Lue keskustelun säännöt.
YH:t miksi erositte?
25.11.2008 |
Millaisia syitä voi olla? Kertokaa, täällä voitte sen anonyymisti ja rehellisesti tehdä. Itseäni kiinnostaa, välillä pohdin itsekin onko tässä avioliitossa mitään järkeä ja mietin että kukaan muu ei varmaan enää tässä roikkuisi. Pohdin olenko suoraselkäinen ja rehti, vanhanaikainen vai hölmö. En kuitenkaan eroa, haluan vain vähän saada näkemystä siihen, mitkä syyt voivat johtaa oikeasti eroon. Usein puhutaan pettämisestä, mutta kai jo ennen sitä on mennyt joku pieleen. Ei puolet miehistä ole väkivaltaisia ja alkoholisoituneita, koska sehän on se toinen virallinen selitys. Päättyykö avioliitto koskaan muuhun?
Kommentit (28)
ja tuo toinen muuttikin minun ja lapseni luo suunnilleen samalla ovenavauksella kun ex lähti. En sitten kuitenkaan jaksanut katsella tuota toista kovin kauan, ja nyt on uusi ihastus menossa, emme kuitenkaan suunnittele vielä muuttamista yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huiteli kavereidensa kanssa tai oli töissä.
Itse huolehdin 3 lapsesta.
Avoliitossa olen ollut 15v ihanan miehen kanssa.
Kannatti "vaihtaa" miestä.
Minäkin erosin miehestä, joka ei ole narsisti eikä muutenkaan idiootti. Jotenkin vain silmäni avautuivat sille, että ehkä arvomme ovat sittenkin liian erilaisia. En vaan rakastanut enää, ja tahto rakastaa oli hävinnyt. Se tahto, joka pitää liiton pystyssä huonoinakin aikoina.
Ero ei tosiaan ole ollut helppo. Olemme yrittäneet uudelleenkin, mutta ei siitä vain oikein tule mitään. Uutta ei ole kummallakaan, ja itsestäni ajatus uudesta suhteesta tuntuu mahdottomalta kaikkine uusperhekuvioineen. Erosta vuosi.
Tai sitten sitä edes ollut miehen puolelta. Etäännyimme toisistamme ja lopulta mies kävi vain pari kertaa viikossa kotona suihkussa ja toi vaatteet pestäväksi.
Lapsistaan ei ollut ikinä kiinostunut. Ei edes leikkinyt niiden kanssa.
Lopulta sain tietää, että hän seurusteli selkäni takana useammankin nuoren naisen kanssa samanaikaisesti.
Eihän siinä enää mitään järkeä ollut olla yhdessä. Minä olin kuulemma ajannut miehen pettämään, koska en uskonut tarpeeksi suhteeesemme. Hän sanoi myös eron jälkeemme ettei ole koskaan pitänyt minusta ja lapsistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä olimme 14 vuotta; aivan nuoresta saakka. Meillä on 2 lasta. Hän vain väsyi perhe-elämään. Rakastui ja muutti yhteen uuden (paljon nuoremman) naisen kanssa.
Suru oli suunnaton, koska en pystynyt etukäteen valmistautumaan. Viimeisen vuoden minussa oli vain vikaa exän mielestä: läski, ruma, lehmä. Kaverit ovat sitä mieltä, että hyvä kun pääsin siitä eroon.
Nyt seurustelen kivan miehen kanssa, mutta vaikea on luottaa. Luulen, että tämä epäily ja mustasukkaisuus pilaa suhteen. Teen töitä päivittäin asian kanssa, mutta ehkä tässä pitäisi lähteä terapiaan.
Meille tuli ero tytön isän kanssa monestakin syystä.
Suurimpana ongelmana pidin liiallista alkoholin käyttöä. Etenkin siinä ongelma oli se, että meillä oli hyvin erilainen käsitys siitä, mikä on normaali määrä käyttää alkoholia. Minua myös ärsytti salaa juominen ja sen kieltäminen. Ja jos joi, niin lasta ei olisi voinut hänelle jättä, koska ei koskaan osannut ottaa kohtuudella, vaan aina sammumiseen asti. En siis pystynyt luottamaan toiseen vanhempaan. Mies ei myöskään osallistunut millään tavalla lapsen hoitoon. Ja hän oli sitä mieltä, että hänen palkka oli vain hänen käyttöönsä. Me tytön kanssa yritettiin pärjätä todella pienellä (olin äitislomalla minimirahalla ja sen jälkeen opiskelija, koska opinnot jäi kesken tytön syntymän vuoksi) ja mies otti itselleen kalliita tauointeja, osti uusia "leluja", telkkareita ym.
Sitten kun erottiin (oltin ihan avioliitossa), nin piti kyllä hyvin tarkkaan huolta, etten saanut mukaan yhtään kolmesta tv:stä, imuria tai mitään tarpeellista. Yhdesssä rakennetusta asunnostakin heti ilmoitti, että hän oli sen pääsääntöisesti rakentanut (kait sitten vain itselleen) ja maksanut lainanlyhennykset. MInä olin sitten maksanut kaikki elämiseen liittyvät (ruoat, vaatteet, sähköt jne.) Loppujen lopuksi sain tarpeekseni ja lähdin yhdessä tytön kanssa yhteisestä kodista mukanani vain ne, jotka minä olin ostanut (kirjahylly, keittiön pöytä, sohva, vaatteet, pyyhkeet, kaksi kutakin aterinta, mutama lasi ja yksi kattila). En jaksanut alkaa siitä talosta riitelemään.
Syitä oli siis monia. Näiden lisäksi mm. täysin erilaiset luonteet ja se miten asioita hoidetaan (esim. rahan käyttö), täysin erilainen huumori. Toiseksi tiesin haluavani lisää lapsia joskus, mutta en missään nimessä kyseisen miehen kanssa. En ollut onnellinen ollenkaan vaan hyvin ahdistunut. MIes kyllä rakasti minua paljon, mutta en kokenut kunnioitusta. Lisäksi oli ihan sairaalloisen mustasukkainen ja etenkin humalassa halusi käydä viikon aikatauluni hyvin tarkkaan läpi, missä olin ollut milläkin minuutilla ja kenen kanssa. Lisäksi koko ajan epäili pettämisestä, vaikka en koskaan pettänyt tai olisi ollut mitään merkkejä sellaisesta. Itse oli aikaisemmissa suhteissa pettänyt kumppaneitaan ihan surutta ja nyt jotenkin luuli, etä minä käyttäytyisin samalla tavalla.
Kun muutin omaan asuntoon yhdessä tyttöni kanssa, niin hetkeäkän en ole katunut tai halunnut vanhaa takaisin. Muistan vielä sen hetken, kun istuin sänkyni päällä uudessa kodissa ja ensimmäistä kertaa tuntui, että pystyi hengittämään.
mies tykkäsi mennä liikaa. olin raskaana ja hän meni omia menojaan. koskaan ei vietetty aikaa yhdessä. Sitten selvisi että petti teinin kanssa (19v). mies oli 30v. asuin ulkomailla ja päätin muuttaa ennen lapsen syntymää Suomeen. lapsen synnyttyä kävin vielä kylässä, mutta selvisi että ero on välttämätön. mies oli aikalailla 6kk asunut tämän teinin kanssa, kun itse olin toisessa maassa.