Kertokaapas vinkkejä miten saatte päivänne kulumaan??

vauva (esikoinen) ei ole vielä syntynyt. Harrastan ompelua. Siinä voi kulua tuntejakin helposti. Tosin nyt on alkanut selkää särkemään pidempi istuminen=/

hoidan kukkiani (well...), harjaan koiran, teen tekemislistoja (!), tämä lienee yksi niistä, ideaalitila, jossa arki olisi hallittavissa. Ei se ole.

Äitiyslomaa pidin varmaan kolmisen viikkoa. Olisin pitkästynyt kuoliaaksi muuten.

Siinä noi alkuunsa. Ja sitten tietenkin se oma aika, joka päivällä saattaa olla vain Hesarin luku ja kuppi kahvia - iltasella sitten luen kirjoja, katson TV:tä tai olen netissä.

Aika ei tunnu aina riittävän. Mutta meillä lapsia viisi.

luin kirjoja ja lehtiä, katsoin telkkaria, leivoin (ja lihoin ja sitten laihdutin :P).



Kodinhoitoihminen en ole, vaikka olin kotiäitinä kauan. Pakolliset hommat tein.

Minäkin kyllä siivoan, laitan ruokaa, leivon ja pesen pyykkiä jne. mutta tämä tapahtuu yleensä silloin kun tyttö on nokosilla. Hereillä ollessaan pitää seurustella ja keksiä puuhaa tai muuten tulee aika pitkäksi ja alkaa kiukkuaminen, toivottavasti tämä on vain joku ohimenevä vaihe ettei viihdytä yksin sekuntiakaan. Olen miettiny onko ne päiväkotien yhteistapaamiset mistään kotoisin, saisipa sielläkin juttuseuraa ja lapselle tekemistä. Onko teillä niistä kokemuksia? Sain neuvolasta lapun jossa oli eri kerhopaikkojen aikatauluja ja ohjelmia.



ap

Käymme lähes viikottain mammatapaamisissa jonkun kotona tai kahvilassa tai babybiossa. Käymme silloin tällöin MLL:n perhekahvilassa, srk:n kahvilassa tai avoimessa perhekahvilassa.

Käymme vauvahieronnassa ja äiti-vauvajumpassa.

Käymme isovanhemmilla ja työttömän ystäväni luona kylässä, taidenäyttelyissä ja messuilla ja tapahtumissa ja tarjoamme mielellämme kahvit kylään haluaville.

Askartelen mielelläni, kuulun mukaan useampaan nettirinkiin, missä askartelua.



Ja siis, kohta loppuu äitiysloma enkä ole edes vaatehuonetta kerennyt siivoamaan...

pesemään hampaat. Sitten onkin kohta jo aika järkätä lounasta, tunti saattaa mennä helpostikin siihen että huomauttelen esikoiselle että syöhän se ruokasi. Tämän jälkeen alan laittaa kuopusta päiväunille ja hyvällä tuurilla saan esikoisen pukemaan ulkovaatteet ja lähtemään pihalle. Siellä kuluu rattoisasti pari tuntia, jonka kuopus nukkuu. Sitten tullaan sisälle ja syödään välipalaa. Hyvällä tuurilla tämän jälkeen lapset leikkivät vähän aikaa keskenään ja minä saan hetken ihan itselleni (tai pyykinpesuun, siivoamiseen yms.)- tai sitten isompi vaatii äidin leikkiin mukaan. Näihin aikoihin myös pitäisi alkaa laittaa iltaruokaa. Jos esikoista ei silloin huvita leikkiä kuopuksen kanssa sillä välin, kuopus roikkuu lahkeessa ja esikoinen höpöttää tauotta vieressä. Kun ruoka on valmista, mieskin tulee kotiin ja minä alan olla ihan valmis karkaamaan ovesta saadakseni hetken hiljaisuuden. :)



Näin siis meillä päivät... Muistan toki vielä tuon esikoisen vauva-ajan jolloin päivät tuntuivat loputtoman pitkiltä. Kaiholla sitä muistelen. :) Joten ap, yritä nauttia kiireettömyydestäsi!