Tunnetko ketään tosi koyhää akateemista opiskelijaa. Aina on puhetta miten heillä menee huonosti

Elin kaurapuurolla ja tonnikalalla.

Tuli ulkopaikkakunnalta, ei saanut opiskelija-asuntoa eli kalliimpi vuokra, vanhemmilla ei varaa tukea rahallisesti, eikä se lainakaan riitä kovin leveään elämään. Turha sanoakaan ettei kyseinen kaveri poltaanut tai roikkunut baareissa, kotibileissäkin joi alkoa vaan jos isäntäväellä oli sitä tarjota.

useimmat akateemiset opiskelijat tulevat niistä paremmista perheistä

Vanhemmat auttoivat jonkin verran (esim. maksoivat puhelinlaskut, jotka kyllä olivat pieniä), mutta ei heilläkään ylettömästi ollut ylimääräistä, perusduunareita kun ovat.

Sen sijaan tunnen montakin opiskelijaa, jotka käyvät töissä opintojensa ohella. Jotkut jopa parissa eri duunissa. Ei tarvitse ottaa lainaa tällä tavoin.

ketään, jonka pappa betalar. en tosin opiskellut oikiksessa tai kauppiksessa tai muualla " rikkaiden sukujen" alueilla.

iltaisin, viikonloppuisin ja kesä" lomalla" . Tosi harvalla pappa betalar.

Sieltä varmaan löytyy aikamoista pullamössöporukkaa..

vanhemmat kustantaisi lastensa opintoja. Varsinkin varakkaiden perheiden lapset.

Aika hyvin ja omavaraisesti ovat opiskelunsa järkänneet jos niin pystyvät tekemään.

eikä ole rikkaita.



Mistä siis sitä rahaa tulisi sellaiselle joka ei samalla käy töissä tai ei ainakaan täyspäiväisesti tai hyvällä palkalla?

Meidän suvussa on ollut kunnia-asiana auttaa lapsia KAIKESSA. Vanhemmuus ei todellakana lopu siihen, kun lapsi täyttää 18. Itse olen saanut apuja opiskeluaikoina, vaikka olin kyllä yliopistoaikoina töissäkin paljon. Jos poikani lähtee opiskelemaan, haluan ehdottomasti auttaa häntäkin taloudellisesti. Siinä vaiheessa toivottavasti on lainat maksettu ja " löysää rahaa" on enemmän. Ei se tee ihmisestä pullamössöä, jos on turvattu asunto alla. Ja silti voin kyllä kertoa, että meidän perheessä on erittäin työteliäs kulttuuri ollut aina.

Välit vanhempiin eivät olleet mitkään kovin kummoiset, eivätkä he tukeneet minua millään tavalla. En myöskään asunut samassa kaupungissa kuin he, joten en olisi pystynyt edes käymään siellä pesemässä pyykkiä tms.



Olin todella köyhä siitä huolimatta että kävin osa-aikatöissä. Kaikki meni vuokraan ja jonkinlaiseen ruokaan.

Minä elin kys. toimiston varassa pari vuotta ja voin kertoa, että kerran kuussa oli varaa pitsaan ja ainoa luxus mihin oli varaa, oli halvin mahdollinen netti.

" maaseutuyliopistoissa" heitä on paljonkin.

aika moni ajaa hienoa autoa.



kertooko se jotain?

pappa ei betaalannut ja hyvin selvittiin, köyhää oli elämä varmaan keskimäärin, mutta onnellista ja tietenkin ne yh:n järkyttävät tuet :)

Tällä hetkellä minä elätän meidän perhettä täysin, miehen tulot 0e.

Kun en osannut budjetoida (suoraan tuhlaustaivaasta opintotuelle nääs), olin ensimmäisen kuukauden nälässä. Muistan kuinka itketti, mutta apua ei tippunut. Jos oma lapseni opiskelee muualla kuin kotona ja jotain tarvitsee, aivan varmasti autan!

Tai tietysti riippuu siitä, miten köyhyyden määrittelee. Kaikki mitä tuli, meni myös kuukausittain, mutta emme pyytäneet tai saaneet rahallista pua vanhemmiltamme. Matkat opiskelupaikkakunnalta vanhempien luo ja takaisin kustansimme itse ( 600 km yhteen suuntaan junalla kerran kahdessa kuukaudessa ). Kumpikin suoritti tutkintonsa määräajassa ja kävi siinä sivussa töissä. Tiukkaa oli, mutta meillä ei rahaa mennyt tupakkaan tai alkoholiin juurikaan, koska emme viihtyneet ravintoloissa. Ystävien kanssa vietimme silloin tällöin iltaa aina vuorotellen jonkun kotona. Opimme säästämään ja suunnittelemaan menojamme tarkasti, siitä on ollut huomattavaa hyötyä nyt myöhemmässä elämässäkin.