Hurjat taaperot?!?
Moikka! Meillä asuu täällä kolme lasta, mutta tuo meidän nuorimmainen on kyllä aivan oma ja ainutlaatuinen tapaus! Ukkeli täytti juuri 2v.
Meillä on vipinää aamusta iltaan tämän naperomme ansiosta! Yksi kahvinkeitin on hajonnut, hiutaleet ja suurimot on pitkin lattioita vähän väliä, uudet boordit on revitty, maisteltu maalia (kun äiti käänsi selän n.10 sekunniksi), pelinappuloita leivänpaahtimessa, digiboxin etupaneeli toimii mainiosti irrotettuna aurinkolaseina ja kanavakortti piilotetaan maton alle. Nokkamukit on pesty pyykinpesukoneessa ja itkuhälyttimet tungettu ikkunoiden salpoihin!
Olisi hauska kuulla muistakin hurjimuksista! Kirjoitathan siis taaperosi villeistä edesottamuksista! Olisi mukava saada vertaistukea välillä hitusen raskaaseenkin arkeen ainutlaatuisten monstereiden kanssa!
Kommentit (6)
Ihan kuin olisit kirjoittanut meidän kuopuksesta! Ikä vähän vajaa 2 v ja luonnetta ja energiaa muille jaettavaksi asti! Ennen tätä kaveria en oikeasti edes tiennyt, että lapsi saattaisi ehtiä joka paikkaan ja tehdä kaiken mahdollisen ja mahdottoman, jos käännät hänelle selkäsi minuutiksi...
Tapetit on maalattu, samoin sohvantausta. Boordit revitty. Talouspaperit ja vessapaperirullat riivitään sekunnissa palasiksi keittiön lattialle. Litra maitoa holahtaa hienosti siihen kaveriksi. Kissankupin voi heittää yläkerran rappusista, aika upeasti menee palasiksi. Itse kissan voi maalata isin deodorantilla päästä varpaisiin. Telkkariruudun voi maalata jogurtilla. Joka paikkaan voi ikiivetä ja tulla päälleen alas...
Kuopuksemme on erittäin kekseliäs ja vauhdikas kaveri. Useimmiten (poikkeuksia on) ei tee näitä juttuja ilkeyttään vaan kerta kaikkiaan mielenkiinnosta, haluaa selvästi nähdä mitä seuraa, kun jotain tekee. Sanon usein, että hän on rittäin rakas ja erittäin raskas, sillä näin on. Hyvinä päivinä naurattaa, huonoina istun keittiön pöydän ääressä ja itken.
Ihan tulee meidän 2-vuotias mieleen. Jatkuvasti on jotain touhuamassa... Eikä vielä ymmärrä mitä saa tehdä ja mitä ei, vaikka kuinka monta kertaa selittää.
Meilläkin on keittiön kaappien sisällöt tyhjennetty matolle/munia rikottu lattialle, tietokoneen jokainen reikä on tungettu täyteen mitä vaan sattuu sinne sopimaan, kiipeillään joka paikkaan ja sitten pudotaan... Ruokapöydässäkin touhuaa koko ajan jotain ja putoaakin usein penkiltä, kun on meno päällä KOKO AJAN. Ihanaa kyllä on katsoa, kun mielikuvitusta riittää monta kertaa enemmän kuin äidillä. :)
Nyt on vielä tullut uhmaa ja poika tahallaan kieltäytyy tottelemasta mitään, mitä hänelle sanon. Mutta aina on ollut kova menemään ja keksimään kaikenlaista.
Eron kyllä on aina huomannut kavereiden samanikäisiin verrattuna, jotka ovat paljon rauhallisempia. Tottelevat käskyjä ja muutenkin ovat rauhallisempia ja varovaisempia.
Meillä siis 1.4v joka kerkiää ja ehtii vaikka mitä.
Meillä on kaikki mitä vaan pystyy niin siirretty korkeammalle ja silti kaikkea sattuu.
Pyykkiteline kaadetaan aina välillä,kiipeillään hetkessä pöydille,josta heitetään kaikki alas jotka ehditään ennekuin äiti tai isi ehtii hätiin.. tai vaatekaapin hyllyjä pystysuoraan ylös,joka onnistuu hyvin kun otetaan sukat pois ja laitetaan varpaat ritilöiden väliin ja sormilla vedetään ylös päin.
Sitten pakastimen johtoa kiskotaan tv:n johtoja ja digiboksin johtoja kiskotaan,eilen juuri veti digiboxin melkein lattialle tv:n päältä.
Myös tietokoneen johdot ovat nyt in juttu!
Ja sitten wc harjalla pestään aina silloin tällöin hampaita jos hetkeksikin joku isommista sisaruksista jättää oven auki.
Nyt poika on oppinut myös juoksemaan ja hyppimään joka ei ole järkevää esim sohvalla tai tuolilla.
Imuria kiskotaan kaapista usein ja joka ikinen päivä.
Olen myös seurannut monia saman ikäisiä lapsia ja meillä ehdottomasti vilkkain tapaus.
Perhekahvilassa toiset äidit voivat rauhassa jutella ja kertoilla tapahtumiaan kun meikäläinen juoksee tukka putkellä oman " riiviön" perässä.
Uhmaa meilläkin on jo melkoisesti monesti päivän aikana heittäydytään huutamaan lattialle tai läpsitään jos ei saa omaa tahtoaan läpi.
Poika on luonteeltaan todella villi ja äärimmäisen itsepäinen.
Kivaa lukea ettei meillä ole ainoa " hurja" :D
Onpas mukava kuulla juttuja ' hengenheimolaisista' ! Näitä hurjimuksia on siis muitakin! Meilläkin on tuota vessaharjaa käytetty hampaiden pesuun ja vastaavasti hammasharjaa vessan pesuun, heh!
Toissapäivänä miekkonen tuli iloisena: ' Kato äiti!' Oli keksinyt irrottaa pakastimen oven tiivisteen kokonaisuudessaan ja sain näin hienot raamit kaulaansa roikkumaan! Se hyvä puolihan tässä on, ettei tarvitse koskaan miettiä että mitähän sitä tekisi? Eikä tarvitse istua pyörittelemässä peukaloita.
Tuo lausahdus ' niin rakas, mutta niin raskas' kuulostaa kyllä tässä elämäntilanteessa NIIIIIN todelta! Kaikki nämä kommellukset ovat tulevaisuudessa rakkaita muistoja, vaikka tässä arjen myllerryksessä ei aina jaksakaan ottaa kaikkea ihan huumorin kannalta.
Olisi kiva kuulla lisääkin juttuja kamuista! Mukavaa kevättä kaikille pikkuhurjimusten vanhemmille!
Nostanpa ylöspäin, josko vielä löytyisi juttuja hurjiksien huippuhetkistä!?!
Meillä parin viikon päästä 2-vuotta täyttävät kaksoset, poikia molemmat. Meno on nyt viimeaikoina muuttunut entistäkin hurjemmaksi, ja villitsevät vielä toisiaan. Kiipeillään pöydille, kirjahyllyyn jne. eikä yhtään järkeä päässä että miten käy jos tippuu..
Kaikki mihin yletytään koskemaan revitään alas ja heitellään pitkin kämppää. Huudetaan ja kiljutaan, mitään kieltoja ei uskota. Välillä tuntuu että " joutuu" itsekkin huutamaan naama punaisena joka asiasta, ihan niinkuin se jotain auttaisi. Mutta hermo ei vaan kestä. Ruokailu ihme kyllä sujuu aika mallikkaasti, siihen asti kunnes jompikumpi keksii kaataa maidot/vedet pöydälle ja päällensä. Ja toinen perässä. Ärsyttää kun kokoajan saisi olla hokemassa samoja asioita päivästä toiseen, ja aina siivoamassa sotkuja. Ja kaiken lisäksi vielä että edes öitä ei nukuta vielä läpeensä, vaan monta kertaa täytyy yössä nousta. Ei auta ainakaan tohon hermojen hallintaan kun on jo valmiiksi väsynyt ja vielä pitäis päivät jaksaa " taistella" ; )