli sakariinia. Nyt alkoi vähän huolestuttaa. Mitä mieltä olette, onko sakariini vaarallista, jos sitä syö silloin tällöin? Ei kai tuossa salaatissa ole sitä ihan hirvittäviä määriä?



Ihanaa, kun raskaus alkaa jo olla hyvällä mallilla. Alkuaika menikin välillä stressailun puolelle, mutta nyt alan jo nauttia tästä olotilasta :) Masukin on jo selvästi raskausmaha, mutta ei kuitenkaan vielä mikään mahdoton pallo. Jaksaa ihan hyvin reippailla ulkona ja touhuta muutenkin kotona. Mulla on viimeiset pari viikkoa ollutkin aikamoista pesänrakennusta. Olen siivonnut kaappeja ja heittänyt turhaa tavaraa roskiin tai vienyt kirppikselle. Mies seuraa ihmeissään vierestä, että mitä mä touhuan :) Tänään pesin neljä koneellista pyykkiä, mm. äitiyspakkauksen vaatteet. Ihanaa, kun pyykkinarulla roikkuu pikkuruisia vaatteita.



Haissa rv 27

Piti tulla kurkkaamaan kun hetken ehdin olla syksyllä teidän messissä. Sitten kävi köpelösti, mutta nyt kuulun tuonne syys salaisuuksiin:) Tsemppiä ja reipasta jatkoa teille isomahoille!

-maatuska

Heippa,



Ja taas yksi päivä pulkassa kohta.



Eilen hyydyin heti 21 aikaan yöunille. Sen seurauksena valvoskelinkin sitten aamuyöllä ihan turhaan, vauvakin nukkui siihen aikaan.

Olin sit ihana äkäpussi kun herättiin töihin :D Ja mies tykkää... ;) Sitä äkäpusseilua jatkui vielä tonne alkuiltaan..voi huoh näitä hormoneja..

Töitten jälkeen kaiken äkäpusseilun lomassa piti vielä itkeä tirautellakin.



Siinä sit hetken kun sai rauhoteltua itteensä miehen avustuksella, mies vei mut uimahallille kun meni ite salille. Kerkesin hyvin uida 1100m ja saunoa rauhassa ennen kun mies haki. Oli ihanaa taas uida! :) Vauvakin tuntuu siitä aina niin tykkäävän. Asettuu hyvään asentoon ja siinä loikoilee koko sen ajan. Kerran intoutui antamaan potkasunkin tänään.



Kohta vähän iltapalaa ja telkkaa ja sit taas valmiina yöunille.. :)



GeddyLee: tosi hyvä että sait saikkua lisää ja saat nyt sitten hyvällä omallatunnolla olla pois töistä!!



Maarmelaadi: Niinhän se minäkin mittailen noita sokereita. Kahtena päivänä viikossa neljän viikon ajan. Nyt kotona mittaillessa arvot on olleet täysin normaalit ja hyvät, ei mitään häikkää.

Mulla se oli kans se paastoarvo joka oli just raja-arvo, sen takia piti sit alkaa mittailemaan. Mitä sulle sanottiin paastoarvon raja-arvoksi? Meidän neuvolassa se on 5,1, aika alhainen. Netissä olen lukenut että se olis 5,3 tai 5,5.



Maatuskamammalle (jos tänne vielä kurkit) onnea ja hyviä jakseluita syyskuulle :)



Hyvää yötä,



a_j + pötkis 27+6

Eilen oli jo tullut postilaatikkoon ilmoitus äitiyspakkauksesta, mutta kukaan vaan ei jaksanut hakea silloin postia. Tänään passitin miehen ja tytön postiin hakemaan sen, kun itse siivoilin. Tyttö olis ominut puolet tavaroista vauvalle eli hänen nukelleen. Ei se pieni vielä oikein ymmärrä että äitin massussakin on vauva.

Tämä intoilu (siivous, pakkaus ja ruuan laitto) nyt joka tapauksessa aiheutti sen että nyt supistelee vähän kipeämmin. Selkään sattuu ja välillä myös mahan puolelle. Välistä tulee sitten vaan potkuja. Mies olis heti passittamassa mut saikulle, vaikka luulen että tämä ei vielä mitään merkkaa.

Mulla on ma lääkärineuvola sitten katotaan mikä on tilanne.



t. SannaNu ja tiuhti rv 28+2

Kiva, että maatuskamammalla on tärpännyt uudestaan! Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin.



Mie meinasin taas olla helisemässä tuon esikoisen kanssa. Uhma on jotain ihan kauheaa. Voi yks yöpuvun pukeminenkin olla sitten hankalaa, puhumattakaan hampaanpesusta. Tänään se kävin niin, että pidin neitiä väkisin sylissä kädet sidottuina ja pesin ne s****n hampaat. Minä en anna tuossa hampaanpesussa periksi. Oppii, että vaikka olisi mikä, niin ne pestään. Yleensä antaa pestä kyllä ihan hyvin.



Ostettiin sitten kaksosten rattaat. Alunperin oli tarkoitus pärjätä ilman, mutta tultiinkin toisiin ajatuksiin. Ollaan miehen kanssa kumpainenkin kesä kotosalla ja meillä on yhdet vaunut + yhdet rattaat, eli molemmille ois ollut omat. No, tuskinpa se esikoinen jaksaa kesällä siellä rattaissa istua, eli toisen pitää juosta hänen perässä. Toiselle vanhemmalle jäisi sitten kahdet rattaat + vauva hoidettavaksi, eli aikas hankalaa. Eikä vauvaakaan jaksa kesähelteillä kuljetella kantoliinassa.



Mittasin meidän hissin oven vielä ennen kuin siirsin rahat. No, tajusinpas sitten tänään, että se perhanan hissi olikin kapeampi toiselta puolelta (siinä on molemmilla puolilla ovet kun asuinkerrokset on puolen kerroksen välein). Rattaat on leveimmillään 83cm ja arvatkaa vaan oliko tuo hissi kapeammasta päästä 80cm. Että voipi olla ettei ne mahdu siitä sisään. Toivon, että ois pieniä mittausvirheitä, että vaunut sais nirhattua sisään tai sitten pitää aina nostaa vaunut puoli kerrosta alaspäin (ulko-ovitasanne on tietenkin juuri tuon pienemmän hissinoven puolella). Tai sit jos vaunusta vaikka irtoais toinen takarengas helposti (ne on kolmipyöräiset).



Nyt on jonkin verran illalla supistellut. Onneks enää kaks päivää töitä ja sit on viikonloppu. Sit ois enää 10 vuoroa jaksettavana ja sen jälkeen haen todennäköisesti loppuajaksi saikkua.



Jalat ovat nyt olleet tän viikon ihmeen hyvänä (ihanaa!). Laitan aamulla Hirudoid Fortea ja stay up-tukisukat. Illalla suihkun jälkeen vielä tuota voidetta lisää. Näin on pysynyt kohjut kurissa eikä jalkoja edes pakota iltaisin. Voi kun tää tilanne pysyis tällaisena, ihmeesti se jalkasärky saa nimittäin mielen matalaksi.



Keksin muuten hyvän jutun ton esikoisen suhteen. Toki huomaan, että sillä on äitiä ikävä ja se haluais vaan huomiota. Töiden jälkeen on itse veto ihan pois eikä jaksa niin intensiivisesti olla lapsen kanssa. Neiti ei suostunut millään menemään nukkumaan. Rauhoittui kun menin huoneeseen, mutta heti kun edes harkitsin lähteväni, niin huuto alkoi. Pistin sitten sohvalle hänen tyynynsä ja sanoin, että tule tänne nukkumaan. Neiti tuli ihan innoissaan ja meni varmaan minuutti, että nukahti. Ollaan vauvasta asti opetettu nukahtamaan omaan sänkyyn ja aina se onkin sujunut tosi hyvin. Tässä sen siis toisaalta huomaa, että ei ne hyvät tavat välttämättä kestä. Kun lapsi alkaa tajuamaan, että hän voi protestoida tiettyjä asioita, niin opitut tavat unohtuu häneltä hyvin nopeasti. En kyllä jaksa työiltoina tapella tuon nukkumisen kanssa, nukahtakoot sohvalle ja siirrän siitä sitten sänkyyn. Jos mies olis kotona, niin voisi vuorotellen istua siellä sängyn laidalla. Ja onhan esikoisella ikää vasta 1v9kk, joten jos hän haluaa olla lähellä, niin olkoot.



Itselle tuli taas tänään niin huono omatunto tuosta töissä käymisestä. Selvästi se vaikuttaa tosi paljon lapseen. Neiti on hirmu ikävissään, vaikka viihtyykin tosi hyvin päiväkodissa. Tänään oli huutanut äitiä siellä. Hän on kyllä tosi väsynyt hoitopäivän jälkeen. Onneks ei ole enää pitkä aika, niin saan hänet kotihoitoon. Taidan ottaa neidin ens yöks meidän väliin nukkumaan, niin saa sitä kaipaamaansa läheisyyttä.



Jee, tänään en syönyt karkkia. Aloitettiin miehen kanssa pieni karkkilakko, se päättyy sit kun tulee 30rv täyteen. Sit vois yrittää syödä vähän kohtuullisemmin tuota namia.





Tytteli-83 rv 28+2

Tänään kauheasti on vaan väsyttänyt ja niinsanottu työteho on kyllä ihan nollassa. Krääks, minun piti kirjoittaa tutkimusmenetelmällinen essee. Huoh. Huomenna...



Eilen oli tosiaan yksi asuntonäyttö josta lähdin todella järkyttyneenä ja vihaisena ulos. Välittäjä oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Hän oli ensin etukäteen puhelimessa ja sitten siellä näytöllä tyrmännyt ja vähätellyt kaiken mitä sanoin. Sitten kun ilmaisin jotain tyyliin että teillä kiinteistönvälittäjillä on näköjään ihan omat säännöt, tms. en edes muista tarkkaan mitä sanoin, niin tämä äijä alkaa minulle huutamaan kesken yleisen näytön. Että minulla on kuulemma asennevamma. Siis siinä kaikkien näytöllä olijoiden edessä alkoi huutaa tuolla lailla.



Ei, ei ole asennevammaa. Sen sijaan isomman asunnon puute. Ja kohteita jo kuukausia kierrelleenä tiedän yhtä sun toista asioista joista kannattaa kysyä, paikoista joihin kannattaa katsoa, papereista joita täytyy ehdottomasti lukea tiheällä haravalla ennen ostopäätöstä. Tiedän myös ihan pikkuisen jotakin rakennusten sisäisestä elämästä ja rakennusteknisistä asioista koska olemme mm. rakentaneet yhden vapaa-ajan talon ihan itse. Mutta tämä äijä aloitti vastauksen jokaiseen kysymykseeni jotenkin näin: " Ei, vaan..." tai " Ei se ole tärkeää, sillä ei ole mitään merkitystä" tai " Ei sellaisia ole ollut tapana tehdä/toimittaa" . Ei siinä sitten mitään, mutta jos minulle ei toimita pyytämiäni tietoja niin kaupat jäävät ihan varmasti tekemättä. No se kohde olikin ihan paska kaiken muun paitsi pohjaratkaisun suhteen. Ehkä eniten vitutti hänen sovinistinen katsantokantansa maailmaan. Että eihän nainen voi mitään tietää. Kun olin siellä näytöllä ilman miestäni katsokaas, sillä mies ei päässyt töistä siihen aikaan lähtemään.



Se siitä.



Aj: Paastoarvon raja on sama kuin sullakin oli, mehän olemme paljon parjatusta Jyvääääääskyläääästä molemmat. Minä keskustan neuvolan asiakas. Eilisessä lääkärineuvolassa lääkäri vain katsoi paperista että jaa, olet jäänyt kiinni paastoarvosta, mutta se nyt ei kyllä ole yhtään vaarallista, ja siirtyi seuraavaan aiheeseen. Eli en ole huolissani. (ekassa raskaudessa huolestuin kyllä) Sain niitä lasten lansetteja ja jopa reikien tökkiminen sormiin on ollut tänään suht helppoa. Pyydä säkin niitä =)

Taidetaan mennä jo torstaissa, mutta en jaksa aloittaa uutta pinoa... :)



Maatuskamamma: onnea uuteen raskauteen! Mulle kävi ihan samalla tavalla esikoista odottaessa neljä vuotta sitten. Tipuin kesäkuisista, tyttö syntyi sitten syyskuussa.



Mulla on ollut hirveetä pyöritystä nyt viikonloppu ja alkuviikko, ei ole meinannut ehtiä raskautta miettimäänkään. Viikonloppuna juhlin synttäreitä, oli jotain 25 henkeä (lapset mukaan luettuna) kyläilemässä. Olihan siinä laittamista, onneksi älysin pistää tukivyön päälle. Meinasi nimittäin leivontahommat vetää mahaa kireälle... mutta kivaa oli!



Nyt sitten alkuviikko ollaan taisteltu naapurien kanssa. Asutaan puisessa sata vuotta sitten rakennetussa pienkerrostalossa, suojellulla alueella. Ja yksi alakerran uusi naapuri vaan päätti rakentaa sisäänkäyntinsä päälle sadekatoksen - kysymättä mitään muilta, ilman piirrustuksia... ja ei todellakaan sovi talon tyyliin. On vetänyt pinnan aika kireäksi, tänään pidetään kokousta. Eikä nuo negatiiviset ajatukset tee hyvää ololle, ei ollenkaan. Pari yötä nukuin tosi huonosti, eilen olin onneksi jo pikkuisen rauhoittunut. Joogakin varmaan auttoi, vei ajatuksia muualle. Katsottiin myös pari tosi ihanaa kotisynnytysfilmiä. Tosi herkkiä, vaikka en itse uskallakaan synnyttää kotona.



Kirjoituksia on tullut viikossa niin paljon, etten jaksa yksittäin kommentoida... tsemppiä vaan kaikille, joilla vointi mättää tavalla tai toisella! Itsellä on raskauden suhteen kaikki kunnossa. Ainoa vaiva on nyt pienet suonenvedot, tänään kävin hakemassa magnesiumia, rupean ottamaan sitä päivittäin. Viimeksi ainakin auttoi. Samalla tuli hankittua se öljy välilihan hoitoon. Viimeksikin öljysin, kai siitä jotain hyötyä on. Mulla kyllä leikattiin väliliha enkä vastustanut siinä vaiheessa, alkoi jo olla voimat vähissä. Toisinaan sanotaan, että kun on kerran leikattu leikataan tn. seuraavassakin, mutta saas nähdä.



Rintsikoista: minulle oli kiva yllätys, kun imetysrintsikoissa oli lisänä sellainen pieni välipala, jolla saa ympärystä tarvittaessa jatkettua muutamalla sentillä. Jee jee, tuli heti käyttöön. Imetyspaitoja on muutama, mutta koen ettei niitä nyt kymmeniä tarttee, menee välillä muutkin. Viimeksi käytin aika paljon toppia ja päällä tavallista paitaa - kesällä saattaa tietty olla kuuma yhdistelmä, mutta syksymmällä taas toimii. Eli sitten voi nostaa päällimmäistä paitaa eikä mahaa palella silti eikä mahdolliset mahamakkarat näy. Oon myös hankkinut joitakin sellaisia tavallisia paitoja, joissa on imetykseen toimiva leikkaus. Oikeastaan ainoat täysin käyttökelvottomat yläosat ja mekot on sellaisia, joissa on vetoketju selkäpuolella. Ne voi siirrellä odottamaan tulevia vuosia...



Aurinkoa!

Taika, 25+6