Moniko täällä sinnittelee huonossa liitossa vain siksi ettei oma elintaso putoa?

Mutta ei että en päätyis omakotitalosta vuokrakerrostaloon, vaan että en menettäisi autoani (jota tartten työmatkoja varten) enkä joutuis vuokra kerrostalo kolmiosta vuokrakerrostalo kaksioon tai jopa yksiöön.



Ja tottahan toki elämä oli mukavampaa taloudellisesti kun oli 2 maksajaa.



Mutta ei sitä loputtomiiin jaksanut, ei ollut mitään järkeä. Lähdin sitten sinne kaksioon, hommasin auton rötiskön, ja hyvin menee silti.

mutta lun kiukunpuuskissa kun puhisen, että eroan ja heti, pysähdyn miettimään, mitä se käytännössä tarkoittaisi kaikkien perheenjäsenten elämälle. En janoa taloudellisesti tiukempaa elämää ja nielen ylpeyteni ja suostun selvittämään riidan aihetta ja sopimaan sen. Ehkä tämä on enemmän järjenkäyttöä, ettei toimi pelkästään hetkellisten tunteiden mukaan. Eri asia on, jos suhde on niin rikki ja tulehtunut, eikä enää voisi valita "vauraampaa elämää", vaan itsensä ja perheensä pelastamiseksi on erottava.