Lue keskustelun säännöt.
Shoppailu on todella monelle pakkomielle! OV
06.03.2008 |
Tuo himoshoppaajaa kritisoiva ketju sai paljon " hanki elämä, ap!" -tyyppisiä vastauksia, mutta pakko kommentoida, että shoppailu ei todellakaan ole monelle vain kiva asia. Siitä saa hetken huuman, mutta kaupasta poistuttua kamala morkkis iskee päälle, aviomieheltä on piilloteltava ostoksia, syyllisyyskierre on valmis. Monelle kyse on sairaudesta, oikeasti! Sairaudesta, jota on vaikea myöntää ääneen.
Itse en pystynyt lukemaan vaate-palstan ketjua, kun alkoi tehdä niin pahaa. Häpeä, syyllisyys ym. tunteet, jotka omaan shoppailuuni liittyvät, iskivät päälle, vaikka kyse oli toisten tekemisistä. Sisareni on tunnustanut saman piirteen itsessään, myös työtovereista löytyy useampi, joille shoppailu on ongelma. Kaikilla meillä on masennus-/uupumus-tyyppisiä oireita, ja tunnistamme, että shoppailulla pyrimme täyttämään henkistä tyhjiötä, poistamaan pahan olon tunnetta, jne.
Kommentit (14)
Tunnistin itseni monesta kohtaa, olin ennen aika riippuvainen shoppailusta. Aina vähän väliä tuli tunne että pakko päästä kaupoille.
Mutta onneksi siitäkin voi vierottautua. Mä rupesin seuraamaan menojani ja kauhistuin kuinka paljon rahkia laitoin ihan turhiin ostoksiin. Pikku hiljaa sain itseni vakuuttuneeksi siitä, että sinne kauppaan ei ihan oikeasti ole pakko mennä.
Nyt olen sellainen, että jos joskus harvoin menen vaikka tavarataloon, tulee nopeasti fiilis että täältä on päästävä pois. Mulla on yli puoli vuotta sitten saatu Stokkan lahjakortti vielä käyttämättä, kun en ole keksinyt mitään mitä tarvitsisin. Taidan hakea sillä Herkusta ruokaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ostan sen takia kun mä vaan haluan ostaa jotain, jos en muuta keksi niin sitten vaikka levy tai joku huulipuna.
Mä olen myös sellainen shoppilija, joka shoppaa vitutkseen. Mulle tulee oikeesti sen jälkeen parempi mieli.
Mitään huonoa omaatuntoa en pode. Mä nimittäin en ole velkaantunut tän takia, eikä tarvitse pihistellä vaikka " vähän" ostelen. Jos asia olisi toisin ja joutusin ahdinkoon tapani takia, niin sitten tulis varmaan itku.
-en koskaan tunne syyllisyyttä ostoksista
-en piilottele ostoksia mieheltäni ikinä
-en koskaa tuhlaa yli varojeni
-en jaksa kiertää kaupoissa joka päivä tai edes viikko
Minut kai tekee himoshoppaajaksi se että käytän lastenvaatteisiin tuhansia euroja vuodessa ja vaatteita on paljon yli tarpeiden. Ne eivät vain ole elämäni sisältö tai itsetarkoitus. Ennemmin näkisin sen vain harrastuksena
Vai etkö tiedä mitä tuo kulutus tekee maapallolle?
Jos jonkun mielestä 7 välikausitakkia yhdelle lapselle on tarpeen, niin kyllä sitten jo taitaa vähän viirata päästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä ei ole mitään merkitystä tarviiko joku 7kpl takkeja vai ei. Saahan sitä ostaa vaikka 50kpl takkeja jos niin haluaa. Monet kengät sulla on? Varmaan 2-3 sillä enempäähän ei kukaan järkevä ihminen tarvitse?
Vierailija:
Sillä ei ole mitään merkitystä tarviiko joku 7kpl takkeja vai ei. Saahan sitä ostaa vaikka 50kpl takkeja jos niin haluaa. Monet kengät sulla on? Varmaan 2-3 sillä enempäähän ei kukaan järkevä ihminen tarvitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyyliin 7 välikausitakkia lapselle tai kenkiä joka lähtöön samaa kokoa.
Ja pahin, itselleni samanlaisia kenkiä, tai samaa tyyliä, minulla on kymmenen paria! Takkeja toinen mokoma. Ja sitten käytän vaan yksiä kuitenkin.
Tästä voi ja pitää opetella eroon. Meillä on hyvät tulot, mutta silti kun pitää alkaa venyttää näistä tuloista senttiä välttämättömyyksiin sen takia kun vaimo on käynyt liikaa kampaajalla ja ostanut liikaa leluja ja pelejä ja vaatteita ja meikkejä ja turhuuksia, joita ei edes käytetä, tai nakataan ensihuuman jälkeen pois, niin joku mättää pahasti. Luottofirma on ainut joka tykkää hyvää.
Jossain on raja. Kaikilla ja kaikella shoppailulla. Minulla se tuli vastaan, kun en kaupasta ulos tullessani enää muistanut että mitä olin ostanut, unohtelin kasseja seuraaviin kauppoihin. Kotiin tultua en rehellisesti enää edes muistanut ostoksiani. Tai en kehdannut kertoa miehelle. Tai kun lapset alkaa vinkua ja riehua aina kaupassa käydessä et pitää ostaa karkkia tai leluja tai vaatteita. Tai joka päivä pitäisi saada lahjoja...
Jos tunnistaa itsensä, että menee yli shoppailussa,
kannattaa ehkä miettiä mitä pakenee shoppailulla, tai mitä ahdistusta siinä lievittää, tai mikä on niin kamalan pielessä, että pitää hakea äärimmäisyyteen asti mielihyvää, shoppailullakin.
Kengät ja välikausitakit ovat kyllä ihan eri juttu, jos lasketaan kappalemääriä. Välikausitakkeja pitäisikin verrata ns. välikausikenkiin.
Mutta kerronpa silti mitä kenkäkaapista löytyy:
Juhlakengät:
*mustat umpinaiset
*beiget umpinaiset
*mustat remmisandaalit
Urheilu/vapaa-ajan jalkineet:
*juoksulenkkarit
*vanhat tennarit pihakäyttöön
*kahdet " Citytennarit" , joista toiset vetelevät viimeisiään
*Urheilusandaalit
Arkikengät:
*Goretex-talvikengät
*Nahkaiset siistimmät talvinilkkurit
*Mustat nahkaiset kävelykengät
*ruskeat purjehduskenkätyyppiset kävelykengät
*vanhat kulahtaneet kävelykengät
*3 paria kesäisiä pikkulipokas-kenkiä/sandaaleja
*2 kumisaappaat, joista toiset 15v. vanhat puutarhakäytössä
*aamutohvelit
Siinä taisi olla kaikki.
t. 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja aikuistuttuaan ottaneet kaiken korkojen kanssa takaisin alkaen haalia asuntoon tavaraa kuin viimeistä päivää. Näiden kamasaksojen lähipiiri kärsii, postimyyntilaskut erääntyy, talous menee nurin, tavataa kertyy kaappeihin ja lattioille mutta mikään ei riitä. Kamalaa katsottavaa. Moni noista vaatepalstan himoshoppaajista tuntuu kärsivän samasta taudista.
Minusta taas lapset tarvitsevat huomattavasti enemmän ja laadukkaampia vaatteita kuin aikuiset. Tämä siksi et lastenvaatteelta vaaditaan enemmän, käyttö on raisumpaa ja vaattetta pestään useammin. Ostan itselle H&M paidan niin se kestää minulla paremmin kuin lapsella. Lastenvaatteesta täytyy saada tahrat pois ilman et materiaali kärsii, lapset saattaa joutua vaihtaamaan vaatteita päivämittaan = ruokaa, pissaa, kakkaa ym vahinkoja sattuu. Ainakin meillä on pesukopassa huomattavasti enemmän lastenvaatteita kuin meidän aikuisten. Riippuu lapsen iästä yli 2v vaatteet menee jo noin vuoden käytössä joten ei ne niin lyhytikäisiä ole. Vaikka ihminen ostaa klassisia vaatteita eikä juokse muodin perässä niin harva kuitenkaan käyttää vaatetta joka on yli 3v vanha. Tämä näin niinkuin vertailukohteena lapset vs aikuiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kun en shoppaile paljon mitään vain ne pakolliset jutut itselleni ja lapsilleni, mutta sitten suklaa on mulle sellainen ylitsepääsemätön juttu, niin jos mulla olis shoppailu addiktio, niin jäisikös suklaa vähemmälle!?!?
Siis kun en ostele mitään, mutta suklaata voisin syödä joka ikinen päivä
tai yrittää paeta tätä epäjärjestystä. Addiktioihin taipuivainen ihminen siirtyy helposti addiktiosta toiseen eli kun hän lopettaa yhden addiktion niin hän siirtyy helposti harjoittamaan toista addiktiota.